Auttakaa!!
Mä oon ollu koulukiusattu
ekalta luokalta asti.
Oon muutanu 2 kertaa,
toisella kertaa yli 250
kilometrin päähän entisestä koulusta.
Oon ruma ja aika pullee
ja kaikki kiusaa mua siitä.
Onko kohtalon tovereita?
Auttakaa,oon harkinnu itsarii jo monta kertaa...
Mä oon ollu koulukiusattu
ekalta luokalta asti.
Oon muutanu 2 kertaa,
toisella kertaa yli 250
kilometrin päähän entisestä koulusta.
Oon ruma ja aika pullee
ja kaikki kiusaa mua siitä.
Onko kohtalon tovereita?
Auttakaa,oon harkinnu itsarii jo monta kertaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Monet suuret taiteilijat ym..
Ovat kokeneet kovia . Eli on lapsuudessa kiusattu on ollut ulkonäön kanssa ongelmia. Ja jotenkin vaan myöhemmässä vaiheessa ovat "puhjenneet" kukkaan joten tsemppiä sinulle ja voimia!!
Olin itse koulukiusattu vaikka vaihdoin koulua. Koko kouluaika oli yhtä helvettiä, silti jaksoin sitä 12 vuotta, jotenkin rämpimällä.
En ollut pullea enkä ruma vaan laiha ja varmaan jotenkin luonteeltani sellainen että se ärsytti muita.
En tietoisesti tehnyt mitään sen ratkaisemiseksi koska en silloin tajunnut että vika on todellisuudessa niissä kiusaajissa. Lähdin vain luonnostaan hakemaan elämästä sellaisia asioita joista olen kiinnostunut ja joissa olen hyvä. Minulla se oli kirjoittaminen. Monien mutkien kautta siitä tuli ammattikin. Jos olisin kakskymppisenä luottanut omiin kirjoittajankykyihini, ei vuosia olisi mennyt hukkaan niin paljon. Mutta hyvä näinkin.
Etsi sinäkin joku sellainen asia josta olet kiinnostunut ja paneudu siihen, oli se sitten mikä tahansa. Se voi olla se elämäsi tukiranka, ja ehkä sitä kautta löytyy ihminen/ ihmisiä jotka ymmärtävät sinun arvosi.
Tuttu tilanne, minuakin kiusattiin ala-asteella. Sitten isäni vei minut nyrkkeilysalille, innostuin lajista taitavan valmentajan ansiosta joka leikin varjolla vei nassikat lajiin sisään.
Ei mennyt kauaa kun itseluottamukseni oli kohonnut siinä määrin että kiusaus tapahtumassa en enää ollut lampaan asemassa, hyökkäsin takaisin ja annoin kiusaajan maistaa omaa lääkettään.
Sen virheen tein että minusta tuli kiusaaja, tosin vain entisen kiusaajani kiusaaja, en malttanut jättää tyyppiä rauhaan vaan monottelin aina tilaisuuden tullen.
Oli suorastaan surkuhupaisaa joutua rehtorin puhutteluun kiusaajan kiusaamisesta, jopa kiusaajan vanhemmat ottivat yhteyttä kouluun asiasta.
Noh kiusaaja muutti pois koulusta ja tilanne rauhoittui sillä, muutaman kerran näin tyypppiä sitten myöhemmin kaupungilla ja kaukaa kiersi.
Mitä tästä voi oppia, ainakin sen että lampaaksi ei kannata alkaa, mutta myös sen että hillitsee omaa kostonhimoaan.
Ma en edes saali sita sun (entista) kiusaajasi. Saipahan maistaa omaa laakettaan, kuten itsekin sanoit...