Olen 20 vuotta täyttävä nainen. Minulla on epätyypillinen syömishäiriö. Kaikki alkoi kun muutin uudelle paikkakunnalle 16-vuotiaana ja eristäydyin. Pari vuotta meni anorektikkona ja alle 16 bmillä. Sitte alkoi syöminen. Hillitsemätön syöminen. Syön siis aivan järkyttäviä määriä salassa. Kohtaukset voivat kestää jopa neljä päivää, jolloin makaan vain kotona ja syön. En voi liikkua, en voi mennä kouluun, en voi tehdä mitään. Syön vain. Kierre on kamala. Sen jälkeen alkaa laihdutus. Kuukausi ja toinenkin voi mennä "hyvin". Treenaan päivittäin minimissään 2h jotain raskasta liikuntaa esim. Spinning, bodycombat, Steppiä, tanssia... Joskus voin vetää treeniä 4 tuntiä päivässä. Syöminenkin muuttuu salaatti ja hedelmä painotteiseksi.
Tiedän, että teen väärin. Pitäisi syödä kun liikkuu... Tiedän. Mutta se tuntuu aivan järjettömän vaikealta. Myös liikkumattomuus tekee minut äärettömän ahdistuneeksi. Jos en pääse kuluttamaan kaloreita, en voi syödä. Tää koko elämä on ihan kaosta. En voi olla kotona, koska pelkään että syön. Olen eristäytynyt kaikista kavereista, koska pelkään että pitää syödä heidän seurassa. En voi tehdä yhtään mitään, koska syömienen on niin ahdistavaa. Olisi ihana löytää poikaystävä, mennä lomalle tai katsoa vaikka leffa ilman syyllisyyden tunnetta liikkumattomuudesta.
Olen siis oravanpyörässä. Pelkään lihomista yli kaiken, mutten silti pysty hallitsemaan syömiskohtauksiani. Kerran jo yritin itsemurhaa, mutta heräsin aamulla sairaalasta yhä elossa...
Miten uskallan parantua? Ahdistaa myös mennä puhumaan jollekkin, kun mun elämähän on "täydellistä" terveellistä elämää kavereiden ja sukulaisten mielestä.
Tiedän, että teen väärin. Pitäisi syödä kun liikkuu... Tiedän. Mutta se tuntuu aivan järjettömän vaikealta. Myös liikkumattomuus tekee minut äärettömän ahdistuneeksi. Jos en pääse kuluttamaan kaloreita, en voi syödä. Tää koko elämä on ihan kaosta. En voi olla kotona, koska pelkään että syön. Olen eristäytynyt kaikista kavereista, koska pelkään että pitää syödä heidän seurassa. En voi tehdä yhtään mitään, koska syömienen on niin ahdistavaa. Olisi ihana löytää poikaystävä, mennä lomalle tai katsoa vaikka leffa ilman syyllisyyden tunnetta liikkumattomuudesta.
Olen siis oravanpyörässä. Pelkään lihomista yli kaiken, mutten silti pysty hallitsemaan syömiskohtauksiani. Kerran jo yritin itsemurhaa, mutta heräsin aamulla sairaalasta yhä elossa...
Miten uskallan parantua? Ahdistaa myös mennä puhumaan jollekkin, kun mun elämähän on "täydellistä" terveellistä elämää kavereiden ja sukulaisten mielestä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://yle.fi/uutiset/syomishairiota_sairastanut_hoitopaikassa_oli_hylatty_ja_yksin_jatetty_olo/7224253