Kaikki työmaathan eivät hurraata kestä.
Joskus joutuu menemään sellaiseen paikkaan, että ei paljon inspiroi.
Teurastamo on hyvä esimerkki:
Joka päivä saa maksaa ja kärsiä aamusta iltaan.
Pitemmän päälle se käy raskaaksi ja työteho tippuu minimiin.
Vuosia teurastamolla ollut saa takuulla rimssuluunsa kipeiksi ja voi sitä sorkan kopinaa, kun ei enää millään jaksa.
Vehnäjauhokaivoksilla taas keuhkot altistuvat jauhopölylle.
Kun vielä yläkertaan nostetaan hiivan avulla, ei mikään ihme, että ei leipä maistu vanhana.
Joskus joutuu menemään sellaiseen paikkaan, että ei paljon inspiroi.
Teurastamo on hyvä esimerkki:
Joka päivä saa maksaa ja kärsiä aamusta iltaan.
Pitemmän päälle se käy raskaaksi ja työteho tippuu minimiin.
Vuosia teurastamolla ollut saa takuulla rimssuluunsa kipeiksi ja voi sitä sorkan kopinaa, kun ei enää millään jaksa.
Vehnäjauhokaivoksilla taas keuhkot altistuvat jauhopölylle.
Kun vielä yläkertaan nostetaan hiivan avulla, ei mikään ihme, että ei leipä maistu vanhana.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä työskentelin koululaisena siellä sun täällä ja yksi kesä kun olin yhden silloisen ketjun kaupoissa töissä, siihen sattui kolmeviikkoinen, jonka aikana esimies oli erittäin ilkeä. Hänellä oli kuulemma sellainen maine muutoinkin ja minä kun olin silloin nössö, niin en osannut tehdä mitään oikein. Tosin mitään perehdytystä en ollut saanut, mutta eihän siihen aikaan perehdytetty muutoinkaan. Olin silloin muistaakseni 15-vuotias. Ei ollut eka työpaikka vieraalla.
Työpaikkoja on ollut sitä ennen ja sen jälkeen kymmeniä ja viihdyn työelämässä edelleen erittäin hyvin, olen nyt muutaman vuoden yli 60-vuotias. Kokemukseni perusteella useista eri ammateista ja useilta aloilta sanoisin, että on paljolti itsestä kiinni, miten työpaikalla menee. Toki on mahdottomia ihmisiä ja jos esimerkiksi ei perehdytetä, kun ihminen tulee ihan vieraalta alalta, niin se vaatii aika paljon asennetta ja omaehtoista työtä. Mutta yhtäkaikki, työelämä on elämän parhaita puolia ja työpaikat yleensä ok.
Minä en enää entisiä työpaikkojani mietiskele tässä vaiheessa. Joskus vain huvittaa, miten joutavaa kaikenlaista sitä tekee nyt eläkeläisenä, kun tätä joutoaikaa on. Tässä nyt yhtenä esimerkkinä tämä, että silittää kissaa, joka ei edes ole ryppyinen.
Kaikissa puolensa.
Mutta olen tullut siihen tulokseen, se ja sama, ala kuin ala, aina kamalin duunipaikka on perheyrityksessä renkinä. Surkein kokemus oli pieni paja. Isä, äiti, tytär, poika, serkkupoika ja minä sitten muinamiehinä. Kuukausi meni, ennenkuin lähdin meneen.
=DW=
Unohtui muuten miniä.....................................................
Aika heikot neuvotteluasemat mistään, kuus suvun edustajaa ja yks renkipoika. Ilmapiiri mielenkiintoinen, komennussuhteet sekavat, kaikki ihan perceestä. Duunihan nyt ois ollut vaan duunia, kyllä ne muut asiat vaikuttavat enenpi.
=DW=
Ei ole sellaista ollutkaan.
Samalla, hyvällä, työnantajalla, olin melkein koko työurani ajan.
Kesätyöpaikkoja muutamat ohikiitävät kuukaudet.
Suomessa kaikki monenlaisia, koska palkat olivat huonoja.
Nuoruuden melkein lapsuuden työpaikat. Kotiapulainen. Alhaisin arvostus
mitä kuvitella saattaa. Palkkaa tuskin lainkaan ja paljon työtä.
Työ-aikanani minä sysäsin armottomasti kaikki nössöt sivu-raiteille.
Voi olla että joku meni ihan oikeillekin raiteille vuokseni.
Mutta työ on tehtävä, kuten työ kehoitetaan tekemään.
Time is money, as they say.
Jokainen möhläys maksaa rahaa.
Enkä minä halunut niiden alaisteni näkyvän tili-pussissani.
Useasti huomasin jonkun haavellen kertovan että on hänestä muuhunkin hommaan.
Se helpotti aina sysimistäni.
Pitää aina muistaa että tehokkaassa sikalassa syödään häntyrit heti.
Tota...en minä oikein kurjuudesta muuta osaa sanoa.
Työpaikkani ravintola ei kylläkään aina onnistunut.
H.
"Hunksz"
Eipä tietenkään onnistunut.
Kaipa tähän keskusteluun saa osallistua vaikkei kurjaa työpaikkaa ole kohdalleni osunutkaan. Työt aloitin jo natiaisena, kotona. Siitä sitten 12 vuotiaana ensimmäiseen kesätyöpaikkaan, lapsenlikaksi viisivuotiaalle. (nykyisin tuosta jo varmaan tulisi huostaanotto)
Seuraavaksi sokerijuurikaspelloille, pari kesää vierähti niisä töissä. Palkka oli kohtuullinen kun oli ahkerana. Kotiin tullessa oli laukut täynnä tuliaisia pikkusiskoille ja veljille. Oi sitä aikaa.
Ensimmäinen vakityö sekatavarakaupassa, se pesti kestkin monta vuotta. Tykkäsin siitäkin.
Sittemmin siirryin oman itseni työnantajaksi ja sitä sarkaa onkin sitten riittänyt. Sen minkä tienestissä häviää, sen vapaudessa voittaa. Työntekijöitäkin on vuosien varrella tullut työllistettyä useampia. Toiset tekevät töitä, toiset tekevät tunteja.