Elämää?!?

Elämä on kyllä tosi kivaa, kun koko ajan pitää miettiä, että mitä voi syödä, mikä on sallittua ja, jos syö niin mitä ja kuinka paljon.
Hiljalleen sitä vaan eristäytyy muista, koska kaikki tuntuu hankalalta. Eihän nyt julkisesti voi syödä! Yksin on sitten kiva palella suurien vaatemäärien ja vällyjen alla. Muutenkin maailma tuntuu välillä keinuvan ja pimenevän. Istuminen on hankalaa ja kaikki liikkuminen sattuu. Kaikki sattuu. Yölläkin joka paikkaa särkee. Sitten, kun uskaltautuu ulos kämpästään, pitää kävellä niin, että pitää jostain kiinni, että ei kaadu. Jos selviää kauppareissusta pyörtymättä, on se suuri saavutus. Jumppaa tai kuntoilua ennen pitää tarkkaan miettiä, että mitä vois syödä, että ei pyörtyisi, ainakaan heti aluksi..
Vaikka järki sanoo, että tässä ei ole mitään järkeä, ei pysty lopettamaan.. Ei osaa eikä uskalla.. Ja aina välillä on sitä mieltä, että ei mua nyt edes mikään vaivaa.. Muut vaan kuvittelee. Ja onhan maailmassa muita laihempiakin.
Kuitenkin sitä aina välillä huomaa, että ei tämä ole elämää..Ainakaan sen arvoista, mutta ei uskalla muuttua. Miksi sitä vaan jää tänne helvettiin?!?
1420
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Elämää.. herää.. sä muutut viel ihan sikapaljon parempaan suuntaan... lopeta laihduttaminen

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Evita kirjoitti:

Elämä on kyllä tosi kivaa, kun koko ajan pitää miettiä, että mitä voi syödä, mikä on sallittua ja, jos syö niin mitä ja kuinka paljon.
Hiljalleen sitä vaan eristäytyy muista, koska kaikki tuntuu hankalalta. Eihän nyt julkisesti voi syödä! Yksin on sitten kiva palella suurien vaatemäärien ja vällyjen alla. Muutenkin maailma tuntuu välillä keinuvan ja pimenevän. Istuminen on hankalaa ja kaikki liikkuminen sattuu. Kaikki sattuu. Yölläkin joka paikkaa särkee. Sitten, kun uskaltautuu ulos kämpästään, pitää kävellä niin, että pitää jostain kiinni, että ei kaadu. Jos selviää kauppareissusta pyörtymättä, on se suuri saavutus. Jumppaa tai kuntoilua ennen pitää tarkkaan miettiä, että mitä vois syödä, että ei pyörtyisi, ainakaan heti aluksi..
Vaikka järki sanoo, että tässä ei ole mitään järkeä, ei pysty lopettamaan.. Ei osaa eikä uskalla.. Ja aina välillä on sitä mieltä, että ei mua nyt edes mikään vaivaa.. Muut vaan kuvittelee. Ja onhan maailmassa muita laihempiakin.
Kuitenkin sitä aina välillä huomaa, että ei tämä ole elämää..Ainakaan sen arvoista, mutta ei uskalla muuttua. Miksi sitä vaan jää tänne helvettiin?!?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu