Kääntyykö tosirakkaus vihaksi?

Ehkä hetkeksi. Sen jälkeen tulee pohjaton epätoivo.

Kaikista ei tule. Naisille ei ole tyypillistä.

Ei ainakaan minulla

Voi,voi ei se silloin ole tosi Rakkautta ollutkaan. Normaalista Ihmisestä ei tule milloinkaan sielultaan murhaaja.

Tuntuuko kuin kelluisit tyhjyydessä huutaen hänen nimeään ja yrittäen tarttua kiinni jostain? Se on epätoivoa joka ruokkii vihaa. Tiedät ettei rakkautta voi pakottaa se joko on tai ei ole. Anna anteeksi itsellesi ja hänelle niin uusi rakkaus tulee kyllä luoksesi aikanaan.

-Siunausta-

Kyllä ihmisessä täytyy jo valmiiksi olla jotain häikkää, jos noin käy.

Ei kannata olla sinisilmäinen ja luulla, että sellainen nainen olisi koskaan oikeasti sinua rakastanutkaan. Myönnä erehtyneesi ja löydä jatkossa parempi.

.... mutta pitää myös kokea viha ensin muiden tunteiden joukossa, jotta voit jatkaa elämääsi normaalisti. Se on tavallinen tunne selviytymisprosessista. Oli se sitten mikä suhde/tunne hyvänsä, joka ei jatku tai päätyy eroon. On toki yksilöllistä ja tarvitsee aikaa.
Sen jälkeen sitten tunne tasoittuu ja näet asiat uudessa valossa =)

esitin niin että ymmärtäisit jatkaa elämääsi. Tuntui että me ei muuten päästä tästä yli, enkä enää uskonut meidän onnistuvankaan.

tule, vaan tarvii olla jo etukäteen tasapainoton yksilö.
Fiksu ihminen ymmärtää asioiden monimuoisuuden, eikä hae syyllistä.

Ei minusta sielultani murhaajaa ole tullut mutta tunnen suurta epätoivoa ja turhautumista saavuttamattoman rakkauden takia. Vielä kun töissä pitää nähdä lähes joka päivä on oloni välillä aika apea. Töissä saan onneksi kulissit pidettyä pystyssä.

Kääntyy suruksi kun tunteet kuolee. Suruajan jälkeen löytyy kyllä taas jotain muuta.
Estradi ik. tyhjennetään vanhoista naamoista, antaen tilaa uusille.

Jos mies lähtisi nyt toisen mukaan niin terve menoa. Saisin mahdollisuuden löytää paremman. Tosirakkaus ei särje sydäntä etkä sinä hänen. Joko olet hänen kanssaan tai et. Mä oon toistaseks hänen kanssaan. Katotaan kuinka kauan vastapuoli jaksaa.. Varsinkin kun kohtelen todella hyvin ja teen palveluksia..

Suru, viha, vannoo ettei koskaan enää anna satuttaa. Voi olla ettei vähään aikaan välitä vastakkaisen sukupuolen tunteista. Näin ainakin minulle on kerran käynyt, viha tosin laantuu... Mihin se rakkaus häviäisi, jos oli tosirakkautta? Ota selvää jos rohkenet.

Olikohan se tosirakkautta edes, ilkimys kuitenkin!

Mun pastori kulta on naimisissa no mitäpä tuosta tuskin oli edes minusta kiinnostunut.

Mietin että nyt on aika siirtyä eteenpäin.Ei jaksa miettiä kenenkään täydellisiä vaimoja ja mitään.Näyttää siltä ettei enää kannata hakata päätään seinään.

En rakasta tulevia ainakaan vielä enkä entisiä häntä olisin voinut mutta kun tilanne ei edennyt minnekkään.

Ehkä tämä on virhe mutta ei ole enää pinnaa katsoa eteenpäin.Kun mitään vastakaikuakaan ei ole tullut.Hänellä on aina kiire saada itsensä irti jopa keskusteluista niin kaipa se jotain kertoo mielenkiinnosta.

Hyvä on elämä hänellä toivottavasti sellaisena pysyykin.