Olisin kiinnostunut teidän abortin läpikäyneiden kokemuksista mitä teidän parisuhteelle kävi keskeytyksen jälkeen. Tarkoitan lähinnä nyt pitkässä ja vakaassa suhteessa olleita ihmisiä. Aiheuttiko abortti jonkinlaista kismaa teidän väliinne vai oliko se jopa vahvistava asia?
Itse olin miehen kanssa ollut yhdessä usean vuoden ajan. Abortin jälkeen oli kausi joka sisälsi riitoja, mutta sen jälkeen sitten suhde parani huomattavasti. Yhdessä olemme vieläkin ja abortista on aikaa kolmisen vuotta. Lapsia emme halua ja tässä odottelemme että jomkikumpi meistä pääsisi sterilisaatioon. Olimme aina tienneet että meistä kahdesta ei lapsia tule tähän mailmaan syntymään, mutta kun nämä suomen säännöt nyt on mitä on, niin sterilisaatioo saa vartoa hyvinkin pitkään.
Olisi hauska tosiaan kuulla miten muilla on käynyt kun takana on jo pitkään yhteistä taivalta.
Itse olin miehen kanssa ollut yhdessä usean vuoden ajan. Abortin jälkeen oli kausi joka sisälsi riitoja, mutta sen jälkeen sitten suhde parani huomattavasti. Yhdessä olemme vieläkin ja abortista on aikaa kolmisen vuotta. Lapsia emme halua ja tässä odottelemme että jomkikumpi meistä pääsisi sterilisaatioon. Olimme aina tienneet että meistä kahdesta ei lapsia tule tähän mailmaan syntymään, mutta kun nämä suomen säännöt nyt on mitä on, niin sterilisaatioo saa vartoa hyvinkin pitkään.
Olisi hauska tosiaan kuulla miten muilla on käynyt kun takana on jo pitkään yhteistä taivalta.
Vastaukset 41
Vanhimmat
No me teimme yhdessä päätöksen ja ilmeni että kyseessä olikin tuulimuna, mikä oli meille helpotus. Emme kumpikaan ole halunnut omia lapsia. Lasten kanssa olen työskennellyt muutaman vuoden. Vuosia olimme olleet yhdessä ennen aborttia ja siitä aikaa jo kymmenisen vuotta.:) minulla meni aikaa käsitellä asiaa mutta väliimme ei vaikuttanut ja olemme edelleen yhdessä. Ja kaikki hyvin. alkuraskauden keskeeytyksen katson lähinnä jälkiehkäisyksi. Vaikkakin ei mukavaksi. Minulla asia selvisi ultrassa tuo tuulimuna mutta päätöksen tein ennen sitä... ja mies tuki kun oli yhteinen päätös.
Suhteen rakkauden hedelmän ("ei-toivottukin" lapsi on sellainen) murskaamisen jälkeen tuho tulee ennemmin tai myöhemmin. Kun perustan annetaan pilaantua, on vain ajan kysymys millon koko huojuva kulissi rysähtää kasaan.
Sinulla on tästä ilmeisesti ihan omakohtainen kokemus ja useaan otteeseen, kun noin hyvin pystyt asian sanomaan
Nainen ei milloinkaan surmaa rakastamansa miehen lasta.
Mies jättää naisen, joka surmaa yhteisen lapsen ja etsii oikean naisen.
Ai jaa, sun mielestäsi laillisin syin ja laillisen abortin teetättänyt nainen ei ole oikea nainen? aha vai niin, noh ollaan sitten vääriä naisia, hekoheko, samapa se mulle on mitä sä siellä suuressa tuntemattomuudessasi ajattelet:D
Oma mieheni ei jättänyt minua, kun teimme abortin, mutta hän olisi ehkä jättänyt minut, jos en olisi tehnyt, koska meillä oli suuria ongelmia toimeentulon kanssa ja kaikki voimat oli keskiettävä kahden lapsen elättämiseen. Molemmat oltiin sitä mieltä ettei enempää lapsia, emme vaan jaksa huoltaa enempää aikuisikään. Olemme olleet yhdessä 30 vuotta, eikä abortti ole koskaan aiheuttanut mitään hankausta, koska pidetään sitä molemmat jälkiehkäisynä, ei sen dramaattisempana asiana. Abortti oli molemmille huojennus ja parisuhteemme pelastus.
Tuo on kuvitelmaa tai jokin sairas fantasiasi, että mies muka jättää naisen joka tekee abortin. Ero tulee siitä, kun on liian suuret näkemyserot tärkeistä asioista. Oli se sitten mikä vaan iso asia. Abortti ei ole iso asia, jos ei kumpainenkaan näe siinä mitään erityistä vaan ehkäisyn.
"hän olisi ehkä jättänyt minut, jos en olisi tehnyt,"
"eikä abortti ole koskaan aiheuttanut mitään hankausta, koska pidetään sitä molemmat jälkiehkäisynä, ei sen dramaattisempana asiana. Abortti oli molemmille huojennus ja parisuhteemme pelastus."
Tuo on kuvitelmaa tai jokin sairas fantasiasi, että lapsen tappaminen muka pelastais ja huojentas yhtikäs mitään!!!
Onnellisuusmuurin varjossa.
Ihminen, joka on surmauttanut lapsensa abortissa saadakseen itselleen etua on pakotettu lakkaamatta julistamaan teostaan saamaansa hyötyä ja sen tuomaa "onnellisuutta". Tuon kohtalon täytyy olla raskas. Abortööri rakentaa ympärilleen onnellisuusmuurin, jonka takana surullinen totuus "onnesta" piilee.
Ja sitä raakaa murhaa on aivan turha jankuttaa pakkomielteisesti mihkään samalle viivalle ehkäsyiden kanssa.
Ihan tasaista perhearkea eletään, ei sen kummempaa onnellisuusmuuria havaittu. Elämässä myötä- ja vastamäkeä josta yhdessä selvitty, rakkauden ja kumppanuuden avulla.
Onnellisia ollaan, mutta rehellisesti ja avoimesti toisiamme kunnioittaen.
Olimme seurustelleet 3 vuotta, kun vahinko tapahtui. Ehkäisy oli käytössä ja se oli kummallekin selkeää, mitä tehdään vahingon sattuessa. Kun positiivisen testin tein, niin kerroin miehelle ja varasin ajan terkkariin.
Yhdessä ollaan ja hyvin pyyhkii, ei tuo ollut mikään maata mullistava asia. Ainut muutos oli se, että otettiin tuplaehkäisy käyttöön.
Samalla lailla jatkettiin kuin ennenkin, yhdessä oltiin hänen kuolemaansa asti, eli noin 10 vuotta ja vahinko tapahtui kun olimme seurustelleet noin vuoden verran. Kumpikaan emme tykänneet lapsista ja abortti oli itsestään selvyys, muu ei tullut edes mieleen. Eli ei mitään vaikutusta suuntaan tai toiseen.
Nämä kirjoitukset osoittavat, että Suomessa vallitsee lain vastainen tilanne. Lapsen tappamiseen veronmaksajien kustannuksella riittää "ei tykkääminen". Laki,viranomaiset tai terveydenhulto ei suojele lasta, jos hänen vanhempansa haluvat lapsen tappaa.
"Vähemmän ne abortit veronmaksajille maksaa"
Kyllä ne lapset loppuviimein yhteiskunnalle hyödyllisemmäks tulee, kun niiden tappaminen, mikä on silkkaa persnettoo ja usein vielä ne tekijän mielenterveyshoidatuksen mittavat kulut siihen päälle.
Naurettavaa kuinka yrität väkisin väntää kaikki lapset yleisesti jokskin rikollisiks ja sossuyupummeiks :DDDDDD ettei vaan ois enempi näitä kriminaalisekopollia siellä oman sakkis mukavuusaborttööreissä.... ;)))) eli siinäkin pelkkää luuserien persnettoo. Että aikalailla marginaalissa jotkut kunnollisten ihmisten koko elämänsä yhteiskunnalle hyödyttämät lapset... ja eipä oo vaikee arvata mitä tän jälkeen on taas odotettavissa,,... jotain mantrahorinaa siitä "kaljaa terassilla veronmaksajien laskuun kittaavasta yh-valaasta" jne. :DDDD
"kaljaa terassilla veronmaksajien laskuun kittaavasta yh-valaasta"
Nyt kun asian otit puheeksi, niin veikkaampa, että olet juuri kuvailemasi henkilö. Kakarat jossain tekemässä tuhojaan, äippä terassilla kaljalla, ei joko jaksa välittää pentujensa tekemisistä tai sitten on kasvattanut nämä halveksimaan muita, erityisesti "väärää" mieltä olevia ihmisiä (voisin niin hyvin uskoa tämän täällä räksyttävistä vastustajista). Sen takia varmaan joudutkin niin kovasti puolustelemaan näitä nuorisorikollisia, jotka varastavat ja tuhoavat muiden omaisuutta ja kiduttavat tai tappavat viattomia eläimiä.
Että joo, jos kerran löytyy kunnolliset lapset, mies ja muutenkin elämä kohdillaan, niin miksi edelleen täytyy kytätä tällä palstalla ja haukkua jokainen joka kertoo tekevänsä/tehneensä abortin? Tyypillistä naisten katkeruutta kun mikään ei riitä vaiko pelkkää kulissia "onnellisesta" elämästä? Maailmasta ei kakarat lopu etkä muutenkaan saa kaikkia "pelastettua" vaikka miten mylvit. Mutta jatka vaan, mukavahan se on naureskella kun haukut muita kriminaalisekopolliksi ja ja seuraavaksi ylistät itsesi kunnolliseksi ihmiseksi. Hulluthan ne normaaliuttaan korostaa...
"veikkaampa, että olet juuri kuvailemasi henkilö."
Senku kuvittelet niitä kieroutuneita fantasioitas vaan jos sitä pahaa oloos helpottaa ;)))
" sitten on kasvattanut nämä halveksimaan muita, erityisesti "väärää" mieltä olevia ihmisiä"
Sanoo itse tekopyhyys joka kasvattais ne (jos siitä ois kokemusta) tappamaan "väärää" mieltä olevat tai muuten vaan halveksimansa ei-toivotut henkilöt...kuten tekee kaikki muutkin täällä räksyttävät suosijakiihkot. Tälläsille ei luonnollisesti tartte mitään kunnioitusta antaakaan, jotka ei sitä muillekaan ensin anna. Lapsiaan tappavat omanapaset ylimieliköt saa täälläkin vaan tasan sen passkan naamalleen mitä on ansainneetkin.
"Sen takia varmaan joudutkin niin kovasti puolustelemaan näitä nuorisorikollisia,"
Missähän täällä kukaan vastustaja niitä oli jotenki puolustellu?? Ihan vaan huomautettu kuinka SINÄ jatkuvalla syötöllä tunget niitä säälittävän pakkomielteisesti joka ketjuun mukaan :D
"varastavat ja tuhoavat muiden omaisuutta ja kiduttavat tai tappavat viattomia eläimiä."
Ja tekopyhyyttäs senkun tursuaa... :D mylvii se joka tosiaan tappaa mieluusti ja väkivalloin kiduttaen viattomia lapsia, ja varastaa toisten elämät ja mielenterveyden...
"miksi edelleen täytyy kytätä tällä palstalla ja haukkua jokainen "
Vastaappa ihan ittelles vaan, miks tosiaan jos se elämä on yhtä onnen autuuden taivasta sen mukavuusabortin jälkeen :)))) Tyypillistä naisten katkeruutta kun mikään ei riitä vaiko pelkkää kulissia "onnellisesta" elämästä?
Maailmasta ei lasten suojelu lopu etkä muutenkaan saa kaikkia "poistettua" vaikka miten mylvit. Mutta jatka vaan, mukavahan se on naureskella kun haukut muita yh-kaljankittaajalortoiksi, kaikki lapset yleistät "kriminaalikakaroiksi" ja seuraavaksi ylistät itsesi kunnolliseksi ihmiseksi. Hulluthan ne normaaliuttaan korostaa...
"Milloin SINÄ olet todistanut asioita joita SINUA on pyydetty todistamaan? Milloin SINÄ muka tekisit mitään mitä muut pyytävät? Miksi kenekään tulisi toteuttaa SINUN vaatimuksesi, sinun tekemättä IKINÄ samoin!!??"
"Kukaan ei todellakaan ole millään tasolla tilivelvollinen SINULLE, kun et SINÄKÄÄN kykene samaan.
Älä siis todellakaan vaadi muilta sitä mihin et edes itse ikinä kykene."
;D
Aluksi olin vihainen, kun mies sanoi lähtevänsä jos en tee aborttia. Olin pitkään ahdistunut, mutta nyt olemme muuttamassa ihanaan asuntoon, meillä on kolme ihanaa kissaa ja pääsin opiskelemaan unelma-ammattiani, ilman mieheni painostusta olisin tällä hetkellä köyhä yksinhuoltaja. Sen sijaan odottelemme vielä n. 10 vuotta ja huolehdimme ehkäisystä ;)
Eläinlapset ovatkin paljon suloisempia :)
" ilman mieheni painostusta olisin tällä hetkellä köyhä yksinhuoltaja"
Läpihän se "ihana onni" tästäkin paistaa :D että niin "paljon" nää ukot välittää että ei huolis muuten kun uhittelemalla ja painostamalla tappamaan lapset..! Tai sitten ei edes ois lähteny mihkään,.. Yh:na ois kuitenkin ne mahdollisuudet avoinna löytää sitä parempaa seuraa, opiskelut, kissat ja asunnot saa lapsenkin kanssa, ja mikä tärkeintä, ei ois nyt sitä loppuelämän kiduttavaa syyllisyyttä ja lapsen tappamisen traumaa tunnoilla :)))
Pätee muuten osuvasti tähänkin,
"Onnellisuusmuurin varjossa.
Ihminen, joka on surmauttanut lapsensa abortissa saadakseen itselleen etua on pakotettu lakkaamatta julistamaan teostaan saamaansa hyötyä ja sen tuomaa "onnellisuutta". Tuon kohtalon täytyy olla raskas. Abortööri rakentaa ympärilleen onnellisuusmuurin, jonka takana surullinen totuus "onnesta" piilee."
Tässä näkyy myös eräänlainen syndrooma, missä puolustellaan pahantekijää samalle puolelle asettuen, kenen armoille on jouduttu ja halutaan nähdä sen teko oikeana, tässä tapauksessa lapsen tappamiseen painostus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma-syndrooma
Mut joo, olkaa vaan mielivaltasten ukkojenne talutusnuorassa jatkossakin, antakaa liiskata tossun alle jatkossakin ja tehkää kaikki mitä ne määrää vaik se tarkottas yhteisten lasten mukavuusmurhaa, oishan se nyt hellvetin pelottavaa jos se jättäis ihan yksin eikä kukaan enää huolis sellasta revittyä haahkaa sen jälkeen... varsikin kun on tosiaan niitä lapsiakin tullu näiden psykojen mieliks tapettua. Ja sitte itketään 10 vuoden päästä siellä lapsettomuusklinikan jonossa ku niitä lapsia ei sitten tuukaan enää just ja heti kun lellipsrinsessa sattuu hinkuaan.. ja ainoo minkä ois saanu tuli survastua viemäriin jonkun ex ex ex ukon mieliks. Että ai harmi.
Kuten sanoin, alussa surin, mutta en enää, olen siis päässyt yli tapahtuneesta ja olen sinut itseni kanssa. Miksi murehtisin enää, koska se ei muuta asioita? Olen myös sanonut miehelleni, etten tule koskaan hänelle yhtäkään lasta tekemään, enkä haluaisi lapsia muutenkaan, olen nähnyt vierestä kun eräs ystäväni kärsii yksinhuoltajuudestaan. Nyt keskityn opiskeluihin, kesään, kissoihimme, mieheeni ja ennen kaikkea itseeni :)
Toinen asia, olen ollut kolme kertaa raskaana, eka abortti 14-vuotiaana, tuulimuna 16-vuotiaana ja abortti viime vuonna. Ja tosiaan, kun se abortti tehtiin viikolla 14, synnytin sikiön ja se meni yhteistuhkaukseen, eli sitä ei silputtu ja vedetty viemäristä, mitä aina satut toitottamaan täällä. Synnytyksen jälkeen huomattiin, että lapsi oli muutenkin epämuodostunut (vatsassa oli iso pullistuma, ei näkynyt ultrassa), joten olisi joka tapauksessa kuollut kesken raskauden.
Vielä sen verran, että kaikki muutkin (jotka tiesivät) kannustivat aborttiin, koska tiesivät ettei musta olis äidiksi. Samaa mieltä oli myös mun oma äiti, joka uhkas laittaa välit poikki, jos en tee aborttia, isälle en uskaltanut edes kertoa.
Olin ollut ex mieheni kanssa kolme vuotta ennen aborttia. Suhde päättyi n. 3 kk abortin jälkeen minun aloitteestani. Syynä miehen väkivaltaisuus. Aborttia en ole koskaan katunut. Lapsia olen sen jälkeen saanut nykyisessä avioliitossani kaksi.
Anteeksi jo valmiiksi siitä että tämä viesti tulee hyppäämään aivan toisaalle, eli ei ole yhtään tähän aloitukseen liittyvä.
Saanko kuitenkin udella että lisääntyikö väkivaltaisuus raskauden aikana? Vai alkoiko vasta abortin jälkeen?
Itse elin myös suhteessa jossa oli paljon väkivaltaa. Lähteminen vain oli niin hankalaa, samalla sitä pelkäsi henkensä puolesta, toisaalta millään ei ollut enää mitään merkitystä kun ajattelin että henki lähtee jäin tai pakenin.
Itse kylläkin sain iskuja sen takia että olin niin huono nainen kun en lasta pystynyt miehelle antamaan. Lupaili kyllä että hakkaaminen loppuu jos hänelle lapsen annan.. Noh, onneksi sitten loppujenlopuksi sieltä h*lvetistä pääsi pois ja nyt on paljon parempi elämä :)
Moi. Raskaudesta en koskaan kertonut ex miehelleni, joten se ei vaikuttanut väkivaltaisuuteen. Mies oli ollut väkivaltainen jo kauan ennen raskauttakin, melkein koko yhdessäolomme ajan. En tiedä miksi sitä niin kauan kestin. Varmaan siksi, että hän oli aggressiivinen vain humalassa ja saattoi sitten katumuksen puuskissaan olla montakin viikkoa putkeen kännäämättä. Toisaalta hän syytti minua omasta väkivaltaisuudestaan. Kun aikansa sellaisessa suhteessa elää, alkaa itsekin uskomaan ansaitsevansa sen p*skan.
Raskaus oli minulle shokki. Tuntui että se herätti minut unesta. Missään vaiheessa en oikeastaan ajatellut vakavissani pitäväni lasta. Mutta muistan kun ajattelin, että jos lapsen tuolle miehelle teen, en pääse hänestä ikinä kokonaan eroon. Se oli se herätys, että tajusin, että minun on päästävä hänestä eroon, ihan kokonaan.
Abortti osui kesäaikaan ja minä lähdin "äitini kanssa mökille". Mies ei mökki-ihmisiä ollut, joten ei ollut pelkoa että olisi hinkunut mukaan. Todellisuudessa tein abortin ja toivuin siitä kolme viikkoa äitini luona. Mies ei aavistanut mitään, taisi olla melkein koko kolme viikkoa päissään. Kolmisen kuukautta minä tein lähtöä ja valmistelin asioita valmiiksi. Järjestin kaikessa hiljaisuudessa itselleni uuden asunnon, pakkasin kamani ja lähdin. Miehelle ilmoitin tekstarilla, että suhde on ohi, enkä halua häntä enää tavata. Sitten vaihdoin puhelinnumeroa.
"Noh, onneksi sitten loppujenlopuksi sieltä h*lvetistä pääsi pois ja nyt on paljon parempi elämä :) "
Aamen! Onnea sulle, että pääsit h*lvetistä! Ja onnea minulle! Onnea meille molemmille :) Olen onnellinen joka päivä, kun katson nykyistä aviomiestäni ja meidän kahta ihanaa tytärtä
Kiitos vastauksista! On aina ihana lukea selviämistarinoita väkivaltaisesta suhteesta :)
Itsekkin uskoin ne lyönnit ansaitseeni. Se on niin totta, että kun sinne maan rakoon lyödään niin henkisesti kuin fyysisetikkin niin sitä alkaa ajan kanssa uskomaan että on kaiken ansainnut ja lähtö on vaikea kun ei enää oikein tiedä mitä tekisi ja toinen uhkaa vieressä.
Kaikkea hyvää sinulle! Ja oikein mukavaa kesää.
"kun katson nykyistä aviomiestäni ja meidän kahta ihanaa tytärtä
"kun katson nykyistä aviomiestäni ja meidän kahta ihanaa tytärtä
Voi sun mieltäs :D
Kiitos sinulle. Oikein aurinkoista kesää :)
Mieheni tietää kyllä menneisyydestäni. Lapsille ei ole käynyt mielessäkään kertoa, ovat turhan pieniä semmoiseen. Edellinen suhteeni oli niin hirveä, että todellakin osaan arvostaa sitä, mitä minulla nyt on. Siihen ei mitään vakuutteluja tai onnellisuusmuureja tarvita.
"olin niin huono nainen kun en lasta pystynyt miehelle antamaan. Lupaili kyllä että hakkaaminen loppuu jos hänelle lapsen annan.. "
Mitä lapselle tapahtui, teitkö hänelle pahinta mahdollista (tappavaa) väkivaltaa?
????? Et nähtävästi kovin hyvin ymmärrä lukemaasi! Kun en pystynyt lasta antamaan, niin koko lasta ei ole ollut olemassakaan. Mistähän sä revit sen että abortin olisin tehnyt? Onkohan sulla mennyt pikkasen yli hommat, kun näät abortteja kaikkialla? Jopa lapsettomuudesta kärsivillä ihmisillä!!
Ja kun ensiksi vielä pahoittelen että vien tekstin ihan sivuraiteilleen, niin senkin olisi jo pitänyt kertoa että abortista ei ole kyse, alkuperäinen otsikko on kuitenkin "parisuhde ja abortti" ja hienosti on muut pysyneetkin aiheessa, mutta minä sen vein sivuraiteille kun halusin vaan udella lisätietoa edelliseltä vastaajalta.
"Mistähän sä revit sen että abortin olisin tehnyt?"
kun palstan aihe on mikä on, niin oletko jotenkin yllättyny jos näin oletetaan sillon kun et vaivaudu asiaa tarkentamaan? Miten sieltä vois ymmärtää sellasta luettua jota siellä ei ole?
"Ja kun ensiksi vielä pahoittelen että vien tekstin ihan sivuraiteilleen, niin senkin olisi jo pitänyt kertoa että abortista ei ole kyse,"
No aika ajatustenlukijoina muita pidät jos tosta just se pitäs päätellä.
No hyvinhän sinä omasta mielestäsi luet ainakin abortin tehneiden ajatuksia, kun osaat aina niin hyvin kertoa että he ovat seonneet
Olen yllättynyt kyllä että sinun perusoletus on aina ettö abortti on tehty jos ei erikseen mainita että ei ole tehty. En edes missään vaiheessa sanonut että olisin raskaana ollut, niin eipä tullut mieleen että pitäisi erikseen mainita etten aborttiakaan ole tehnyt. Ei tosiaankaan tullut mieleen että sinun perusoletus on että kaiki tekee abortteja.
En myöskään nähnyt aiheelliselsi kertoa lapsettomuus asiaa, koska kysyin vain ja ainoastaan edelliseltä kirjoittajalta muutaman kysymyksen, en siis edes ottanut kantaa varsinaiseen aiheeseen. Miksi siis minun olisi edes pitänyt kertoa mitään? Ei se ole minun syyni että olet niin kiinni abortti asiassa että näät sitä ja sen tehneitä ihmisiä jokapuolella
no ethän sä muutakaan enää voi kun syytellä muita omista mokistas, tekeleittes epämääräsestä ympäripyöreydestä ym. huolimattomuudestas...
"Miksi siis minun olisi edes pitänyt kertoa mitään?"
Kun et kertonu niin muita on aika turha sillon syytellä väärinkäsityksistä ja oletuksista :) sitä paitsi siinähän kysyttiin mitä tapahtu, ei suoraa oletettu edes että teit abortin.
No huhhuh sun mieltäs. Sun on aina saatava tapella ja siten väännät vaikka tikusta asiaa kun ei muuten onnistu. Jos tilanteeni olisi ollut mainitsemisen arvoinen, niin olisin sen sanonut. Se nyt ei vaan liittynyt mitenkään mihinkään, minä vain esitin pari kysymystä ei sen takia tarvitse kaikkia taustoja kertoa. Ethän sinäkään kerro.
Myöskin mielestäni jos sanon että en pystynyt lasta antamaan, niin aikasen hyvin kiteyttää sen että en pysty lapsia saamaan. Se että sinä et sitä ymmärtänyt, niin en voi mitään.
"Sun on aina saatava tapella ja siten väännät vaikka tikusta asiaa kun ei muuten onnistu"
On se kumma kun sun kans eri (eli "väärä")mielisten kommentointi on aina jotain "tikusta vääntämistä", tappelua jne. :)
"Ethän sinäkään kerro."
Niinkö? Ja sinäkös sen tiedät? Kuule kyllä vaan oon kertonu aika montakin kertaa aiheeseen liittyen olinko tehny aborttia vaiko en.
"Myöskin mielestäni jos sanon että en pystynyt lasta antamaan"
Ja näinhän täällä monet aborttööritkin vääntelee kun ei halunneet synnyttää...
Ei kai kukaan nyt tee aborttia jos elää vakaassa ja hyvässä parisuhteessa!?
Kulostais kyllä tosi sairaalta touhulta.
Mikä este on vakaa ja hyvä parisuhde abortille, jos siihen on lailliset ja pätevät syynsä?
Tässä ketjussa näkee tosi outoa ajattelutapaa.
Jos nainen joutuu tekemään abortin esim. terveytensä tai henkensä säästääkseen niin mieskö jättää hänet sen takia?
Luulisi, että jos parisuhde on hyvä ja vakaa, niin mies tukee vaimoaan. Saahan vaimo pitää henkensä ja terveytensä. Moni joutuu tekeen abortin kun saa esim. syöpädiagnoosin. Moniko mies moittisi vaimoaan siitä, että tämä saa syöpähoitoa joka sitten vammauttaa sikiön valitettavasti.
Tämän foorumin fundamentalistinatsimerkonoomi tietenkin näkee naisen elämän niin vähäpätöisenä, ettei itseä saa hoitaa ja henki saa mennä. Mutta ehkä siksi jääkin peräkammaripojaksi. Ei sovi nykymaailman ihmiskäsitykseen semmonen.
"Moni joutuu tekeen abortin kun saa esim. syöpädiagnoosin."
Naisesta johtuvia terveyssyitä on aborteista huikeet 0,5%. Siihen kannattaakin vetoilla kun noin 97% on niitä pelkkiä mukavuusabortteja.
"Tämän foorumin fundamentalistinatsimerkonoomi tietenkin näkee naisen elämän niin vähäpätöisenä, ettei itseä saa hoitaa ja henki saa mennä."
Foorumin kiihkofemakkonatsisosiopaatti sitten näyttääkin missä joku vastustaja ei oo hyväksyny sitä kuolemanvakavilla terveyssyillä. Vaikka tietenkin näet lapsen elämän niin vähäpätöisenä, että itsekkäitä mielihalujaan saa toteuttaa ja uhrin henki saa mennä.
Abortti on v-mäinen kokemus, mutta ei oikeasti niin suuri juttu
kuin mitä jotkut tahot haluaisivat. Kaikki ihmiset tietysti kokevat
sen eri tavalla, mutta mitä minä olen sivusta nähnyt niin se
jää useimmilla yhtenä kokemuksena elämästä muiden
v-mäisten juttujen ö-mappiin.
Ymmärrän hyvin vastustuspuolen näkemystä mutta
niin kauan kunnes sataprosenttinen ehkäisy keksitään, niin
mielestäni tällainen mahdollisuus täytyy olla olemassa.
Jos ehkäisy olisi toiminut niin lasta ei joka tapauksessa
olisi tullut.
Huono argumentti, mutta en ole vielä täydellisen hyviä nähnyt kummallakaan
puolella eikä kukaan tilanteen sattuessa semmoisia edes mieti.