Ei mitkään helpot kuukaudet edessä.. :(

Silmusta_kasvanut

Ajattelin purkaa tänne mieltäni, kun nyt ei minnekään mielenterveystoimistoonkaan pääse huolistaan puhumaan. Pitäisi kyllä sellaiseenkin varata aikaa, kun rankat huoltajuuskiistat tulossa ja ties mitä syytöksiä. Jos jollakulle on kertoa omia kokemuksiaan samantyylisistä jutuista niin mielelläni kuulisin. Syyttelyä en silti kaipaa, vaikka sitä tällä palstalla onkin tapana ihmisillä tehdä. Ihan riittävän kovilla tässä on ollut muutenkin nyt ilman, että kukaan erikseen alkaisi kääntämään ns. "veistä haavassa".

Tilanne on tosiaan se, että olen asunut lapseni kanssa noin 5.5 vuotta kahdestaan ja asuimme sen ajan yhdellä paikkakunnalla. Erosin lapsen isästä hänen väkivaltaisuutensa takia, mikä jatkui koko suhteen ajan. Meillä on lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus ja asui tuon 5.5 vuotta n. 70 kilometrin päässä meistä. No, n. puolisentoista kuukautta sitten ilmoitin hänelle, että muutamme lapsen kanssa pääkaupunkiseudulle (välimatka kasvoi yhteensä kolmeensataan kilometriin) ja ehdotin heti hänelle hieman uudenlaista tapaamissopimusta, että olisivat vähentyneet joka toisesta vkonlopusta joka kolmanteen tai neljänteen. Aluksi hän viestien perusteella tuntui suhtautuvan muuttoon ihan ok, mutta yhtäkkiä juuri ennen muuttoa tuli sosiaalityöntekijältä soitto ja ilmoitti, että lapsen isän äiti on tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen. Kun sosiaalitoimi tuli kotikäynnille he kertoivat, että myös lapsen isä oli tehnyt -ilmoituksen. Käytiin ilmoituksen aiheet läpi ja sosiaalityöntekijät sanoivat suoraan, ettei heillä herännyt huolta lapsen kotioloista minun luonani. Päättivät lastensuojelun asiakkuuden siihen.

No, seuraava askel oli, että laittoi käräjille hakemuksen yksinhuoltajuudesta ja yrittää nyt saada lapsen minulta kokonaan pois. Joku voi ajatella, että itsepähän kerjäsin kun muutimme pitkän matkan päähän, mutta kyseessä on kuitenkin vuosia harkittu muutto, haku uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja tukiverkostojen sijainti uuden paikkakunnan läheisyydessä. Tarkoitus ei ollut estää lapsen ja isänsä tapaamisia itsessään, ja ehdotinkin tapaamisia 3-4 viikon välein isänsä luo viikonlopuksi niin, että olisin joka toinen kerta lapsen tuonut ja hakenut, mutta se ei herralle sopinut ja itse ilmoitti, että tapaamiset tulee harvenemaan todella paljon ja että tapaisi sitten lähinnä lomillaan lasta, sanoi sen myös lapsen ja minun kuullen ennen muuttoa ärtyneesti.
Nyt kuitenkin syyttää minua täysin kykenemättömäksi yhteishuoltajuuteen.
Lapsi kertoi viimeisimmän isäviikonloppunsa jälkeen, että isä oli haukkunut äitiä (minua) tyhmäksi ja lapsella oli siitä paha mieli. Samana päivänä viimeisimmän isänsä tapaamisen jälkeen lapsi (6v.) sanoi haluavansa tiristää itsensä puukolla ja viimeisen kuukauden ajan on puhunut välillä päivittäin haluavansa kuolla ja välillä uhannut tappavansa itsensä. Hain lapselle apua lastenpsykiatriselta ja nyt on sinne aikoja sovittuna useampi. Puheet ovat onneksi harventuneet, mutta vielä aistin, ettei tyttö voi niin hyvin kuin toivoisin. Jo ennen lopullista muuttopäätöstä tytön itsetunto oireili kuukausien ajan ja haukkui itseään jatkuvasti, mikä minua huolestutti jo aiemmin.

Muutama viikko sitten kuulin tytön mummolta (äitini), että kerran kun oli alkuvuonna tyttö hänensä luona hoidossa niin oli kertonut mummolleen, että isi oli haukkunut tyttöä tyhmäksi. No, selvisipähän ainakin osasyy siihen miksi tytöllä on huono itsetunto nykyään. :( Olen itse tyttöä kehunut ja kertonut usein rakastavani häntä pienestä pitäen, ja vaikka kuinka exä väittää tytön oireilun johtuvan vain minusta niin järjellä tiedän, ettei se niin voi olla. En tietenkään ole täydellinen vanhempi kuten ei kukaan muukaan, mutta lastani en hauku. Ainoastaan jos jostain kritisoin niin silloin kun tekee jotain sellaista mitä ei saisi tehdä, mutten silloinkaan nimittele. Yritän opettaa eroa oikean ja väärän välillä, kuten pitäisikin tehdä jotta lapsi oppisi mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

53

1793

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Silmusta_kasvanut

      Lapsi oli myös tapaamatta isäänsä jokunen vuosi sitten reilun vuoden, kun lapsi alkoi puhumaan itse, että isi satuttaa häntä (luunappeja ja nipistelyä). Silloin tein rikosilmoituksen, mutta lasta ei missään vaiheessa lähetetty psykiatrisiin tutkimuksiin siitä, onko kokenut väkivaltaa, vaikka hänet sellaiseen olisi pitänyt lähettää. Syyttäjä kuitenkin ilmoitti, että epäillyn rikoksen vakavuus ei ole suhteessa niihin kustannuksiin joita se toisi. Asia jäi siis tutkimatta kunnolla ja syyttämättäjättämispäätös tuli. Sen jälkeen minun oli lain mukaan annettava lapsi tapaamisiin ja sen teinkin sitten kun oli pakko. N. 2-3 vuotta isänsä ehti lastaan tavata sen jälkeen säännöllisesti ennen tätä muuttoa enkä sinä aikana ole tapaamisia perunut kuin äärimmäisen harvoin ja silloin sille on ollut painava syy.

      Minulla on ollut pelko persiissä erosta lähtien, että onko siellä päässä vielä väkivaltaa. Olen pelännyt vuosia, että tyttö joutuisi kärsimään siellä henkisestä ja/tai fyysisestä väkivallasta, mutta kun Suomen oikeuslaitos on mitä on niin niin kauan kun asiasta on todella painavat fyysiset todisteet niin tapaamisoikeus säilyy, monesti jopa sen jälkeenkin. Itseni silloin pystyin pelastamaan pois väkivaltaisesta suhteesta, mutta lastani valitettavasti en. Se eron jälkeen on ollut pelottavinta, että riski siihen, että lapsi joutuisi väkivaltaa siellä kokemaan, on aina olemassa. En ole voinut eron jälkeen olla siellä kärpäsenä katossa näkemässä ja kuulemassa mitä tapahtuu tapaamisten aikaan, mutta pelkoni ja epäilyni minulla on.

      En ole vielä uskaltanut lukea haastemieheltä saamaani haastetta, mutta pakko tehdä se piakkoin. Harmi kun ei voi sitä silppuriin tunkea, vaan pitäisi parin viikon sisään siihen vastine tehdä. Olen ajatellut itsekin yksinhuoltajuutta nyt hakea, jos vähentäisi tulevaisuudessa kiusantekoa ja turvaisi tytönkin asumista vielä enemmän minun luonani, jossa oikeasti tytölle parempi paikka jatkossakin on.

      Huhhei, tulipahan "hiukka" rustattua.. rankat kuukaudet kyllä edessä huoltajuuskiistojen suhteen, vielä kun toisesta päästä saattaa tulla vaikka minkälaisia valheellisia syytöksiä millä yrittää lapsen pois minulta saada. Niin tuli eronkin jälkeen. Onneksi nykyään olen vanhempi henkisestikin kuin silloin ja lapseni puolesta olen valmis taistelemaan, että saisi jatkossakin asua minun luonani. Ihan eri asetelma olisi, jos tietäisin lapsen isän turvalliseksi ja väkivallattomaksi, mutta sen verran paljon väkivaltaa käytti suhteen aikana, että en kyllä usko, että turvallinen lähivanhempi lapselle olisi. Harvoin väkivaltaiset ihmiset muutenkaan muuttuu, vaikka sitä olenkin toivonut jo pitkään lapsen ja isänsä nykyisen avovaimon turvallisuuden takia.

      • joo2

        Siis tämä on sinun versiosi tapahtuneesta, tästä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä kuulematta toista osapuolta myös.


    • Suosittelen tätä

      Hae ihmeessä yksinhuoltajuutta, saat sen varmasti. Jättää vähemmän mahdollisuuksia kiusaamiselle. Samalla valvotut tapaamiset ja ne niin, ettei tyttösi joudu matkustamaan paikkakunnalta vaan se on kyllä etävanhemman hommaa se.

      Näin meillä, ja toimii tosi hyvin. Kaikki rutina on loppunut kuin seinään.

      • Silmusta_kasvanut

        Hei. Kiitos vastauksestasi. Aion kyllä ilmoittaa vastinetta saamastani haasteesta tehdessä, että haen yksinhuoltajuutta nyt itsekin. En tiedä saisinko sitä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Nyt tosiaan tullut syytöksiä vaan minua kohtaan, että kuulemma olen täysin kykenemätön yhteishuoltoon ja haukkui tänään lukamassani haasteessa mielenterveyteni lyttyyn, samaa käytti aseena 5.5-vuotta sitten väittäessään, että olisin täysin tasapainoton. Silloin piti hankkia psykiatrilta lausunto ja varmaan pitää tälläkin kertaa hankkia. Syytti minua myös siitä haasteessa, että traumaattisen lapsuuteni ja traumojeni takia olisin kykenemätön lähivanhemmaksi, mikä ei kyllä pidä paikkaansa. Toki haasteita huonon lapsuuden jälkeen on enempi kun turvallisista lähtökohdista kasvaneilla, mutta tukea olen hakenut monesti elämäni aikana oman menneisyyteni takia. Ei lapsen isä kyllä ole yhtään sen paremmista lähtökohdista lähtenyt, vaikka niin väittää. Hänen isänsä oli väkivaltainen alkoholisti (kuoli lopulta kun sisäelimet petti juomisen takia). Lapsen isä ei vaan myöntänyt suhteenkaan aikana, että hänellä olisi traumoja vaan kielsi ne ja samaa teki tuossa haasteessakin kun väitti olevansa ns. "normaali" ja ettei hänellä olisi traumoja. No, satavarmasti niitä on, mutta on kieltänyt ne niin pitkään ettei myönnä niitä itselleen, puhua hän ei ongelmistaan osannut suhteenkaan aikana ja raivostui esimerkiksi siitä jos aloin itkemään. Itkeminen on heikkoutta hänen saamansa kasvatuksen mukaan, ja varmaan samaa kaavaa opettaisi lapsellekin jos sen itselleen saisi. Olen 6 vuoden sisään käynyt lukemattomia keskusteluja hänen lähisukulaisensa kanssa hänen lapsuudestaan ja ymmärrän häntä paremmin miksi on ollut väkivaltainen, mutta huono lapsuus ei silti oikeuta ketään väkivaltaan. Olen itse tehnyt rutkasti töitä etten toistaisi huonoksi todettuja kasvatusmetodeja lapsuudesta ja nuoruudestani. Valitettavasti epäilen, että tekeekö hän niin kun ei edes suostu myöntämään, että hänen lapsuudessaan olisi traumaattisia ollut. Kuka lapsi ei muka traumatisoidu väkivallasta ja vanhemman alkoholismista? En tiedä yhtäkään joka ei..

        Valvotut tapaamiset oli 5.5-6-vuotta sitten kun menimme lapsen kanssa turvakotiin eron jälkeen, mutta niille ei saanut toivottua jatkoa huoltajuusoikeudenkäyntien jälkeen. Oli niissä tapaamisissa tsempannut itseään huomioimaan paljon lasta, vaikka ennen eroa lasta huomioi äärimmäisen vähän. Lapsi oli pelinappulana jo suhteen aikana, esimerkiksi kauppaan en saanut vauvan kanssa lähteä kun kuulemma sinne ei lähdetä vauvaa esittelemään. No, sitten jouduin käymään kaupassa yksin ja kun sieltä tulin, lapsi itki sängyssään vaippa märkänä ja nälissään ja exä pelasi tietokoneella. Asetti myös seksin etusijalle ennen vauvaa, silloin kun vauva heräsi alakerrassa kesken seksin, exä halusi hoitaa seksin loppuun ennen kuin pääsin lasta hoitamaan, vaikka yritin suostutella päästämään heti. Esimerkkejä on lukuisia, mutta nui oli osana väkivaltaa silloisen suhteen aikana.

        Nyt mahdollinen asianajajani kirjoitti, että kuulemma huoltajuusoikeudenkäynneissä ei oteta huomioon mahdollista mennyttä väkivaltaa lapsen äitiä kohtaan. Ainoastaan jos on näyttöä väkivallasta lasta kohtaan niin se huomioitaisiin. Outoa minusta, koska jo pelkästään parisuhdeväkivalta vaikuttaa eittämättä lapsiinkin. Lapsihan joutuu silloin elämään pelon ja turvattomuuden ilmapiirissä (sellainen ilmapiiri oli myös väkivaltaa turvakodin työntekijöidenkin mukaan).

        Saas nähdä miten tässä käy, jären mukaan minun ei kyllä pitäisi lapsen lähivanhemmuutta menettää, mutta pelottaahan se silti pirusti kun lapsi on tärkeintä minulle ja suhteenkin aikana ex pelotteli lukuisia kertoja sillä, että jos joskus eroan niin hän tekee kaikkensa etten saisi lasta itselleni, sama vaikka lapsi huostaanotettaisiin. No, eropäivänä uhkaili vielä, että hankkii lapselle uuden äidin ja heti silloin pistikin yksinhuoltajuushakemuksen kehiin, valehteli minusta vaikka mitä huoltajuuskiistojen aikaan ja teki kiusaa. Pelkään, että mitä vielä on edessä nytkin.. :( Onneksi nykyään olen vahvempi puolustamaan lasta ja itseäni kun silloin.

        Tulipahan taas purkauduttua. Rankkaa on jo nyt mutta vielä rankempaa tulee olemaan. Kyllä tästä silti selviää. Kirjoitin vastinetta jo sivutolkulla ja kummasti helpotti jonkin verran oloa, vaikkei huolet silti väisty ennen kuin on mustaa valkoisella siitä, että tyttö saa jatkossakin asua minun luonani.


      • Rakastava isä

        Nimim. "suosittelen tätä"

        Kaikkein suurin typeryys naisella on hakea yksinhuoltoa; sen jälkeen kun ja jos
        sen saa niin mikään ei muutu ainakaan parempaan suuntaan..nimim. yli 7 vuo
        den riita exn ja Raision sossun kanssa lapsista, lapset kärsivät tilanteesta, riita
        ja prosessointi jatkuu edelleen.. ja noi höpö höpö jutut valvotuista tapaamisista
        vain pahentavat riitaa.. eikä tämä näin mene muutenkaan...teillä yhteishuolto eli
        äidillä ei ole oikeuttaa muuttaa lapsen kanssa ilman isän, toisen lapsen huolta
        jan suostumusta.

        Ehdottaisin muuttoa lähemmäs isää lapsea yhdees tukien; yhteishuolto,
        vuoroasuminen esim. 2 viikkoa/ 2 viikkoa, ei elatusapua, lapsilisät ja kulut
        puoliksi lapsesta


    • uhri itsekin

      Sulla on rankka tarina ja rankempaa tulossa! Voimia koko keissiin! Kellään ei ole oikeutta pahoinpidellä tai haukkua toista. Se, että on tullut vanhempien välistä haukkumista ja solvaamista, ei pitäisi toteuttaa lapselleen. Hyvä, että haet yksinhuoltoa ja todennäköisesti tulet sen saaman. Jos mitenkään mahdollista, niin hanki kunnon asianajaja! Sinun itsesi kannattaa olla rehellinen ja elää päivä kerrallan. Uhkailija eikä itsensä kehuja varsinkaan menesty tässä jutussa. Kerää todisteita, että hoidat itseäsi ja lastasi. Myöskään tukiverkosti ei ole pahitteeksi.

      Itselläni alkoi ennen pääsiäistä koko huoltajuusriita ja on melko alussa. Kiusaajina ovat ex ja hänen äitinsä. Tuntuu kuin olisi ajettu nurkkaan ja työnnetty seinää vasten. Itsekin olen tehnyt virheitä menneisyydessä, mutta tuntuu, että olen ainoa joka niitä täysin myöntää. Täällä kyseessä on alle vuoden ikäisestä lapsesta, jota ollaan viemässä äidiltään pois. En kerro enempää tällä palstalla, jotta henkilöllisyyteni ei paljastuisi, mutta laita minulle sähköpostia, jos haluat keskustella syvällisemmin. :) Odottelen sähköpostiasi.
      mygemini16@gmail.com

      • Silmusta_kasvanut

        Kiitos sinullekin vastauksestasi. Juu, rankka tarina on eikä sitä jatkossakaan tule varmaan helpolla pääsemään. :( Mutta on vaan purtava hammasta ja kestettävä ja otettava/pyydettävä tukea niin paljon vastaan kuin vaan saa. Kiitos paljon, voimia totisesti tarvitaankin. Kuten sinullakin siellä. Itsekin mietin, että voisiko joku tunnistaa tarinasta mutta toisaalta jos joku tuttu tunnistaisikin niin mitä sitten, en kuitenkaan nimeltä ketään mainitse ja puhun rehellisesti, niin kauan siinä ei pitäisi olla mitään väärää.

        Olet oikeassa, kellään ei todellakaan ole oikeutta pahoinpidellä eikä haukkua muita. Valitettavan usea tässä maailmassa vaan haukkumista harrastaa, mikä on sekin henkistä väkivaltaa.

        Olen yrittänyt hankkia kunnon asianajajan, mutta en ole varma onko se ihminen sitä johon yhteyttä otin.. pitäisi vastine kuitenkin haasteeseen tehdä n. puolen toista viikon sisällä joten kiirus on asianajajan ottamisessa. Se asianajaja kyllä kirjoitti, että huoltajuuskiistat ovat hänen mielestään turhia jne.. joten jäi kyllä itseä arvelluttamaan, että osaisiko puolustaa lapsen etuja ja asumista minun luonani ja yksinhuoltajuushakemustani kunnolla.. pitää varmaan vielä soitella muita asianajajia läpi ennen päätöstä kenet ottaa asiaa hoitamaan. Kiirus huominen ja ensi viikko kyllä tulee.

        Rehellinen olen ollut ja aion olla vastedeskin. Kun exä teki lastensuojeluilmoituksenkin ja äitinsä niin silloin myönsin sosiaalityöntekijöillekin suoraan, että teen kyllä välillä virheitä enkä ole täydellinen. Siitäkin huolimatta he kirjasivat ettei heillä herännyt lastensuojelullista huolta lapsen oloista minun luonani. Vahvuus kyllä onkin myöntää virheitään sen sijaan, että kehuisi ja pönkittäisi omaa imagoaan jatkuvasti.

        Minullakin kiusaajina toimii ex ja äitinsä.. aluksi ex tuntui suhtautuvan muuttoonkin hyvin, mutta epäilen, että äitinsä osaltaan on ollut yllyttäjänä huoltajuuskiistaan ja lapsen vaatimiseen poikansa luo.

        Toivottavasti teillä kääntyisi asiat parhain päin. En jaksa uskoa, että sinäkään lasta menettäisit, jos vaan parhaasi olet tehnyt ja perustarpeista huolehtinut. Tiedän niin tuon tunteen seinää vasten ajamisesta, mutta kyllä sinäkin selviät, varmasti. Oman aikansa olo tuntuu joskus epätoivoiseltakin kun pelot iskee päälle, mutta ne kyllä helpottaa ajan kanssa. Yrittää vaan järjellä ajatella mahdollisimman paljon, ettei anna peloille liikaa valtaa. Minulle ekankin huoltajuuskiistan aikaan monesti sanottiin, etten minä lapsen asumista menetä, mutta siltikin sen uskoi kunnolla vasta kun oli mustaa valkoisella. Kuten nytkin, vaikka järjellä tietääkin ettei pitäisi olla syytä pelkoon.

        Katson jos tulisi kirjoiteltua joku päivä. Nimettä tosin kun en halua mitään kunnianloukkausväitteitä sun muita vielä niskoilleni. Kerran teki senkin kun olin päivitellyt julkisesti sitä että kun tässä yhteiskunnassa pitää väkivallan mennä todella pitkälle ennen kuin viranomaiset siihen oikeasti kunnolla puuttuu jos sittenkään.. vitutti toisin sanoen silloisen syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen kun ei asiaa edes tutkittu kunnolla, ja purin mieltäni facebookissa, vaikken nimellä exää maininnutkaan eikä siellä ko 1-2 ihmistä sen nimen tiennyt. Oli jotakin kautta päässyt näkemään sen viestin. No, torut sain syyttäjältä muttei syytettä nostanut. Nykyään facebook ei enää toimikaan samalviisiin päiväkirjana enkä suosittele muillekaan liian henk.koht. juttuja siellä kertomaan. Oppia ikä kaikki.


      • Uhri itsekin
        Silmusta_kasvanut kirjoitti:

        Kiitos sinullekin vastauksestasi. Juu, rankka tarina on eikä sitä jatkossakaan tule varmaan helpolla pääsemään. :( Mutta on vaan purtava hammasta ja kestettävä ja otettava/pyydettävä tukea niin paljon vastaan kuin vaan saa. Kiitos paljon, voimia totisesti tarvitaankin. Kuten sinullakin siellä. Itsekin mietin, että voisiko joku tunnistaa tarinasta mutta toisaalta jos joku tuttu tunnistaisikin niin mitä sitten, en kuitenkaan nimeltä ketään mainitse ja puhun rehellisesti, niin kauan siinä ei pitäisi olla mitään väärää.

        Olet oikeassa, kellään ei todellakaan ole oikeutta pahoinpidellä eikä haukkua muita. Valitettavan usea tässä maailmassa vaan haukkumista harrastaa, mikä on sekin henkistä väkivaltaa.

        Olen yrittänyt hankkia kunnon asianajajan, mutta en ole varma onko se ihminen sitä johon yhteyttä otin.. pitäisi vastine kuitenkin haasteeseen tehdä n. puolen toista viikon sisällä joten kiirus on asianajajan ottamisessa. Se asianajaja kyllä kirjoitti, että huoltajuuskiistat ovat hänen mielestään turhia jne.. joten jäi kyllä itseä arvelluttamaan, että osaisiko puolustaa lapsen etuja ja asumista minun luonani ja yksinhuoltajuushakemustani kunnolla.. pitää varmaan vielä soitella muita asianajajia läpi ennen päätöstä kenet ottaa asiaa hoitamaan. Kiirus huominen ja ensi viikko kyllä tulee.

        Rehellinen olen ollut ja aion olla vastedeskin. Kun exä teki lastensuojeluilmoituksenkin ja äitinsä niin silloin myönsin sosiaalityöntekijöillekin suoraan, että teen kyllä välillä virheitä enkä ole täydellinen. Siitäkin huolimatta he kirjasivat ettei heillä herännyt lastensuojelullista huolta lapsen oloista minun luonani. Vahvuus kyllä onkin myöntää virheitään sen sijaan, että kehuisi ja pönkittäisi omaa imagoaan jatkuvasti.

        Minullakin kiusaajina toimii ex ja äitinsä.. aluksi ex tuntui suhtautuvan muuttoonkin hyvin, mutta epäilen, että äitinsä osaltaan on ollut yllyttäjänä huoltajuuskiistaan ja lapsen vaatimiseen poikansa luo.

        Toivottavasti teillä kääntyisi asiat parhain päin. En jaksa uskoa, että sinäkään lasta menettäisit, jos vaan parhaasi olet tehnyt ja perustarpeista huolehtinut. Tiedän niin tuon tunteen seinää vasten ajamisesta, mutta kyllä sinäkin selviät, varmasti. Oman aikansa olo tuntuu joskus epätoivoiseltakin kun pelot iskee päälle, mutta ne kyllä helpottaa ajan kanssa. Yrittää vaan järjellä ajatella mahdollisimman paljon, ettei anna peloille liikaa valtaa. Minulle ekankin huoltajuuskiistan aikaan monesti sanottiin, etten minä lapsen asumista menetä, mutta siltikin sen uskoi kunnolla vasta kun oli mustaa valkoisella. Kuten nytkin, vaikka järjellä tietääkin ettei pitäisi olla syytä pelkoon.

        Katson jos tulisi kirjoiteltua joku päivä. Nimettä tosin kun en halua mitään kunnianloukkausväitteitä sun muita vielä niskoilleni. Kerran teki senkin kun olin päivitellyt julkisesti sitä että kun tässä yhteiskunnassa pitää väkivallan mennä todella pitkälle ennen kuin viranomaiset siihen oikeasti kunnolla puuttuu jos sittenkään.. vitutti toisin sanoen silloisen syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen kun ei asiaa edes tutkittu kunnolla, ja purin mieltäni facebookissa, vaikken nimellä exää maininnutkaan eikä siellä ko 1-2 ihmistä sen nimen tiennyt. Oli jotakin kautta päässyt näkemään sen viestin. No, torut sain syyttäjältä muttei syytettä nostanut. Nykyään facebook ei enää toimikaan samalviisiin päiväkirjana enkä suosittele muillekaan liian henk.koht. juttuja siellä kertomaan. Oppia ikä kaikki.

        Mahtaa olla exien äideillä tyhjä elämä, kun puuttuvat poikansa ja muiden elämään. Munkin ex-anoppi kirjoitti yhdessä poikansa kanssa sen ilmoituksen. Siinä sitten viranomaisetkin ihmetteli, että onko tää yksin exän kirjoittamaa. Lisäksi vielä uhkaili mun vanhempia ties miten puhelimen kautta.

        Jos pystyt sanomaan, että missä maakunnasss asut, niin saatan tietää hyvien juristien nimiä. Menestyneitä ja ihmisiä kunnioittavia. Tää sun ei taida olla mikään ammattitaitoinen.


      • Silmusta_kasvanut
        Uhri itsekin kirjoitti:

        Mahtaa olla exien äideillä tyhjä elämä, kun puuttuvat poikansa ja muiden elämään. Munkin ex-anoppi kirjoitti yhdessä poikansa kanssa sen ilmoituksen. Siinä sitten viranomaisetkin ihmetteli, että onko tää yksin exän kirjoittamaa. Lisäksi vielä uhkaili mun vanhempia ties miten puhelimen kautta.

        Jos pystyt sanomaan, että missä maakunnasss asut, niin saatan tietää hyvien juristien nimiä. Menestyneitä ja ihmisiä kunnioittavia. Tää sun ei taida olla mikään ammattitaitoinen.

        Ihmettelin kyllä itse kun alunperin tekstiviestien perusteella vaikutti siltä, että hälle olisi ok, että tapaamiset harvenee. Ei siis siinä aluksi tullut vastalauseita kun vasta parin viikon päästä muutosta kertomisen jälkeen. Myönnän kyllä, että venytin muutosta kertomista aika viime tippaan (reilu kuukausi ennen muuttoa kerroin). Pelkäsin vaan niiden reagointia asiaan niin paljon ja aluksi olinkin ihmeissäni kun ei vetänyt viesteissään hernettä nokkaan miun asiallisista viesteistä ja perusteluista huolimatta, kun vasta puolentoista-parin viikon jälkeen muutosta ilmoittamisesta. On varmaan äitinsä ollut osallisena siinä, että alkoi yksinhuoltajuutta edes vaatia. Kuitenkin pitkän aikaa likimain aina tapaamisviikonloppujen aikaan lapsi on ollut n. puolet ajastaan mummolassa lapsen itsensä kertoman mukaan. Kun olen kuitenkin aina tapaamisten jälkeen kysellyt miten meni ja mitä tekivät.

        Harmi kyllä jos teillä mennyt sellaiseen uhkailuun. :( Minustakin kyllä varmasti isän paikkakunnalla juoruillaan nyt ties mitä, silloin ko ex anoppi levitteli pahanilkisiä juoruja kun olin exän kanssa yhdessä. "Mukava" oli kuulla jälkikäteen mitä kaikkea oli levitellyt minulle todella henkilökohtaisista asioista, jotka ei kyllä olisi kuuluneet kellekään ulkopuoliselle.

        Muutimme Uudellemaalle. Soittelinkin kyllä tänään eri asianajotoimistoon mutta kun en pystynyt lapsen kotona ollessa selittämään tilannetta tarkemmin niin melko vaikea tietää onko lakimies jolle soitin oikeasti hyvä työssään ja haluanko häntä työhön ottaa. Vaikeaa vaan kun pitäisi 26.5. mennessä jo vastine haasteeseen lähettää niin aika summamutikassa vaan joutuu asianajajan valitsemaan. :/ Kyseessä on kuitenkin elämäni tärkein asia eli oma lapsi, joten todella tärkeää olisi, että asianajaja olisi oikeasti taitava.

        Vinkkejä kyllä voin ottaa vastaan jos on suositella jotakuta. Voihan sen itse sitten sellaiselle soitella alkuviikosta ja katsoa osuisiko ensivaikutelma nappiin keskusteltua.

        Meen ny hetkeksi ressipalloileen pois netistä. Kiitos taas vastauksestasi. :)


    • uhri itsekin

      Kappas asumme sitten samalla seudulla! :) Yksinhuoltajuutta hakee myös mun ex, mutta ketäpä ottaa äidiltä huoltajuutta kovin helposti pois, jos pystyy järjestämään elämänsä kuntoon ja muuttaa itseään parempaan suuntaan virheineen, mitä on tultu tehtyä. Kukaan kun ei ole täydellinen. Olin suhteemme aikana hankala ja haastava kumppani exälleni, mutta ei ollut exäkään mikään kultapoika vaan ennemminkin rahaongelmainen teini ja äitinsä lellii tuolloinkin poikaansa. Eikä tilannetta paranna sekään, kun mua väitetään persoonallisuushäiriöiseksi.

      Tosiaankin nuo lakimiehet. Helsingistä nuo kaikki ovat, joten jos rahaa löyytyy tai haluat hakea oikeusapua, niin hekin myöntävät sellaista. Markku Fredman on yksi, jota on kehuttu vähäosaisten auttajaksi, Tiina Nysteniä on kokeillut eräs tuttuni ja hän koki Tiinan olevan hyvä tehtävässään sekä asianajotoimisto borenius.
      Kerro sitten, että keneen osuit.

      • Silmusta_kasvanut

        Ai asutaankin. Kiva juttu. :) Harvoinhan tuota varmaan äidit lapsen huoltajuutta menettää ja silloin ko menettävät niin taustalla pitäis olla todella painavat perusteet. Ja siihen ei kaiken jären mukaan miunkaan exän perusteet pitäisi riittää. Helposti onneksi kumottavissa sen väitteet. Valehteli myös haasteessa ja puhui itsensä pussiin joissain kohdissa.

        Juu se on tärkeintä, että jos ja kun ihminen huomaa itsessään kehityskohteita niin yrittää kehittyä. Tosiasioiden kieltäminen ei yleensäkään auta. Olen minä itsekin tässä samalla myös analysoinut joskus tekemiäni virheitä kasvatuksessa, mutta kun kukaan ei tosiaan ole täydellinen ja olen vanhemmuuteenkin kun kasvetaan. Kukaan ei ole ns. valmis vanhempi heti lapsen synnyttyäkään, mutta perustarpeista pitää toki huolehtia heti siitä lähtien. Mitä tulee siihen onko oikein ollut exän itkettää tyttöä vauvana seksin takia, niin oikein se ei ole. Yritin kerrankin rimpuilla exän otteesta silloin jotta pääsisin itkevän lapsen luo pois mutta ei päästänyt irti ennen kuin oli tullut. Vauvat ei huvikseen itke vaan niillä on itkiessään hätä. Oli se sitten esim. nälkä, märkä vaippa tai halu tulla suljetuksi turvalliseen syliin.

        Rahaa minulta ei perustoimeentulon lisäksi juurikaan löydy, mutta oikeusavun turvin asianajajan pienituloisena otan kuten viimekin kerralla. Kiitos vinkkeleistä. Voisinkin googletella heistä enempi tietoa jos löytyy.

        Ja mitä tulee viimeisimmän kommentoijan ymmärrykseen exääni kohtaan, se on sinun mielipiteesi. Tein kuitenkin oman ja tyttäreni muuttopäätöksen todella painavista syistä ja vuosia sitä harkittuani. Kyseessä ei ollut mikään hetken mielijohde. Tytönkin parasta muutossa ajattelin. Kerroin tytön isällekin niitä syitä mutta silti meni väittämään haasteessaan ettei muutolle muka ole mitään perusteita vaikka niitä on iso litannia.


    • jatkoa edelliselle
    • ehkä isän puolella

      Ymmärrän exäsi reaktion. Lapsi viedään 300 km:n päähän ja tapaamisen mahdollisuudet kaventuvat olennaisesti.

      Eli hänen (tai jomman kumman) pitäisi ajaa 1200 km jokaisen tapaamisen yhteydessä. Ei noin pientä voi laittaa junaan tai edes lentokoneeseen vielä ominpäin.

      Jos sitoutuu yhteishuoltoon, minusta moraalisesti oikein on sitoutua myös asumaan sen verran lähellä, että lapsen oikeus tapaamisiin toteutuu säällisesti. Nyt teet sen käytännössä mahdottomasti. Vai miten olet ajatellut hoitaa kuljetukset kolmen sadan kilsan päähän.

      Väkivaltaisuus on sitten toinen juttu ja se tulee kärjäoikeuden punnittavaksi. Ei oikein riitä näytöksi, että on halunnut jatkaa seksiaktia, vaikka vauva huutaa. Kyllä sitä vauvat nyt huutavat joskus joitain aikoja, eivätkä siihen kuole.

      • Silmusta_kasvanut

        Moni muukin etävanhempi tapaa lastaan/lapsiaan samanlaisesta tai jopa paljon pitemmästä välimatkasta huolimatta säännöllisesti. Se oli exäni päätös ettei halua lähteä tyttöä hakemaan tapaamisiin kun harvoin. Mielestäni on moraalisesti oikein myös muuttaa pois paikkakunnalta jossa pedofilian takia oikeudessakin tuomittu isäni olisi asunut tyttöäkin lähellä. Tyttö kuitenkin alkaa koulun alettua kulkea koulumatkoja yksin enkä halunnut ottaa riskiä siitä, että törmäisi isääni jonka kanssa emme muutenkaan ole tekemisissä. Senkin syyn muuttoon kerroin exälle mutta hänen mielestään sekään ei ole riittävä peruste. Eiköhän se kerro enemmän hänestä ihmisenä. Teen kaiken minkä pystyn tyttöäni suojellakseni ja minulla oli täysi oikeus muuttaa tyttäreni kanssa. Syitä muuttoon oli monia muitakin.

        Kyllä minä exälle ehdotin muutosta kertoessani, että joka toinen kerta olisin voinut tuoda tytön tapaamisiin, viettää viikonlopun ystävieni kanssa entisellä paikkakunnalla ja ottaa tytön mukaani silloin sunnuntaisin ja mennä tytön kanssa kotiin uudellemaalle. Mutta vaikka lupasi tekstiviestissä että sovittaisiin keskenään/lastenvalvojan kanssa tapaamisistakin isänsä luo niin yhtäkkiä laittoikin salaa yksinhuoltajuushakemuksensa käräjille.

        No, siitä väkivaltaisuudesta on kyllä "todisteena" vuosien takainen rikostutkinta tytön isää kohtaan lapsen fyysisen kurituksen takia. Sitä en sitten tiedä painaako se kuinka oikeudessa kun siitä on pitkä aika. Lisäksi erottuani olimme turvakodissa, jonne ei kyllä kukaan huvin takia mene. Ja tuskin on normaalia kellekään lapselle haluta tappaa itsensä puukolla kun ahdistuneena on tullut ĩsänsä luota normaalia pitemmästä tapaamisesta. Olin myös ennen sitä tapaamista viestissä pyytänyt exältä, ettei puhuisi minusta tytölle pahaa eikä yrittäisi kääntää lasta minua ja muuttoa vastaan koskalapsihan sellaisesta ennen kaikkea kärsii. Silloin exä väitti ettei koskaan ole puhunut minusta pahaa eikä tule puhumaan. No, kun tyttö tuli isältään sen pyynnön jälkeen, kertoi itse, että hänellä on paha mieli kun isi haukkui äitiä tyhmäksi..


      • Uhri itsekin
        Silmusta_kasvanut kirjoitti:

        Moni muukin etävanhempi tapaa lastaan/lapsiaan samanlaisesta tai jopa paljon pitemmästä välimatkasta huolimatta säännöllisesti. Se oli exäni päätös ettei halua lähteä tyttöä hakemaan tapaamisiin kun harvoin. Mielestäni on moraalisesti oikein myös muuttaa pois paikkakunnalta jossa pedofilian takia oikeudessakin tuomittu isäni olisi asunut tyttöäkin lähellä. Tyttö kuitenkin alkaa koulun alettua kulkea koulumatkoja yksin enkä halunnut ottaa riskiä siitä, että törmäisi isääni jonka kanssa emme muutenkaan ole tekemisissä. Senkin syyn muuttoon kerroin exälle mutta hänen mielestään sekään ei ole riittävä peruste. Eiköhän se kerro enemmän hänestä ihmisenä. Teen kaiken minkä pystyn tyttöäni suojellakseni ja minulla oli täysi oikeus muuttaa tyttäreni kanssa. Syitä muuttoon oli monia muitakin.

        Kyllä minä exälle ehdotin muutosta kertoessani, että joka toinen kerta olisin voinut tuoda tytön tapaamisiin, viettää viikonlopun ystävieni kanssa entisellä paikkakunnalla ja ottaa tytön mukaani silloin sunnuntaisin ja mennä tytön kanssa kotiin uudellemaalle. Mutta vaikka lupasi tekstiviestissä että sovittaisiin keskenään/lastenvalvojan kanssa tapaamisistakin isänsä luo niin yhtäkkiä laittoikin salaa yksinhuoltajuushakemuksensa käräjille.

        No, siitä väkivaltaisuudesta on kyllä "todisteena" vuosien takainen rikostutkinta tytön isää kohtaan lapsen fyysisen kurituksen takia. Sitä en sitten tiedä painaako se kuinka oikeudessa kun siitä on pitkä aika. Lisäksi erottuani olimme turvakodissa, jonne ei kyllä kukaan huvin takia mene. Ja tuskin on normaalia kellekään lapselle haluta tappaa itsensä puukolla kun ahdistuneena on tullut ĩsänsä luota normaalia pitemmästä tapaamisesta. Olin myös ennen sitä tapaamista viestissä pyytänyt exältä, ettei puhuisi minusta tytölle pahaa eikä yrittäisi kääntää lasta minua ja muuttoa vastaan koskalapsihan sellaisesta ennen kaikkea kärsii. Silloin exä väitti ettei koskaan ole puhunut minusta pahaa eikä tule puhumaan. No, kun tyttö tuli isältään sen pyynnön jälkeen, kertoi itse, että hänellä on paha mieli kun isi haukkui äitiä tyhmäksi..

        Etkö voisi hankkia lähestymiskieltoa?


    • Silmusta_kasvanut

      Lapsen isää kohtaan? En tiedä olisiko enää perusteita lähestymiskiellolle, ellei siihen sitten riitä tytön oireilu. Fyysisiä todisteita väkivallasta ei kuitenkaan ole. Turvakielto meillä oli eron jälkeen ettei ex saisi meidän osoitetta selville. Mutta en silloin tajunnut lähestymiskieltoa edes hakea.

    • ehkä isän puolella

      Lapsi vaistoaa jännitteet ja ehkä suoranaisen vihankin välillänne. Exäsi on voinut sanoa, että äiti käyttäytyy tyhmästi tämän asian kanssa tms. Lapsi on sitten kääntänyt tämän siten, että äiti on tyhmä isin mielestä.

      Rikostutkinta ei paina mitään, jos ei kerran ole tuomittu. Lähinnä se toimii sinua vastaan, koska voidaan olettaa, että olet kiusallasi laittanut rikostutkinnan alulle ilman perusteita.

      Tuo esimerkki halusta jatkaa seksiä vauvan huudosta huolimatta on aivan köyhä. Suurin osa miehistä haluaisi, mikäli kliimaksi lähestyy vauhdilla.

      Eli jos sinulla ei ole mitään todisteita väkivaltaisuudesta, et voi siihen vedotakaan. Mitä tulee isäsi asumiseen samalla paikkakunnalla, se ei ole mikään peruste myöskään lähteä noin kauas. Ymmärrän toki, ettet halua lapsesi tapaavaan pedofiliasta tuomittua isääsi. Tietysti nyt riippuu, minkä tyyppinen keissi on kyseessä. Onko hän katsellut alaikäisten pornokuvia vai raiskannut pikkulapsen. Näidenkin välille jää paljon liikkumavaraa.

      En ymmärrä tätä ehdotusta lähestymiskiellosta. Ei mitään perusteita sille näiden kertomusten perusteella.

      Sen sijaan minulta tulee konkreettinen ehdotus mahdollista oikeudenkäyntiä varten. Käytä lapsesi psykologilla ja hanki lausunto.

    • Silmusta_kasvanut

      Kyllähän lapsi voi aistia monenlaisia asioita, totta. En kuitenkaan itse ole exää ruvennut haukkumaan lapsen kuullen, kuten en yleensäkään hauku ihmisiä. Voi lapsi aistia silti jotain, vaikken ole huoltajuuskiistoista hälle kertonutkaan. Sitä en sitten taas tiedä, mitä muuta miun haukkumisen lisäksi isänsä on hälle sanonut vai onko kertonut ees, että yrittää tytön luokseen saada. Tyttö itse kyllä rupesi ennen muuttoa varmistelemaan useaan otteeseen, että saahan hän asua vielä aikuisenakin miun luona, niin en sitten tiedä olisiko kuitenkin jotain puhunut tytölle huoltajuuskiistasta/ siitä, että haluaa tytön luokseen asumaan. En voi tietää mitä on kertonut jos on.

      Miksi mennyt rikostutkinta muka toimisi minua vastaan? Se pohjautui vain ja ainoastaan sille, mitä tyttö minulle kertoi ja saman asian satuttamisesta kertoi myös esimerkiksi päiväkodissa, vaikkei syyttäjä sitä ottanutkaan huomioon. Päiväkoti oli myös silloin huomannut tytön oireilun. Se ei ole minun vikani, ettei nykyäänkään kaikki syyttäjät aja lapsen etua eivätkä halua tutkituttaa asioita kunnolla. Syyttäjä kirjoitti, että epäillyn rikoksen vakavuus ei ole suhteessa niihin kustannuksiin, joita tytön tutkituttaminen psykiatrisesti toisi. Syyttäjä asetti rahan asian perusteellisen tutkimisen edelle. Se ei ole oikein, ei ollut myöskään asianajajan eikä monen muunkaan ihmisen mielestä.

      Kyllä minä saan perustella muuttoamme niillä syillä, jotka muuttooni vaikuttivat. Yhtenä oli isäni asuminen siellä. Mikä sinä olet sanomaan mikä muuttoomme saa olla perusteena ja mikä ei? Et ole minä etkä näin ollen myöskään ole mielestäni oikeutettu sanomaan, että se ei ole mikään peruste. Minulle se oli yksi painava syy muuttaa pois paikkakunnalta. Mitä tulee isääni, hän käytti minua hyväkseen seksuaalisesti ollessani n. 2-10- vuotias. Ja se muka ei ole peruste pitää tyttäreni kaukana isästäni, joka on useammin kuin kerran viestein ilmaissut halunsa tavata tyttäreni? Minulle se on yksi peruste muuttoon, ja painava sellainen.

      Lapsi käykin lastenpsykiatrisella puhumassa itsensä tappamispuheiden ja ahdistuneisuutensa takia ja niitä puheita on myös siellä myöntänyt sanoneensa. Lausuntoa sieltä pyydän, sitä en sitten tiedä antavatko minun pyynnöstäni vai pitääkö pyyntö tulla oikeudelta. Aion myös jatkossa yrittää saada tytön terapiaan/vastaavaan, jotta saisi kaiken mahdollisen tuen ja avun.

    • ehkä isän puolella

      Isäsi on tuomittu INSESTISTÄ, jos totta tuo.

      Alkaa nyt epäilyttää juttusi, jos et edes tiedä termejä. Pedofilia on sitten aivan erikseen.

      Saat tietysti perustella muuttoa ihan miten vain. Tarkoitin, että minusta ei ole pätevä peruste isän kannalta noin pitkä välimatka. Ja miksi olet noinkin pitkään asunut isäsi läheisyydessä ja nyt vasta yhtäkkiä hoksaat, ettet halua hänen kanssaa samaa paikkakuntaa.

      Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla isän näkökulmaa. Ihmeen helposti täällä ollaan heti tukemassa yksipuolisesti jonkin selvästi ontuvan tarinan kertojaa.

    • Silmusta_kasvanut

      Ihan tiedoksi vaan, että tulin tänne kysymään onko muilla antaa vertaistukea, en tuollaisten "teilaajien" takia jotka yhden sanan takia yrittävät kumota koko kertomani todenperäisyyden. Tiedän kyllä, että kyse on insestistä. Insestin tekijät ovat silti myös pedofiileja. Ei kukaan tervejärkinen aikuinen mies kajoa lapsiin tai nuoriin.

      Kuten kerroin, halusin muuttaa sieltä pois, koska koulun alettua tyttäreni alkaa kulkea koulumatkoja yksin ja näin ollen riski törmäämiseen olisi suurempi. Aiemmin pystyin itse säätelemään riskiä siihen paremmin. Sitä tilannetta en todellakaan halua, että olisi pienintäkään riskiä siihen, että kahden kesken törmäisi joskus lapseeni. En kyllä ymmärrä tuota kritisointiasi edelleenkään, enkä tänne tuollaista kritisointia tullutkaan kuuntelemaan vaan sitä, onko muut vanhemmat jokseenkin samantyylisessä tilanteessa huoltajuuskiistojen kanssa. Asuin pitkään paikkakunnalla lähinnä hyvien ystävyyssuhteiden takia, ne tuskin kuitenkaan kaatuvat vaikka välimatka kasvoikin ja uusiakin saa ajan kanssa lisää uuden paikkakunnan läheisyydestä, sekä itse, että lapsi. Itse asiassa lapsi jo saanutkin useampia.

      Sinun mielestäsi se ei ole pätevä peruste. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se voisi minun ja joidenkin muiden ihmisten mielestä pätevä peruste olla, kuten onkin.

      En kuitenkaan haluaisi alkaa energiaani enää käyttämään kanssasi keskusteluun/väittelyyn. Olet mielipiteesi kertonut, kuten minäkin ja sillä selvä. Kaikesta ei voi olla kaikkien kanssa samaa mieltä.

      • taasnäitä

        Oikeuskäsittelyä varten kirjaa ja dokumentoi (esitä todisteita) jokainen vaihe aina parisuhteestanne ennen lasta alkaen. Ekan asianajajaehdokkaan mielipiteet tuntuivat pöljiltä, pitäisikö äidin odottaa että on lääkärille esitellä riittävästi pahoinpitelyjälkiä tytössä tapaamisten jäljiltä?? Tottakai menneisyyden tapahtumat painavat vaakakupissa. Ota yhteyttä NUT Ry:hyn ja lue Markku Salon kirja aiheesta. Toivottavasti näet vaivaa tarpeeksi hyvän, luotettavan juristin saamiseksi.
        Tuomarille tiedoksi annatte mm. että lapsen häiriintynyt käytös johtunee isän narsistisesta, vihamielisestä jopa kostavasta tavasta olla tyttönsä seurassa. Psykiatrin lapselle tekemien haastattelujen lausunto oheen. Ei ole normaalia nuo puukkopuheet ei. Vaadi niin paljon kuin suinkin uskallat ja kehtaat. Joko ei lainkaan isä-tytärtapaamisia isän harjoittaman henkisen väkivallan takia tai valvotut tapaamiset ja yksinhuoltajuus sinulle. Hae isältä rahallista korvausta lapsen psykiatrisen hoidon kuluihin lisäksi! et mitään sdaa jos et uskalla mitään vaatia perustellen.
        Tuosta taannoisesta syyttämättäjättämispäätöksestä, tuomari tietäköön että katsot tytön ja sinun silloin kärsineen vääryyttä, kun esitutkinnassa isän väittämät painoivat enemmän kuin tyttären kertomus äidille. Että pidät melko varmana fyysistä pahoinpitelyä silloin tapahtuneen, mutta teille ei myönnetty oikeudeksenne kuuluvaa lastenpsykiatrin tapaamista. Muista myös pyytää/näyttää lastensuojelun havaintopöytäkirja lapsen oloista luonasi ja päätös lastensuojelun asiakkuuden päättymisestä. Jos vielä tehdään ilmoituksia, tutki voitko nostaa kunnianloukkausssyytteen perättömistä solvauksista? Sama juttu psyykesi nimittelyn kohdalla. Onnea taistoon! Kun pysyt isää kohtaan kylmän välinpitämättömänä, jossakin kohtaa hän etsii uuden uhrin.


      • tn.
        taasnäitä kirjoitti:

        Oikeuskäsittelyä varten kirjaa ja dokumentoi (esitä todisteita) jokainen vaihe aina parisuhteestanne ennen lasta alkaen. Ekan asianajajaehdokkaan mielipiteet tuntuivat pöljiltä, pitäisikö äidin odottaa että on lääkärille esitellä riittävästi pahoinpitelyjälkiä tytössä tapaamisten jäljiltä?? Tottakai menneisyyden tapahtumat painavat vaakakupissa. Ota yhteyttä NUT Ry:hyn ja lue Markku Salon kirja aiheesta. Toivottavasti näet vaivaa tarpeeksi hyvän, luotettavan juristin saamiseksi.
        Tuomarille tiedoksi annatte mm. että lapsen häiriintynyt käytös johtunee isän narsistisesta, vihamielisestä jopa kostavasta tavasta olla tyttönsä seurassa. Psykiatrin lapselle tekemien haastattelujen lausunto oheen. Ei ole normaalia nuo puukkopuheet ei. Vaadi niin paljon kuin suinkin uskallat ja kehtaat. Joko ei lainkaan isä-tytärtapaamisia isän harjoittaman henkisen väkivallan takia tai valvotut tapaamiset ja yksinhuoltajuus sinulle. Hae isältä rahallista korvausta lapsen psykiatrisen hoidon kuluihin lisäksi! et mitään sdaa jos et uskalla mitään vaatia perustellen.
        Tuosta taannoisesta syyttämättäjättämispäätöksestä, tuomari tietäköön että katsot tytön ja sinun silloin kärsineen vääryyttä, kun esitutkinnassa isän väittämät painoivat enemmän kuin tyttären kertomus äidille. Että pidät melko varmana fyysistä pahoinpitelyä silloin tapahtuneen, mutta teille ei myönnetty oikeudeksenne kuuluvaa lastenpsykiatrin tapaamista. Muista myös pyytää/näyttää lastensuojelun havaintopöytäkirja lapsen oloista luonasi ja päätös lastensuojelun asiakkuuden päättymisestä. Jos vielä tehdään ilmoituksia, tutki voitko nostaa kunnianloukkausssyytteen perättömistä solvauksista? Sama juttu psyykesi nimittelyn kohdalla. Onnea taistoon! Kun pysyt isää kohtaan kylmän välinpitämättömänä, jossakin kohtaa hän etsii uuden uhrin.

        Onko vastine jo lähtenyt? Kyllä syyttäjä aikanaan teki virkavirheen jättäessään syyttämättä isää lapsen pahoinpitelystä. Tunnen tapauksen jossa yhdestä myönnetystä tukistamisesta on määrätty sakkoa käräjillä ja tullut varsin raskauttava merkintä rikosrekisteriin äidille. Samassa yhteydessä ehkä jopa tekaistuin syin on lapsi otettu pysyvästi sijaiskotiin huostaan (isää syytetty lapsen pahoinpitelystä mutta todetut mustelmat ovat ehkä tulleet pyörällä kaatumisesta). Että todella laki on niinkuin se tulkitaan ja luetaan..
        Mutta siitä vielä että isätapaamisissahan kyse on LAPSEN OIKEUDESTA TAVATA ISÄÄNSÄ, ei mistään vanhemman oikeuksista primaaristi. Kysymys kuuluu: haluaako tyttäresi edes tavata isäänsä ylipäätään lainkaan?? Jos kyllä, ihan spontaanisti haluaa, OK.
        Jos lapsi pystyy omana tahtotilanaan ilmaisemaan, että ei halua olla isällään, silloin lapsella maalaisjärjen mukaan on oikeus OLLA TAPAAMATTA isäänsä. Kunhan huoltajuustaisto on onnellisesti ohi, sinuna panisin jäihin kaikki isälläolot valvottuja tapaamisia lukuunottamatta. Vaakakupissa on lapsen henkinen kehitys vs. narsistiöykkärin kostomentaliteetti. Onnea lakimiesten kanssa toimimiseen!


      • Silmusta_kasvanut
        taasnäitä kirjoitti:

        Oikeuskäsittelyä varten kirjaa ja dokumentoi (esitä todisteita) jokainen vaihe aina parisuhteestanne ennen lasta alkaen. Ekan asianajajaehdokkaan mielipiteet tuntuivat pöljiltä, pitäisikö äidin odottaa että on lääkärille esitellä riittävästi pahoinpitelyjälkiä tytössä tapaamisten jäljiltä?? Tottakai menneisyyden tapahtumat painavat vaakakupissa. Ota yhteyttä NUT Ry:hyn ja lue Markku Salon kirja aiheesta. Toivottavasti näet vaivaa tarpeeksi hyvän, luotettavan juristin saamiseksi.
        Tuomarille tiedoksi annatte mm. että lapsen häiriintynyt käytös johtunee isän narsistisesta, vihamielisestä jopa kostavasta tavasta olla tyttönsä seurassa. Psykiatrin lapselle tekemien haastattelujen lausunto oheen. Ei ole normaalia nuo puukkopuheet ei. Vaadi niin paljon kuin suinkin uskallat ja kehtaat. Joko ei lainkaan isä-tytärtapaamisia isän harjoittaman henkisen väkivallan takia tai valvotut tapaamiset ja yksinhuoltajuus sinulle. Hae isältä rahallista korvausta lapsen psykiatrisen hoidon kuluihin lisäksi! et mitään sdaa jos et uskalla mitään vaatia perustellen.
        Tuosta taannoisesta syyttämättäjättämispäätöksestä, tuomari tietäköön että katsot tytön ja sinun silloin kärsineen vääryyttä, kun esitutkinnassa isän väittämät painoivat enemmän kuin tyttären kertomus äidille. Että pidät melko varmana fyysistä pahoinpitelyä silloin tapahtuneen, mutta teille ei myönnetty oikeudeksenne kuuluvaa lastenpsykiatrin tapaamista. Muista myös pyytää/näyttää lastensuojelun havaintopöytäkirja lapsen oloista luonasi ja päätös lastensuojelun asiakkuuden päättymisestä. Jos vielä tehdään ilmoituksia, tutki voitko nostaa kunnianloukkausssyytteen perättömistä solvauksista? Sama juttu psyykesi nimittelyn kohdalla. Onnea taistoon! Kun pysyt isää kohtaan kylmän välinpitämättömänä, jossakin kohtaa hän etsii uuden uhrin.

        Hei. Kiitos viestistäsi. Olen joitain asioita kirjoittanut muistiin. Enemmän ne on kuitenkin omassa päässä muistissa. Todisteena isän alkuunsa myönteisestä suhtautumisesta muuttoon on tekstiviestikeskustelut tallessa, sekä myös esimerkiksi siitä, että väittää ettei koskaan ole haukkunut minua tytön kuullen. Tyttö puolestaan kertoi haukkumisesta viime tapaamisen jälkeen tuttavani kuullen ja alkuvuonna tyttö oli kertonut mummolleen, että isä on haukkunut häntä monesti tyhmäksi. En tiedä onko noista suurempaa apua oikeudessa, mutta ainakin ne osoittavat, että exä valehtelee siitä ettei olisi haukkunut ja toisaalta todistavat sen, etten ole keksinyt väitteitä omasta päästäni, vaan tyttö on muiden kuullen niistä kertonut. Exä kieltää kaiken, tapansa mukaan.

        Itse asiassa viime perjantaina sain kuulla, että oli tehnyt uuden lastensuojeluilmon uuden kotipaikkakuntamme sosiaalitoimistoon. Yritti sillä ilmoituksella saada sossut päättämään, että siirtäisivät tytön asumisen isänsä luo ennen kuin oikeuskäsittelyjä edes on. Yrittää mustamaalata minkä kerkeää. Outoa kyllä, että vaikka entisellä paikkakunnalla lastensuojeluilmojen jälkeen ainut huoli oli, että miten huoltajuuskiista vaikuttaa lapseen, niin exä jatkoi silti kiusantekoaan uudella ilmoituksella. Eilen käytiin tytön kanssa sosiaaliasemalla missä toinen sostyöntekijä kyseli tytöltä vaikka mitä ja itse puhuin toisen työntekijän kanssa. Yksi käynti heillä vielä sovittuna meille kotiin näillä näkymin. En tiedä haluavatko sen jälkeen tavata. Vastailen myöhemmin paremmin..


      • Silmusta_kasvanut
        taasnäitä kirjoitti:

        Oikeuskäsittelyä varten kirjaa ja dokumentoi (esitä todisteita) jokainen vaihe aina parisuhteestanne ennen lasta alkaen. Ekan asianajajaehdokkaan mielipiteet tuntuivat pöljiltä, pitäisikö äidin odottaa että on lääkärille esitellä riittävästi pahoinpitelyjälkiä tytössä tapaamisten jäljiltä?? Tottakai menneisyyden tapahtumat painavat vaakakupissa. Ota yhteyttä NUT Ry:hyn ja lue Markku Salon kirja aiheesta. Toivottavasti näet vaivaa tarpeeksi hyvän, luotettavan juristin saamiseksi.
        Tuomarille tiedoksi annatte mm. että lapsen häiriintynyt käytös johtunee isän narsistisesta, vihamielisestä jopa kostavasta tavasta olla tyttönsä seurassa. Psykiatrin lapselle tekemien haastattelujen lausunto oheen. Ei ole normaalia nuo puukkopuheet ei. Vaadi niin paljon kuin suinkin uskallat ja kehtaat. Joko ei lainkaan isä-tytärtapaamisia isän harjoittaman henkisen väkivallan takia tai valvotut tapaamiset ja yksinhuoltajuus sinulle. Hae isältä rahallista korvausta lapsen psykiatrisen hoidon kuluihin lisäksi! et mitään sdaa jos et uskalla mitään vaatia perustellen.
        Tuosta taannoisesta syyttämättäjättämispäätöksestä, tuomari tietäköön että katsot tytön ja sinun silloin kärsineen vääryyttä, kun esitutkinnassa isän väittämät painoivat enemmän kuin tyttären kertomus äidille. Että pidät melko varmana fyysistä pahoinpitelyä silloin tapahtuneen, mutta teille ei myönnetty oikeudeksenne kuuluvaa lastenpsykiatrin tapaamista. Muista myös pyytää/näyttää lastensuojelun havaintopöytäkirja lapsen oloista luonasi ja päätös lastensuojelun asiakkuuden päättymisestä. Jos vielä tehdään ilmoituksia, tutki voitko nostaa kunnianloukkausssyytteen perättömistä solvauksista? Sama juttu psyykesi nimittelyn kohdalla. Onnea taistoon! Kun pysyt isää kohtaan kylmän välinpitämättömänä, jossakin kohtaa hän etsii uuden uhrin.

        Kiitos vielä vinkeistäsi. Mietin niitä ihan ajan kanssa ja tutustun kun jaksan, nii siihen NUT Ry:hyn paremmin tai otan yhteyttä, jos niillä olisi jotain tukea tarjota.. pirun rankkaa tunnepuolella pelätä tytön menettämistä, vaikka tiedän, etten järjen mukaan mitään sellaista ole tehnyt minkä perusteella tytön voisin menettää, mutta kun mustamaalaus on pahentunut pahentumistaan, niin pelottaa, että uskovatko häntä lastensuojelussa ja oikeudessa. :(

        Juu ei todellakaan ole normaaleja itsensä vahingoittamispuheet. Tuntunut todella pahalta kuunnella sellaisia viime kuukausina, etenkin ennen muuttoa ja viikko-pari sen jälkeen. Nyt onneksi itse on pystynyt tyttöä tukemaan ja saamansa tuen kautta saanut apua, että vähentyneet ne itsensä vahingoittamispuheet. Haluaisin saada tytön jonnekin pitempiaikaiseen, esimerkiksi koulun alettua koulupsykologille, että saisi jatkossakin lisätukea.

        Rahallista korvausta en exältä tule hakemaan. Elarit on hoitanut edellisen huoltajuuskiistan päätöksen jälkeen ajallaan ja kuitenkin tässä pari-kolme vuotta meni tapaamisasioista sopimiset hyvin puolin ja toisin eikä minulla vaan ole riittävää näyttöä henkisestä väkivallasta exän luona. Kun olisinkin ollut fiksu hänen kanssa seurustellessaan ja tehnyt rikosilmoituksia silloin kun oli väkivaltainen suhteen aikana. Sen yhden tein tytön puheiden perusteella vuosi-pari eron jälkeen.

        Soitinkin tuossa turvakodille missä oltiin vuosia sitten eron jälkeen. Pyydän sieltä dokumentteja. Samoin ko pitää muutenkin pyytää kaikki mahdollinen tuki ja apu mitä vaan voi saada.

        En tiedä voinko nostaa syytettä perättömistä solvauksista äitiyttä ja psyykettä kohtaan. Välinpitämättömänä en kykene pysymään, mutta parhaani mukaan yritän estää häntä näkemästä miten satuttaa. Se meinaan varmaan vaan provosois häntä lisää ja lisää kun näkisi, että onnistuu vahingoittamaan.

        Kiitos paljon, hurjasti voimia tulevaan tulee tarvitsemaankin.. mut onneksi tukea on saatavilla kun sitä pyytää ja mitä nyt läheisiltäkin saa.


      • Silmusta_kasvanut
        taasnäitä kirjoitti:

        Oikeuskäsittelyä varten kirjaa ja dokumentoi (esitä todisteita) jokainen vaihe aina parisuhteestanne ennen lasta alkaen. Ekan asianajajaehdokkaan mielipiteet tuntuivat pöljiltä, pitäisikö äidin odottaa että on lääkärille esitellä riittävästi pahoinpitelyjälkiä tytössä tapaamisten jäljiltä?? Tottakai menneisyyden tapahtumat painavat vaakakupissa. Ota yhteyttä NUT Ry:hyn ja lue Markku Salon kirja aiheesta. Toivottavasti näet vaivaa tarpeeksi hyvän, luotettavan juristin saamiseksi.
        Tuomarille tiedoksi annatte mm. että lapsen häiriintynyt käytös johtunee isän narsistisesta, vihamielisestä jopa kostavasta tavasta olla tyttönsä seurassa. Psykiatrin lapselle tekemien haastattelujen lausunto oheen. Ei ole normaalia nuo puukkopuheet ei. Vaadi niin paljon kuin suinkin uskallat ja kehtaat. Joko ei lainkaan isä-tytärtapaamisia isän harjoittaman henkisen väkivallan takia tai valvotut tapaamiset ja yksinhuoltajuus sinulle. Hae isältä rahallista korvausta lapsen psykiatrisen hoidon kuluihin lisäksi! et mitään sdaa jos et uskalla mitään vaatia perustellen.
        Tuosta taannoisesta syyttämättäjättämispäätöksestä, tuomari tietäköön että katsot tytön ja sinun silloin kärsineen vääryyttä, kun esitutkinnassa isän väittämät painoivat enemmän kuin tyttären kertomus äidille. Että pidät melko varmana fyysistä pahoinpitelyä silloin tapahtuneen, mutta teille ei myönnetty oikeudeksenne kuuluvaa lastenpsykiatrin tapaamista. Muista myös pyytää/näyttää lastensuojelun havaintopöytäkirja lapsen oloista luonasi ja päätös lastensuojelun asiakkuuden päättymisestä. Jos vielä tehdään ilmoituksia, tutki voitko nostaa kunnianloukkausssyytteen perättömistä solvauksista? Sama juttu psyykesi nimittelyn kohdalla. Onnea taistoon! Kun pysyt isää kohtaan kylmän välinpitämättömänä, jossakin kohtaa hän etsii uuden uhrin.

        Niin tosiaan vielä viestiisi palatakseni, tuohan se pahinta on, että tässä "oikeusvaltiossa" väkivallasta pitää olla todella painavat todisteet ennen kuin siihen puututaan jos puututaan. Onhan siitä esimerkkejä nähty lukuisia. Eräskin mies tuomittiin vaan sakkoihin siitä, kun oli mm. murtanut vauvaikäisen lapsensa kallon. Sen sijaan jos tekee jonkin rahaan liittyvän rikoksen, niin johan annetaan vankeustuomioita. Se on todella väärin nykyisessä oikeuslaitoksessa, että raha menee etenkin lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edelle. Sama tapaamisasioissa. Vuosia sitten hyväksyin sen kohtalon, etten pysty isän ja lapsensa tapaamisia tytön suojelemiseksi estämään eikä exä joutunut kunnolla vastuuseen tytön satuttamisesta. Olisi varmaan joutunut, jos syyttäjä olisi ajanut oikeasti lapsen etua, eikä olisi asettanut rahanmenoa asian kunnolla tutkimisen edelle. Olen jälkikäteen miettinyt, että saattoi hyvinkin olla niitä "vanhan kansan ihmisiä" jotka hyväksyvät fyysisen kurituksen. Haluaisin uskoa, että jokainen joka ei hyväksy, olisi asian tutkituttanut kunnolla. En tiedä onko exä luunappeja ja nipistyksiä tytölle antanut sen vuoden jälkeen, minkä oli tapaamatta tyttöä, olen vaan voinut toivoa ettei olisi antanut enää.

        Mitä tulee henkiseen väkivaltaan, siitä minulla on suurempi epäilys ja onhan tyttö siitä kertonutkin mummolleen, että isi on haukkunut häntä monesti tyhmäksi. Haukkuminen on yksi väkivallan muoto. Henkistä väkivaltaa on kuitenkin vaikea todistaa. Se tässä pahinta on ollut, että miten näyttää toteen kun mitään ei itse myönnä tehneensä väärin.

        Jatkan kirjuuttamista paremmin kunhan jaksan.


      • yritystä2
        Silmusta_kasvanut kirjoitti:

        Niin tosiaan vielä viestiisi palatakseni, tuohan se pahinta on, että tässä "oikeusvaltiossa" väkivallasta pitää olla todella painavat todisteet ennen kuin siihen puututaan jos puututaan. Onhan siitä esimerkkejä nähty lukuisia. Eräskin mies tuomittiin vaan sakkoihin siitä, kun oli mm. murtanut vauvaikäisen lapsensa kallon. Sen sijaan jos tekee jonkin rahaan liittyvän rikoksen, niin johan annetaan vankeustuomioita. Se on todella väärin nykyisessä oikeuslaitoksessa, että raha menee etenkin lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edelle. Sama tapaamisasioissa. Vuosia sitten hyväksyin sen kohtalon, etten pysty isän ja lapsensa tapaamisia tytön suojelemiseksi estämään eikä exä joutunut kunnolla vastuuseen tytön satuttamisesta. Olisi varmaan joutunut, jos syyttäjä olisi ajanut oikeasti lapsen etua, eikä olisi asettanut rahanmenoa asian kunnolla tutkimisen edelle. Olen jälkikäteen miettinyt, että saattoi hyvinkin olla niitä "vanhan kansan ihmisiä" jotka hyväksyvät fyysisen kurituksen. Haluaisin uskoa, että jokainen joka ei hyväksy, olisi asian tutkituttanut kunnolla. En tiedä onko exä luunappeja ja nipistyksiä tytölle antanut sen vuoden jälkeen, minkä oli tapaamatta tyttöä, olen vaan voinut toivoa ettei olisi antanut enää.

        Mitä tulee henkiseen väkivaltaan, siitä minulla on suurempi epäilys ja onhan tyttö siitä kertonutkin mummolleen, että isi on haukkunut häntä monesti tyhmäksi. Haukkuminen on yksi väkivallan muoto. Henkistä väkivaltaa on kuitenkin vaikea todistaa. Se tässä pahinta on ollut, että miten näyttää toteen kun mitään ei itse myönnä tehneensä väärin.

        Jatkan kirjuuttamista paremmin kunhan jaksan.

        Paneutuvan lastenpsykiatrin toimenkuvaan kuuluu selvittää millaista vuorovaikutusta lapsen isän ja lapsen välillä on. Tietysti äidistä myös. Mutta isän emävalheet ja syyttelyt jäävät omaan arvoonsa kun kasten mielenterveyden ammattilainen tekee omaa työtään, josta lausunto on sinulle "valttikortti". Muuten, epäilen että asiaanne ei edes haluta käräjille, ilman muuta sovittelua ammattilaisen kanssa ensin tarjotaan. jos isä pystyy ymmärtämään, että taistelu on hänelle ison laskun tuova tappio, jo ennalta arvioituna, saatatte säästyä paljolta. Sinun tulee vain olla vakuuttava taustavoiminesi.


      • Silmusta_kasvanut
        yritystä2 kirjoitti:

        Paneutuvan lastenpsykiatrin toimenkuvaan kuuluu selvittää millaista vuorovaikutusta lapsen isän ja lapsen välillä on. Tietysti äidistä myös. Mutta isän emävalheet ja syyttelyt jäävät omaan arvoonsa kun kasten mielenterveyden ammattilainen tekee omaa työtään, josta lausunto on sinulle "valttikortti". Muuten, epäilen että asiaanne ei edes haluta käräjille, ilman muuta sovittelua ammattilaisen kanssa ensin tarjotaan. jos isä pystyy ymmärtämään, että taistelu on hänelle ison laskun tuova tappio, jo ennalta arvioituna, saatatte säästyä paljolta. Sinun tulee vain olla vakuuttava taustavoiminesi.

        Kiitos viestistäsi. Se selvitystyö onkin sitten hankalampi homma, lapsen isä kun ei myönnä itsessään eikä toiminnassaan mitään puutteita. Eilen yritin laittaa rakentavaa viestiä exälle siitä, että huoltajuuskiistat on rankkoja lapsille ja yritin tutkailla oisko mahdollista sovitella niin vastaukseksi tuli vaan syyttelyä, itsensä ylistämistä ja sanoi, että suostuu yhteishuoltajuuteen vain jos lapsi tulee asumaan hänen luokseen. Ei siis minkäänlaista sovittelumahdollisuutta taida olla, koska todellakaan en itse sellaiseen järjestelyyn suostu. Rahaa hällä kyllä on taustalla, joten tuskin oikeuskulujen vuoksi luovuttaisi. Itse menen ihan oikeusavun hakemisen kautta pienituloisena.

        Tuntuu kyllä pahalta, että yrittää mustamaalata mustamaalaamistaan. Soitin äsken mielenterveystoimistoon ja lupasivat ensi viikolla soitella sieltä aikaa.. kyllä tässä kieltämättä alkaa mielenterveys rakoillakin ko ahdistaa ja pelottaa huoltajuuskiistat ja riitaisat välit. Sitähän exä tosin varmaan yrittääkin, tehdä niin paljon kiusaa kun suinkin mahdollista., pitää vaan pyytää mahdollisimman paljon tukea, että jaksaisin kamppailun käydä paremmin. Alkanut tässä unettomuuskin vaivata pitkästä aikaa, mikä taas aiheuttaa ahdistusta lisää kun ei saa nukuttua kunnolla murehtimiselta. Väsyneenä nyt muutenkin asiat tuntuu raskaammalta.. Kuitenni helpotti, ko mtt-toimistosta sanottiin, että aikaa saisin sinne jossain vaiheessa ja nut:iinkin yritin ottaa yhteyttä.


    • sydämeen sattuu

      Mulla hiukset pystyssä kun luin tätä ketjua.
      On niin kauheaa että viranomaisille ym. "asiantuntijoille" lapsi on vain esine jota voidaan heitellä miten sattuu!
      Lapsi puhuu itsensä vahingoittamisesta, kuolemasta, oireilee selvästi. Nyt pitäsis jo hälytyskellot soida ja LUJAA!! Kyllä pitäisi saada silmät nostettua sieltä lakitekstistä ja tulla maan päälle!
      Asiaan olisi HETI PAIKALLA tartuttava! Tutkittava perin pohjin. Lapsi ei turhaan eikä ilkeyttään tuollaisia puhu, kyllä nyt täytyy jo alkaa kuulla lapsen hätä!! Jos vanhemmalla on puhtaita jauhoja pussissa, ei tarvitse mitään pelätä. Tai järjen mukaan se menisi näin. käytäntö näyttää olevan täysin pielesssä!
      Sinuna valitsisin hyvän lakimiehen. Äitinä nousisin leijonana puolustamaan lastani. Jos tiedät, että teillä (sinulla ja lapsella) kotiolot on kohdallaan, on syyttä tutkia myös se toinen osapuoli. Puolueettomasti.
      Itse olen insestiperheessä kasvanut. Minulla on kaksi lasta, kaikin puolin tasapainoisia ja yli kaiken rakastettuja. Yksin kasvattamiani. Olen omaa taustaani ja kokemustani käyttänyt työkaluna omien lasten kanssa. Mitä en MISSÄÄN TAPAUKSESSA antaisi heille tapahtua! Ehkä sitten ylisuojellutkin, mutta fiksuja heistä on molemmista kasvanut. Sosiaalisia hyvän itsetunnon omaavia terveitä nuoria.
      Sydämestä tekee kipeää kun ajattelen tyttöäsi. Ja sinulle haluaisin toivoa paljon paljon voimia, niitä tarvitset!

      • ehkä isän puolella

        no voi, voi ja nyyhkin nyyhky...

        Lapsi ei ole "esine" kellekään mielenterveydeltään normaalille ihmiselle oli hän sitten mainitsemasi viranomainen tai asiantuntija.

        Tunnekuohut sikseen ja faktaoihin perustuva arviointi tässäkin tapauksessa voittakoon. Ikävä, että asia on ajautunut tällaiseen täysin tulehtuneeseen pisteeseen. Siitä lapsi voi oireilla eikä yksiselitteisesti vain isän "pahuudesta".


    • Silmusta_kasvanut

      Hei 'sydämeen sattuu' ja kiitos viestistäsi. Sehän se kauheaa onkin ja se, että oikeuslaitos voi pahimmillaan tietämättä kaikkia rehellisiä faktoja, määrätä joskus huoltajuuden ihan väärälle ihmiselle. En itsekään ole täydellinen kuten ei kukaan meistä, mutta minulle tärkeintä vanhemmuudessa on rakkaus ja jatkuva halu kehittyä silloin kun huomaan kehittymisen varaa. Itselläni oli huono lapsuus pitkälti vaikka toki siinä jotain hyviäkin asioita oli ja enemmän kuin mitään, olen tytön syntymästä lähtien pyrkinyt tekemään töitä sen eteen, että pystyisin tarjoamaan tytölleni paljon parempaa kuin mitä itse olen saanut.

      Hälytyskellot soikin paljon tytön puheiden takia ja apua hälle hankin. Aion jatkossakin pyytää lisätukea hälle, esimerkiksi koulupsykologin ja/tai perhetyön kautta.

      Olen yrittänyt valita lakimiehen hyvin, sitä en tosin vielä tiedä tuleeko olemaan sitä käytännössä. Toivottavasti todellakin tulisi olemaan ja hänen avullaan ei exä pääsisi toteuttamaan jo vuosientakaista uhkaustaan tytön viemisestä. Kyllä meillä kotiolot on mielestäni tytölle hyvät. Silloin kun on ollut menneisyydessä skarppaamisen varaa niin olen skarpannut. Silloin ei kuitenkaan huolta edes syntynyt exällä ja muillakaan. Kummasti nyt "sopivasti" juuri muuton alla alkoi yhtäkkiä olemaan jos minkälaista huolta korvien puhdistuksesta, maitopurkeista, vauvahaaveista ja mielenterveydestäni lähtien.. Tyyppi väittää mm. etten osta maitoa kaupasta vaan tyttö joutuisi elämään lähinnä näkkileivällä, niin.. pitäisköhän tässä alkaa keräämään joka ikinen kauppakuitti jatkossa talteen, valokuvata ruokailuhetket sun muuta.. miesystävä kyllä sanoi, että se ois jo melkoisen epätoivoista. :D Kyllä tyttö ruokaa on saanut ja tulee jatkossakin saamaan, väitti exä mitä hyvänsä. Yritti myös väittää viimeisimmässä lastensuojeluilmossa, että olisin mukamas väittänyt tytölle, että jos syö rasvaa ja sokereita niin voi kuolla. Kyllä oon sanonut ettei sokeri tee hampaille hyvää, että voi tulla reikiä jos syö jatkuvasti karkkia, jne, mutta en todellakaan mistään kuolemisista ole puhunut senkään kohdalla.

      Ikävä kuulla, että siullakin on insestiperhetaustaa. Se on pahinta, mitä kukaan vanhempi voi lapselle tai lapsen sisarelle tehdä. Tai ylipäänsä kellekään lapselle, kajota, satuttaa ja häpäistä ja rikkoa lapsen turvallisuudentunne. Ihana kuulla, että oot taustoista huolimatta onnistunut kasvatuksessa. Toivon enemmän kuin mitään, että itsekin onnistuisin ja tyttö saisi hyvät eväät elämään miulta. Ylisuojeluun itsekin olen välillä sortunut joissain jutuissa, mutta se ei ole rikos.

      Kiitos lämpimät sanasi.. todellakin tarttee ny paljon voimia tulevaan ja tukea.

      • ehkä isän puolella

        Siis olet itse selvästi (näiden viestien perusteella) tasapainoton insestin uhri.

        Minulle jää koko ajan epäselväksi, mitä pahaa tytön isä on lapselle tehnyt. Totta kai minäkin olen monen lapsen äitinä joskus sanonyt "hemmetin tyhmä/hölmö", jos lapsi on tehnyt jotain tolkutonta ja ei-ikätasoista. Onpa vaarallista.... Ihan täyspäisiä on tullut kaikista.

        Mitä kättä pidempää sinulla on loppujen lopuksi isää vastaan. Oma taustasi on niin vakavan häiriintynyt, että se jo sinällään voi painaa oikeudessa. Kuolemapuheet lapsellesi olet voinut aiheuttaa ihan vain omalla ahdistuneisuudellasi.

        Mutta en sinänsä ota kantaa tuntematta teitä puolesta tai vastaan. Olet vain äärettömän yksipuolinen kommenteissasi ja saat myös yksipuolista vastakaikua minua lukuunottamatta.


      • 13+14
        ehkä isän puolella kirjoitti:

        Siis olet itse selvästi (näiden viestien perusteella) tasapainoton insestin uhri.

        Minulle jää koko ajan epäselväksi, mitä pahaa tytön isä on lapselle tehnyt. Totta kai minäkin olen monen lapsen äitinä joskus sanonyt "hemmetin tyhmä/hölmö", jos lapsi on tehnyt jotain tolkutonta ja ei-ikätasoista. Onpa vaarallista.... Ihan täyspäisiä on tullut kaikista.

        Mitä kättä pidempää sinulla on loppujen lopuksi isää vastaan. Oma taustasi on niin vakavan häiriintynyt, että se jo sinällään voi painaa oikeudessa. Kuolemapuheet lapsellesi olet voinut aiheuttaa ihan vain omalla ahdistuneisuudellasi.

        Mutta en sinänsä ota kantaa tuntematta teitä puolesta tai vastaan. Olet vain äärettömän yksipuolinen kommenteissasi ja saat myös yksipuolista vastakaikua minua lukuunottamatta.

        Otit kantaa jo kovin vahvasti. Minä ymmärsin täysin äidin kertoman sellaisenaan.
        Mitä pahaa tytön isä on lapselle tehnyt--nii-in, ken tietää.. Minusta tytön äidin olisi nyt taktillisesti hyvä aika vetää insestiepäilykorttikin esiin lapsensa suhteen. Mistäpä me tiedämme mitä kaikkea pahaa on tapahtunut/tapahtuu, mutta tietyntyyppisten persoonallisuushäiriöisten tapauksissa totuus voi tosiaan olla tarua ihmeellisempää.


      • ehkä isän puolella
        13+14 kirjoitti:

        Otit kantaa jo kovin vahvasti. Minä ymmärsin täysin äidin kertoman sellaisenaan.
        Mitä pahaa tytön isä on lapselle tehnyt--nii-in, ken tietää.. Minusta tytön äidin olisi nyt taktillisesti hyvä aika vetää insestiepäilykorttikin esiin lapsensa suhteen. Mistäpä me tiedämme mitä kaikkea pahaa on tapahtunut/tapahtuu, mutta tietyntyyppisten persoonallisuushäiriöisten tapauksissa totuus voi tosiaan olla tarua ihmeellisempää.

        Oletko aivan järjissäsi?

        Äidin pitäisi siis ruveta ilman mitään tosiasiallisia perusteita syyttämään isää insestistä? Lapsi joutuisi raastaviin tutkimuksiin ja saisi todennäköisesti elinikäisiä traumoja prosessista.

        Äiti nyt vastasi, ettei sellaiseen tietenkään ryhdy ja hyvä niin. Ainoastaan tosiasioissa tulee pysyä.

        Vielä aloittajalle:

        ei totisesti ole "henkistä väkivaltaa" joskus puuskahtaa lapselle, että "hemmetin tyhmä". Jos raja olisi tässä, niin huostaanotettuja olisi lähes joka perheestä. Riippuu ihan kokonaisuudesta. Toki lapsen jatkuva mollaaminen on henkilstä väkivaltaa, mutteivät satunnaiset kiukunpurkaukset. Eihän se toivottavaa ole missään tapauksessa sanoa tyhmäksi, mutta vaarallista se ei ole, jos muuten on kaikki hyvin. Mutta teillähän ei valitettavasti nyt ole.


    • Silmusta_kasvanut

      En missään nimessä ala mistään insesteistä ja sellaisista syyttelemään. Vaikka jotkut sellaiseen pystyvätkin, niin en jotenkin jaksa uskoa, että hän sillä tavoin kykenisi lasta satuttamaan. Sellaiset syytökset ovat todella rajuja ja ei minulla ole syytä uskoa, että sellaista olisi voinut tytölle siellä tapahtua.

      Ja mitä tulee aiemman kirjoittelijan viestiin, lapsen haukkuminen "hemmetin tyhmäksi/hölmöksi" on henkistä väkivaltaa ja sellaista lapselle ei koskaan saisi sanoa. Ymmärrämpähän toisaalta nyt paremmin, miksi puolustelet exääni ja miksi et pidä kertomiani asioita hänestä ja käytöksestään pahana.

      Itseäni en ole missään vaiheessa väittänyt täydelliseksi äidiksi, sen sijaan sosiaalitoimellekin myönsin omia virheitäni ja yleensäkin äitinä pyrin aina kehittymään parempaan ja parempaan päin, aina kun huomaan itsessäni kehittymisen varaa. Kuten muutenkin ihmisenä. Pitkän keskustelun ja kasvatuksessa joskus menneisyydessä tekemieni virheideni myöntämisen jälkeen he nimenomaan sanoivat, ettei heillä herännyt lastensuojelullista huolta ja päättivät lastensuojelun asiakkuuden siihen, kahden kotikäynnin jälkeen. Ainut huoli mikä heillä heräsi lastensuojeluilmoitusten sisällön läpikäynnin ja keskustelun jälkeen, oli se, miten huoltajuuskiistat ja meidän vanhempien kiristyneet välit vaikuttavat lapseen. Itsekin siitä olen ollut huolissani ja olen hyvilläni, että tyttö lisätukea nyt saakin.

      Siihen taas en ala kantaa ottamaan, mitä aiempi nimimerkki rupesi syyttelemään mielenterveyden tilastani. Eiköhän jokainen vanhempi ahdistu huoltajuuskiistan aikaan, joka lapsestaan/lapsistaan välittää. Mielestäni olisi oudompaa jos nyt voisin vallan mainiosti ilman, että silmäänikään räpäyttäisin exän kiusanteon ja mustamaalausten takia. On inhimillistä ahdistua joskus, on inhimillistä olla surullinen. Lapseni haluan myös opettaa siihen, että on hyväksyttyä näyttää tunteitaan ja itkeä joskus, silloin kun pahalta tuntuu. Tunteiden sisään patoaminen olisi paljon vaarallisempaa. Toki tunteita pitää opetella käsittelemään niin, ettei vahingoita itseään eikä muita ja sitä olen tytölle yrittänytkin opettaa.

    • Hyvä ei ole halpa

      Mika Uronen Turku

      Kallis mutta hyvä

      • Anonyymi

        on hyvä


    • Uhri itsekin

      Oletko ottanut jo yhteyttä johonkin juristiin ja saanut sellaisen?

      Lastensuojelu tapaa ensi viikolla exäni, ja tässä mietin, että voinko jäädä pois palaverista, kun ei oikeasti kiinnosta kuunnella edes lapsemme takia mitä se älykääpiö kertoo minusta. Mulla ei ole nykyisin mitään yksityisyyttä, kun ex tietää minun salaavan joitakin asioita itseni parhaaksi. Hän kertoo ne heti eteenpäin. Perjantaina tapaan onneksi oman juristini.

    • Silmusta_kasvanut

      Hei. Ikävä kuulla, että siulla sellaista edessä. Rankalta kuulostaa. Muista kuitenkin, että rehellisyyden pitäisi kannattaa. Muistan itsekin viime huoltajuuskiistoista miten suututti kun joutui kuuntelemaan miten exä valehteli lastenvalvojallekin minusta. Se siinä ihmisessä pelottaakin kun valehteli naama peruslukemilla ja sama jatkuu nytkin. Valehteli nytkin lastensuojeluilmoituksessa vaikka mitä. Yrittää valehtelemalla saada sosiaalihuollon ottamaan lapsen minulta pois ja antamaan hänelle ennen varsinaista huoltajuusoikeudenkäyntiä. Yritti väittää mm. ettei lapsi saa luonani ruokaa, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Hölmöä tai ei niin olen alkanut nyt säästämään kauppakuitteja. Väitti myös, että olisin muka traumatiaoinut lasta väittämällä, että rasvaa ja sokeria syömällä voi kuolla. Ikinä en ole sellaista tytölle sanonut.. kyselin tytöltä ruokailutilanteessa hieman, että luuleeko sellaista, että niihin voisi kuolla ja kun myönsi, niin kyselin onko joku sanonut niin.. kertoi, että isin tyttöystävä. No, selvisipähän sekin juttu. Muutenkin valehteli vaikka mitä, mm. että minulla on psyykkinen lääkitys ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. No, sattumoisin kumpaakaan ei ole. Luulisi kääntyvän pian exää itseään vastaan kun valehtelee valehtelemistaan..

      Löysin asianajajan, eräs kaverinkaverin suosittelema, kun hänen huoltajuuskiistaa oli hoitanut hyvin.. toivon vaan, että olisi suosituksen veroinen ja hyvä nytkin.
      Vielä olisi reilu viikko aikaa ennen kuin pitää lähettää "vastine" käräjäoikeudelle..

      Olin itse ehtinyt muutamassa vuodessa jo melkein unohtaa miten kiero ja epärehellinen exä osaakaan olla jos hänen kanssaan joutuu taistelulinjalle. Kumpa saisin yksinhuoltajuuden ja olisi viimeinen kerta kun tekee kiusaa. Ei ole koulupaikkaankaan suostunut vaan pitkittää sitäkin.. ja reilun parin kuukauden päästä tytön pitäisi aloittaa koulu uudella paikkakunnallamme..

      Reilu viikko niin lastensuojelu käy meillä kotona. Saas nähdä loppuuko käynnit siihen tokatapaamiseen vai haluavatko tavata vielä. Sen näkee sitten. Exä moitti uudessa lastensuojeluilmossa edellisen asuinkunnan lastensuojelua, kun heillä ei herännyt lastensuojelullista huolta ja päättivät asiakkuuden.

      • pidäpuoles

        Muistakaa selventää tuomarille kaikki vähäpätöisetkin seikat jotka hän on valehdellut.
        Kaipa ihan reilusti voi omiin dokumentteihisi lisätä että lapsen isä on lausunnoissaan ja väittämissään monessa kohtaa poikennut totuudesta. Nippu todisteita oheen.


    • Silmusta_kasvanut

      Hei. Kiitos viestistäsi. Pitää laittaa muistiin paperille kaikki seikat mitkä puhuu exää vastaan sen epärehellisyydestä. Pitää myös pyytää 5.5-vuoden takaiset turvakotipaperit, kaikki mitä sieltä on mahdollista saada. Vaikka oikeudessa keskitytäänkin nykyhetkeen ja tulevaan enempi, niin ei niistä varmaan haittaakaan ole, että voi näyttää toteen, että oltiin silloin lapsen kanssa turvakodissa. Sinne ei kukaan kuitenkaan muuten vaan mene.

      Exä puhuu myös ihan ristiin kun oikeuden haasteessa väittää toista ja lastensuojelupapereissa toista ja vielä eri tavalla väittää tekstiviesteissä joita minulle aluksi muutosta ilmoittaessa laittoi. Oli aluksi ihan sillä kannalla, että keskenään ja lastenvalvojan kanssa voitaisiin sopia jatkon tapaamisista. Alkoi selän takana pari viikkoa sen jälkeen kieroilun ja mustamaalauksen. Se siinä ihmisessä niin ärsyttääkin, että kasvokkain kyllä on olevinaan ulkomaailmalle niin asiallista ja kunnollista ihmistä, mutta auta armias kun sen kanssa on eri mieltä, niin johan on helvetti irti ja mustamaalaus pahenee pahenemistaan.

      Ärsyttää myös, kun syyttää minua mm. siitä, ettei meillä muka ole arkirutiinit kunnossa, vaikka nimenomaan tytöllä on esimerkiksi melkoisen säännölliset uni- ja ruokarytmit olleet pitkään, kun taas hän antaa tytön valvoa välillä tosi myöhään siellä päässä tytön kertoman mukaan, monesti ollut itellä ongelmia isäviikonloppujen jälkeen kun on pitänyt totutella tyttö taas meidän kodin unirytmeihin kun on siellä saanut valvoa myöhään. Syyttää myös minua, etten huolehtisi tytön hygieniasta samalla kun itse ei ole aikoihin suostunut pesemään tytön hampaita tytön siellä käydessä ja tyttö on sitä minulle harmitellut usein, että kun äiti pesee hampaat ettei tule hammaspeikkoja, mutta isi ei suostu pesemään. Itelle tosi tärkeätä esimerkiksi hampaidenpesusta huolehtiminen, omassa lapsuudessa miun hampaista ei huolehdittu kunnolla ja sitten tuli jatkuvasti reikiä. Sellaiselta haluaisin esimerkiksi välttää tytön. Syyttelee minkä kerkiää mutta kappas kun herralta unohtuu niin kovin helposti, ettei itse ole täydellinen. Tyttö myös monesti tullut sieltä likaisissa ja haisevissa vaatteissa pois. Mutta kuitenkaan, en ole viitsinyt tuollaisista alkaa exälle nurisemaan kun ei se meidän välejä olisi aiemmin helpottanut kun tiedän, ettei puutteitaan myönnä. Kummasti myös väittää, ettei minulla olisi varaa ostaa tytölle vaatteita, kun YHDEN AINOAN kerran 6 vuoden aikana olen exää pyytänyt ostamaan tytölle kengät, en mitään vaatteita enkä muuta. Vaikkei se ole hyvän äidin mittari, että ostan yleensäkin tytölle valtaosan vaatteista uusina, niin lähinnä ärsyttää se, että väittää ettei minulla olisi rahaa ostaa vaatteita kun nimenomaan tytölle vaatteita olen ostanut melko usein ja vähemmän ja harvemmin itselleni yleensäkin ostan kun tytölle. Sitten väittää, että olisin myynyt ennen muuttoa tytön leluja saadakseni rahaa ruokaan, vaikka todellinen syy oli, että myin kaikkea turhaa pois molemmilta, että saataisiin 1400 euron takuuvuokra kasaan osittain ja samalla muuttokuormaa pienemmäksi. Jäi kuitenkin paljon leluja jäljelle ja myin paljon omiakin tavaroitani ja pieneksi jääneitä vaatteita. Ruokaan ne rahat ei menneet. Ei sillä, ettäkö sellainenkaan olisi maailmanloppu ollut jos olisi mennyt, mutta ei mennyt.

      Hirmunen avautuminen taas. Yritän vaan vältellä, etten puhisis miesystävän kuullen ko oon muutenni ollu sen verran ressipallo viime aikoina ja tukeutunut siihen, niin yritän säästää sitä liialta avautumiselta. Te voitte onneks paremmin ohittaa miun hölinät ko se, vaikka oikeesta yläkulmasta ruksia painamalla jos ette jaksa. :D

    • Silmusta_kasvanut

      Tarttis kyllä on/off -napin päähän, ettei liikaa iltaisin näitä juttuja miettis, eikä etenkään öisin ko välillä unettomuuttakin alkanut oleen murehtimisen takia. Oisko jollain myytävänä? Ei se kuitenkaan järjellä ajateltuna murehtiminen auta mitään, vaikka tottakai tunteita nousee pintaan kun kuitenni itselle tärkeimmästä ihmisestä joutuu "taistelemaan" saadakseen pitää luonaan jatkossakin. Tytön ollessa isompi on sitten helpompi, kun pystyy teini-ikäisenä jo itse päättämään kumman luona asuu, ettei sitten kyllä enää exän auta yrittää mustamaalata ja valehdella.

    • ehkä isän puolella

      Öh... pesettekö kuusivuotiaan hampaat? Meilla ainakin ihan itse pesty tuossa vaiheessa.

      Myös lapset huolehtivat peseytymisestään ja puhtaiden vaatteiden vaihtamisesta. Tietysti näistä asioista joskus pitää muistuttaa ja puhtaat vaatteet olla näkyvillä.

      Mutta summa summarum. Oletan, että jos oikeuteen joudutte menemään eli ette pääse yhteisymmärrykseen sinä saat yksinhuoltajuuden. Ihan vain siksi, että lapsi on asunut jo noin kauan luonasi.

      Teit väärin kun muutit. Yhteishuoltajuudessa lapsen asuinpaikka päätetään yhdessä. Saat yksinhuoltajuuden juridisesti relevantilla seikalla, joka on siis kirjattu lakiin: vanhemmat ovat kyvyttömiä yhteistyöhön.

    • Silmusta_kasvanut

      Tottakai pesen. Haluan varmistua, että varmasti tulevat riittävän hyvin pestyksi, jottei reikiä tulisi, kuten omassa lapsuudessa kun vanhemmat eivät huolehtineet kunnolla. Isompana sitten opettelee kunnolla itse. Useissa muissakin kaveri/tuttavaperheissäni vanhemmat huolehtivat perusteellisen hampaidenpesun, vanhempienkin, alle 10 v. lasten kohdalla.

      Yhteisymmärrykseen tässä ei voi päästä, koska se nyt ei ole mikään vaihtoehto, että lapsen asumisesta luonani luopuisin ja päästäisin sen sellaisiin oloihin. Väkivaltaiset ihmiset harvoin muuttuu kunnolla ja jos minustakin on joskus kyennyt ottamaan kuristusotetta vihaisena, kun tyttö oli vauvana sylissäni, niin kyllä jo omienkin kokemuksieni pohjalla tiedän, ettei takuulla ole turvallinen tytölle lähihuoltajaksi. Kuritti tyttöä myös fyysisesti lukuisia kertoja hänen ollessaan vauva ja jäi samasta kiinni vuosia myöhemmin, vaikka syytettä ei siitä saanutkaan syyttäjän välinpitämättömyyden ja rahanmenon takia.

      En tehnyt väärin muuttaessani, se nyt on asiaton väite. Exä oli suostuvainen kirjallisestikin aluksi muuttoon ja ne viestit minulla on myös oikeudessa näyttää.

      • voimahalitus

        Jos mies olisi hakeutunut johonkin lyömätön linja-tyyppiseen terapiaan, hän edes olisi myöntänyt ongelmansa. Kieltää kait kaiken ja syyttää muita. Voit omaan paperiisi kirjailla jotain "mies ei itse tunnista eikä tunnusta omaksi ongelmakseen perheväkivaltaa, vaikka siitä on runsaasti todisteita monen vuoden ajalta. Ei ole hakeutunut terapiaan, hoitoon, vertaistukiryhmään tms vaan kieltää koko asian omalta kohdaltaan."
        Jooga ja liikunta reippaasti luonnossa auttaisivat mielenrauhaan ja parempaan uneenkin. Pidä hyvä huoli itsestäsi!


    • Silmusta_kasvanut

      Kiitos viestistäsi. Sellainen on aina hienoa ja kunnioitettavaa, jos väkivaltaa käyttänyt ihminen hakee apua ongelmiinsa. Exä ei valitettavasti kuulu sellaisiin. Myönsi 2008 turvakodin työntekijän kanssa käydyssä keskustelussa käyneensä leukaperiini kiinni joskus, mutta muuta hän ei ole tainnut myöntääkään, ei myöskään tytön satuttamista. Jälkikäteen olen monesti harmitellut, etten suhteen aikana tajunnut nostaa exää vastaan rikosilmoitusta, enkä hakea apua, vaikka monia kertoja olisi pitänyt.

      Tytön ja exän avokin takia olen todella pitkään toivonut, että exä muuttuisi. Mutta kun ei tuo vieläkään myönnä virheitään niin se kielii siitä, että tuskin myöskään on muuttunut. Saatika kun tuleva huoltajuuskiista ja lastensuojeluilmoitukset kielii siitä, että käyttää henkistä väkivaltaa ainakin edelleen. Sekin kun tyttö kertonut muillekin kun minulle, että isi on haukkunut häntä ja minua. Pitää henkilötodistajia pyytää kuultavaksi huoltajuusoikeudenkäyntiin, itse asiassa moni kaveri ja sukulaisiakin on itse tarjoutunutkin sinne tulemaan ilman, että ehdin edes kysyä. Ihana kyllä huomata, että on monia ihmisiä jotka on valmiita puolustamaan tarvittaessa. Se on rikkaus.

    • ehkä isän puolella

      Vähän ristiriitainen vaikutelma nyt tulee. Limität ja lomitat aivan eritasoisia asioita keskenään lapsen isästä.

      Vauvaa ei voi "kurittaa". Outo sanamuoto....Vauvan tahallinen satuttaminen on yksiselitteisesti pahoinpitelyä. Sitten otat esiin jonkin täysin toissijaisen seikan kuten hampaiden pesun. Uskallan väittää, että pääsääntöisesti koulutulokkaat totisesti pesevät hampaansa itse. Toki minäkin olen välillä tsekannut, että homma hoituu oikeaoppisesti. Mutta mitään relevanssia moisella asialla nyt ei ole huoltajuuskiistassa. Lähinnä voit leimautua hysteerikoksi, jos vetoat tuollaiseen pikkuasiaan kuin hampaiden pesu tai tip-top -vaatetukseen.

      Toivon, että pysyt tässä aloittamassasi ketjussa. Olen hyvin kiinnostunut (ihan työni vuoksi), miten tällainen keissi ratkaistaan oikeudessa. Kaikesta sydämestäni toivon, että pääsisitte jonkinlaiseen sopuun, koska se on ehdoton lapsen etu.

    • Silmusta_kasvanut

      Ei tosiaan tullut mieleen, että tänne pitäisi niin kauheasti "jäsennellä" viestejään, ettei ristiriitaista vaikutelmaa tulisi sinulle. Jos saat sellaisen vaikutelman niin sitten saat. Kirjoitan silloin kun kaipaan huolten purkua ja sillä tyylillä kun kirjoitan. En tosiaan sinua miellyttääkseni ala jokaista sanavalintaa miettimään todella tarkkaan, ettet vaan löytäisi sanomista. Kirjoittaminen täällä on minun keinoni käsitellä asiaa. Aina kun ei voi kellekään aikuiselle kotioloissa tai muualla purkautua kun lapsi on kuitenkin valtaosan ajasta lähelläni.

      En ole missään vaiheessa väittänytkään, etteikö kurittaminen olisi pahoinpitelyä ja väkivaltaa. Tasan tarkkaan se on. Se oli silloin toistuvia luunappeja vauvalle, siitä lähtien kun lähti ryömimään ja eroon asti, aina kun en pystynyt niitä tilanteita ehkäisemään vaikka varuillani opin olemaankin ja yritin ehtiä ensimmäisenä lapsen luo silloin, kun isänsä hermostui jostain. Mitään järkevää syytä ei luunapeille kyllä voi olla. Syytti minua tytön ollessa vauva siitä, että annan tytölle "prinsessakohtelua" ja puhui jo silloin, että oikea kasvatuskeino hänen mielestään olisi se, että lapsen tulisi pelätä vanhempaansa. En tiedä onko yhtään järkiintynyt niistä puheista vuosien saatossa.. voin vaan toivoa.

      Toisaalta kun myöhemmin oli n. vuoden tapaamatta lastaan poliisitutkintojen ajan ja jonkin aikaa sen jälkeen, niin toivoisin todella, että olisi vaikuttanut siten, että kynnys tytön satuttamiseen sen jälkeen olisi noussut kun pitkään aikaan ei silloin saanut tavata.. Varmuutta minulla ei kuitenkaan ole.

      Ei todellakaan kaikki koulutulokkaat pese itse hampaitaan. Osa varmaan kylläkin, mutta se on sitten taas ihan toinen juttu, että tuleeko ne silloin kunnolla pestyiksi. En usko, että monikaan sen ikäinen osaa oikeasti riittävän tarkkaan pestä. Aikuisetkaan kun ei aina pese riittävän hyvin hampaitaan, hoitoalan koulussakin vielä testattiin osataanko pestä joka kohdasta kunnolla ja melko huonosti osalla se sujui vieläkin.

      En sen kummemmin ole edes vielä miettinyt, nostanko edes tuollaisia seikkoja sen suuremmin esille oikeudessa. Tottakai se on eritasoinen asia väkivaltaan verrattuna.

      Sopuratkaisuhan se usein paras olisi lapsen/lasten kannalta. Valitettavasti se ei liene enää mahdollista kerta exä ei yhteishuoltajuuteen enää sanojensa mukaan suostu. Yksinhuoltajuutta päädyin hakemaan pitkälti exän harjoittaman kiusanteon takia, että jos sen sillä saisi loppumaan, se ei silti poista lapsen ja isän tapaamisoikeutta eikä se ole tarkoituskaan. Ihannehan se olisi, jos eron jälkeen pystyisi sopimaan asioista rauhanomaisesti, mutta todellisuudessa se on todella vaikeaa siinä vaiheessa kun toinen käy sotajalalle ja yrittää mustamaalata ja kieroilla.

      Tuossa kävin 1.5 vuoden tiliotteet läpi ja laskin kuukausittaiset ruokakauppamenot, luulisi, että jo ne näyttämällä helposti pystyy osoittamaan exän valheet siitä, ettei muka saisi kunnolla ruokaa, vääräksi. Jos niitä tiliotteita nyt edes tarvitsee kaivaa esiin, mutta ompahan varuilta valmiina.

      Eiköhän tänne ainakin jonkin aikaa vielä käy kirjoittelemassa, ihan hyvä tapa purkaa ajatuksiaan, kuten kirjoittaminen yleensäkin.

    • ehkä isän puolella

      Ihan turhaan nyt niitä kauppakuitteja keräät, mutta tuskin siitä mitään varsinaista haittaakaan on.

      Jokainen näkee päälle päin lapsesta onko ravintoa ollut riittävästi ja kasvukäyrät tämän viimeistään todistavat. Eiväthän kauppakuitit sitä paitsi mitään todista. Olet ruokkinut vaikkapa naapureita... heh.

      Älä huoli nyt ihan toissijaisista, älyttömistä väitteistä exäsi puolelta. Pitäisikö kohta videoida kaikki ruokailutapahtumat ja sitten seuraavaksi exäsi videoi hampaiden pesua ja siinähän olette vain traumatisoimassa lastanne.

      Kaiken kokemani jälkeen uskallan sanoa sosiaalittyöntekijänä, että sinulla ei pitäisi olla hätää (mikäli kaikki kertomasi on totta).

      Jotta lapsi otettaisiin pois alkuperäiseltä lähihuoltajalta, pitää olla vahva näyttö laiminlyönneistä, esim. vakavia mielenterveysontelmia, jatkuvia katkaisuhoitokausia, pidätyksiä, putkakeikkoja, rikoksia , väkivaltaa ym.

      Eli varmasti saat pitää lapsen, mutta yksinhuoltajuuteen siirtyminen ei välttämättä ole ihan selvä. Siinä painottaisin vanhempien kykenemättömyyttä katsomaan yhdessä lapsen etua. Kaikki päätöksenteko lähtee (tai ainakin pitäisi lähteä) lapsen edun näkökulmasta, ei mistään muusta. Jos teidät katsotaan kyvyttömiksi huolehtimaan LAPSEN EDUSTA yhteistuumin, niin saat yksinhuoltajuuden.

      Vielä yrittäisin sovittelua, kun mitään niin kauheita kai ei ole tapahtunut. En minäkään suvaitse luunappeja, mutta monissa tilanteissa tulee kaikenlaista möläyteltyä perheessä kuin perheessä eli tuollaset "lapsen pitää pelätä" ei juurikanaan paina, kun se on voitu sanoa puolivitsillä tms.

    • Uhri itsekin

      Kamppailet selvästikin myös exän kiusaamisen lisäksi sen kanssa, että antaako lasta isänsä tavattavaksi vai ei. Kävin tänään tosiaankin juristini puheilla ja tämä totesi sen, että isä joka ei ole täysin sitoutunut lapseensa eli tapaa silloin huvittaa tai ehtii tai kenties vähän väliä sanoo, että elämäni on pelkkä kiinni lapsessa, ei ole kelpo huoltajaksi. Ei edes sellainen, joka on väkivaltainen tai huono lapsen kehitykselle. Tälle henkilölle ei edes kannata myöntää usein toteutuvia tapaamisaikoja. Jos siis itselläsi mahdollisuus vaikuttaa tapaamisiin, niin laittaisin joka toinen viikonloppu tai tietyt päivät kuukaudessa.

      Siinä missä sun tilanteessa ollaan menossa oikeuteen, on exäni ilmoittanut, että muuttaa ehkäpä lapsuutensa paikkakunnalle takaisin kimppakämppään kaverinsa kanssa ja pyytää minua lapsen kanssa muuttamaan lähemmäs julkisia kulkuvälineitä. Juristini näki tilanteemme niin selvänä, että huoltajuus olisi käytännössä melkeinpä mun, koska exän juristi ei ole pahemmin ottanut yhteyttä eikä vastannut kirjeisiin, kehoitti juristini olemaan asiasta hiljaa odottamaan vain käräjäoikeuden kirjettä. Jos kirjettä ei kuulu kesän jälkeen ja ex aikoo toteuttaa muuttonsa, niin asia on selvä.

      Mieti siis tarkkaan niitä tapaamisia, sillä se ei ole lapsen ja isän tapaamisen rajoittamista, jos laittaa tietyt tapaamisajat vaan lapsen kehityksen ajattelemista ja hyvinvoinnin edistämistä.

    • Silmusta_kasvanut

      Onneksi yksi ressitekijä lähti elämästä kun exä ei onnistunt kieroilemaan lastensuojelun avulla lasta minulta pois. Eilen kävivät eivätkä enää käy eikä tullut varsinaista jatkoa. Ainoastaan alkusyksystä kuulemma soittavat ja kysyvät onko tytön vointi helpottunut. Josko exä ei enää kolmatta lastensuojeluilmoitusta viitsisi turhaan tehdä.

    • Uhri itsekin

      Ihme, että lastensuojelu puuttuu noihin huoltajuuskiistoihin. Meillä täällä ei puututa sitten paskakaan onneksi. Ovat todenneet sen, että se riita on meidän välinen ja lastensuojelu on vain helppo koko ajan sekoittaa tähän mukaan.

    • Silmusta_kasvanut

      Niinno, tokihan lastensuojelulla on käsittääkseni velvollisuuskin jututtaa aina ilmoituksen tultua henkilöitä joista se on tehty. Lastensuojelu sitten osaltaan päättää onko tarvista lisäkäynteihin vai ei. Nyt ei ollut, kuten ei entiselläkään paikkakunnalla.

      Teidän välinenhän se on. Eri asia sit toki jos oikeus pyytää jossain vaiheessa olosuhdeselvitystä. Meidän tapauksessa se varmaan ainakin tulee, mutta hyvähän se vaan.

      Tyttö lähteekin huomenna isälleen viikoksi, kun kuitenkin tapaamisoikeus on enkä voi tapaamisia alkaa estämään. Toivon vaan ettei tällä kertaa tyttö tulisi sieltä ahdistuneena pois vaan oikeasti keskittyisivät siellä vaan kivaan kesäloman viettoon eikä miun haukkumiseen ja tyttöä ahdistaviin puheisiin. Olisi kurjaa jos alkaisi uudestaan itsetuhoiset puheet tytöllä siellä oltua. Ens viikolla onneksi itellenikin mukavaa puuhaa kun käyn moikkaamassa muutamaa ystävää vanhalla paikkakunnalla. Toivottavasti piristää. Juhannukseksi sitten tytön kanssa yhdessä sukulaisten luo. Pitää koittaa muutenkin täyttää kesää mukavilla tekemisillä ja jutuilla niin ei ehdi niin paljoa murehtimaankaan. Eiköhän asiat järjesty parhain päin ajallaan.

    • Silmusta_kasvanut

      Huhhei. Kääntyikin asiat hyvälle tolalle, aiemmin kun olisin arvannutkaan. Tyttö vietti viikon heinäkuussa isällään ja sen viikon päätteeksi tytön isä lupasikin peruuttaa oikeusjutun. Saatiin sovittua uudet tapaamiskuviot kerta/kk ja ei tarvitsekaan onneksi oikeuteen mennä. Oli iso helpotus. Nyt voi keskittyä mukavempiin asioihin. :))

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maailman suurin sanomalehti: Sanna Marin on coolein poliitikko

      Sanna saa taas ylistystä maailmalla. Ja mikäs siinä, onhan hän ylivoimaisesti paras pääministeri Suomen historiassa. https://www.iltalehti.fi/ulkomaa
      Maailman menoa
      449
      2326
    2. Petteri Orpo väläyttää leikkauksia: 'Me joudumme säästöihin ja sopeutukseen'

      Jätti-inflaatio sähkö, polttoaineet, ruoka ym. kallistuu hurjasti ja Petterin kokoomus haluaa leikata, ja kokoomuksen tuntien leikkauksien painotus ni
      Maailman menoa
      127
      1274
    3. Kerrotko mies mikä minussa on vikana?

      Kun, et kerran lähesty?
      Ikävä
      182
      1087
    4. Sanna Marinin UUSI sähellysvideo julki. Iljettävää ja kuvottavaa katseltavaa

      En olisi uskonut että näen maamme pääministeristä näin puistattavan videon. Jos jäljellä oli vielä ripaus arvovaltaa ja kunnioitusta pääministeriä koh
      Maailman menoa
      251
      1038
    5. Parveketupakointi

      Tupakoija on itsekäs ja piittaamaton muista asukkaista, parvekkeella tupakoijan savu kulkeutuu useisiin lähistöllä oleviin asuntoihin. Ei ole mukavaa
      Maailman menoa
      133
      1003
    6. Mulla on ikävä sua

      Se on paisunut ihan valtavaksi ja täyttää mun koko pään. Naiselle
      Ikävä
      44
      938
    7. Olen pahoillani

      Ei ollut muuta vaihtoehtoa
      Ikävä
      46
      848
    8. Kellyn velat on jo 34000 ja on kelan asiakas.

      Tälläistä nää naiset on kaikki samanlaisia, kun mies ei maksa niiden velkoja ja elämää niin kaikki menee vaan ulosottoon.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      46
      829
    Aihe