Naapurissamme asuu professori, ekonomi, rehtori, kirurgi, yritysjohtaja ja muita vastaavia. Heillä on samanikäisiä lapsia kuin meillä. Lapset ovat hyviä kavereita keskenään ja leikkivät toistensa kotona.
Kasarmilla asuessamme naapurissamme asui joitakin sekatyömiehiä, työttömiä, taivaanrannanmaalari, laivarotta sekä tukityöllistetty elämäntapaintiaani, joilla myös oli samanikäisiä lapsia.
Uskon, että muutto ok-taloon oli hyvä ratkaisu lastemme elinympäristön kannalta.
Mikäs se on kasarmilla ja baareissa pyöriessä jos omia lapsia ei ole.
Kasarmilla asuessamme naapurissamme asui joitakin sekatyömiehiä, työttömiä, taivaanrannanmaalari, laivarotta sekä tukityöllistetty elämäntapaintiaani, joilla myös oli samanikäisiä lapsia.
Uskon, että muutto ok-taloon oli hyvä ratkaisu lastemme elinympäristön kannalta.
Mikäs se on kasarmilla ja baareissa pyöriessä jos omia lapsia ei ole.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Katkeraksi.. Elävät sinun sossutuella..
Malliesimerkki, joskin provo, taannoisesta asuntokuplan puhaltamisesta. Jollekin omakotialueelle on velka-avusteisesti muuttanut sinne sosioekonomisesti soveltumaton henkilö, sinä.
Provo siksi, että rahkeesi riittävät vain savelle ja savella ei listasi henkilöistä asu kuin matalapalkkaiset rehtori ja ekonomi/KTM, sekä suorittavaa perustyötä tekevän yrityksen uppovelkainen ns. johtaja. Professorit ja kirurgit saavat elämänsisältöä aivan muusta kuin ruohonleikkuusta, lumenluonnista ja sianniskan grillauksesta.
Noin muuten asiaan voi todeta, että pojat viihtyvät maalla okt:ssä ja tytöt taasen pitävät enemmän kaupunkiasumisesta. Sama pätee myös aikuisiin. Kaupungilla en tarkoita lähiöitä enkä pakkoliitettyjä periferioita, vaan ydinkeskustoja.
Kait ne professorit ja kirurgit y.m.s. voi nekin hyvinkin myös pientaloissa kaupungin laitamilla asua. En ainakaan minä näissä ammttikunnissa mitään sellaista erityistä näe miksi eivät voisi.
Mutta se on kyllä totta että ei asunto, eikä auto, eikä harrastukset ja elämäntapa ylipäätänsäkään ole sinänsä sosioekonomista asemaa nostavia asioita, vaan ne ovat statussymboleja. Ne siis ovat juttuja jotka tietyn sosioekonomisen statuksen omaaavilla ihmisillä tapaavat olemaan samankaltaisiakin ja ainakin samantasoisia. Jos sitten tähän joku kuvittelee nostavansa sosioekonomista statustaan vaikkapa ostamalla hintavan asunnon itseään korkeamman sosioekonomisen tason omaavien asuma-alueelta, niin eipä sillä omaa statustaan nosta, mutta ikäväksi ja kiusalliseksi sellaisessa ympäristössä voi matalamman sosioekonomisen tasonsa vuoksi elämisensä kokea. Se menee helposti sellaiseksi, että ei siinä kehtaa mitään sellaisia elämäntapoja ja harrastuksia näyttää mitkä eivät vastaa ympäristön ihmisten tasoa. Ja kun tasokkaampaan tyyliin ei varaa ole, niin sitten joko eristäydytään näkymättömiksi eikä uskalleta paljon mökistään liikkua, tai sitten aletaan velaksi esittä fiinimpää elämää mikä taasen johtaa vararikkon.
Kylläpä taas tuli katkeraa kalkkia kasarmien varjoista.
Vaan totta toinen puoli, ei minulla olisi varaa ostaa käteisellä perhemme tarvitsemaa tilaa, 330 m2, ydinkeskustasta. Velkaa joutuisi ottamaan ja odottamaan, että tuollainen asunto jostain vapautuisi. Yleensähän näissä asuu vanhuksia, jotka ovat hankkineet kotinsa silloin kun ne olivat vielä halpoja, mikä tarkoittaa ettei "arvotaloissa" ole lapsia.
Sekatyömiesten kakarat asuvat sitten niissä piskuisissa yksiöissä ja kaksioissa.
Sitten muuttovaiheessa lapsemme joutuisivat ihmettelemään, miksei voi harrastaa mitään ja miksi pyöräkin pitää parkkeerata eteiseen.
Ei ollut provo kirjoitukseni, luettelin vain naapureideni ammatit. Kasarmilla tällaista sosioekonomiaa saa hakemalla hakea, ehkä jossain on pieni pesäke, jossa jokunen friikki pelastaa ilmastoa tai on muusta vastaavasta syystä juuttunut koppiinsa.
Ydinkeskustassa asuminen ei ole niin tavoiteltavaa kuin luulet. Sitä pidetään säälien nuorison remeltämispaikkana ja toisaalta vanhusten saattokotina, kun aktiivi-ikäiset ihmiset asuvat aivan muualla.
Helsingin keskustassa, eli Kruununhaassa, asuu mm. Heikki Vesterinen, Sievi Capitalin sijoitus- ja talousjohtaja vaimonsa ja 6- ja 8-vuotiaiden lastensa kanssa. Hänen mukaansa samassa taloyhtiössä on noin 30 lasta joten lapsilla on koulut ja kaverit lähellä. Vesterinen on hyvä esimerkki muuttuvasta suhtautumisesta; lasten saaminen ei enää automaattisesti tarkoita omakotitaloon lähiöön muuttamista.
Ottaen huomioon asuntojen hinnan Kruununhaassa, on varsin epätodennäköistä että Vesterisen perheen naapurissa asuu "sekatyömiehiä, työttömiä, taivaanrannanmaalari, laivarotta sekä tukityöllistetty elämäntapaintiaani". Eivätköhän ne ole varsin pitkälle samanlaista porukkaa kuin Vesterinenkin, eli pitkälle koulutettuja, johtavassa asemassa olevia, erittäin varakkaita perheitä joille elämän täyttymys todellakaan ei ole omakotitalo ja kaksi autoa pihassa.
Aika väsynyttä alkaa muulien argumentointi olemaan. Hävinneen osa on aina yhtä katkera pala nieltäväksi. Myönnä jo tappiosi velkavankkuri.
Työtön elämäntapaintiaani, joka makaa metaanisoffalla luulee olevansa jonkinsortin voittaja?
BUBUBUBHAHAHHHHHHHA
Tähän oli kyllä pakko itsekin päästää kunnon röhönaurut päälle :D
Samat uuvatit kirjoittelee tänne palstalle jo neljättätoista vuotta että hinnat tippuu, mutta rommausta ei vieläkään näy. Miten voi julistautua voittajaksi jos ei ole vielä ollut edes oikeassa?
Kyllähän se nyt on vain niin, että me jotka ajoissa ostimme, emmekä jääneet yli 10 vuodeksi katselemaan, olemme niitä voittajia :) Meidän arvelumme siitä, että hinnat nousevat ovat nimittäin osuneet jatkuvasti oikeaan eikä se tilanne ole tänä päivänäkään siitä vielä miksikään muuttunut :)
"Työtön elämäntapaintiaani"
Nope. Voittajana ja ajoissa myytyjen asuntojen voittorahat oikeisiin kohteisiin sijoitettuna on nyt helppo hymyillä. Ei enää velkavipua = ei enää murheita. Loppuelämä on taloudellisesti turvattu.
Niinkuin korkeakorkoiselle tilille ja Talvivaaraan?
HAHAHAH!
Onkohan kaltaisiasi oikeita tuhnuja oikeasti olemassakaan? Että myy oman kotinsa ja siirtyy tuhnuttelemaan?
Hakkaraisen mukaan Suomen rahoitusjärjestelmän suurimpia riskejä ovat tällä hetkellä suomalaisten velkaantuminen ja talouskehityksen vaimeus. Jos talous hidastuu nykyisestään, voi se näkyä myös rahoitusjärjestelmässä.
Suomessa ongelma on lähinnä se, että velkaantuneisuus keskittyy. Yhdellä kymmeneksellä kotitalouksista on harteillaan puolet velasta, kun taas 46 prosenttia kotitalouksista on samaan aikaan täysin velattomia.
Velkaantuneimmilla taakkaa on keskimäärin lähes 200 000 euroa kotitaloutta kohden. Tällöin velkaa on yli kolminkertaisesti käytettävissä oleviin vuosituloihin nähden.
Suomalaisten kauhisteltu asuntolainavuori ei enää kuitenkaan kasva samaa vauhtia kuin takavuosina.
– Asuntolainojen kasvuvauhti on hidastunut tuntuvasti, Hakkarainen totesi.
Samaan aikaan asuntojen reaalihinnat ovat kääntyneet loivaan laskuun. Riskinä on se, että asuntojen hinnat kääntyisivät selvään laskuun taikka korkotaso jyrkkään nousuun. Tällöin lainanlyhennyksiin kuluva rahamäärä kasvaisi ja olisi pois muualta taloudesta.
Toistaiseksi asuntolainoista ei ole juuri aiheutunut suomalaispankeille luottotappioita.
Oikeasti fiksuja on aina ollut vain pieni prosentti ihmisistä. Suuri enemmistö on aina niitä sopuleita jotka menevät massan mukana vaikka jyrkänteeltä alas. Fiksut ovat kautta maailman historian osanneet käyttää sopulimassoja hyödykseen.