Olen epäilevä.
Uskotko nainen elämänmittaiseen parisuhteeseen?
Onko mahdollista
58484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
On mahdollista ja uskon.
mahdollista. Nykyään vain yhä harvinaisempaa.
Uskon, ovathan omat vanhempanikin menneet teineinä yhteen ja homma jatkunut kohta 50-vuotta. Itse taidan elää poikamiehenä virkeimmät vuoteni näköjään, mutta isken sitten vanhainkodissa jonkun hemaisevan ysikymppisen ja vietämme loppuelämämme yhdessä.
Onhan niitä tapauksia, rakkaushan on tahdon asia. Mutta mielestäni on turha miettiä elämää niin pitkälle, tekee parhaansa ja nauttii hetkestä.
Aika harvinaista se on, mutta mahdollista:)
En nykyiseen
sori en enää kun hän valitsi toisen ://
ja rakastin, ja rakastimme todella toisiamme, mutta kaikki ei mennyt niinkuin elokuvassa. Hänet otettiin minulta pois, ja häntä ei enää ole. Hänen elämänsä päättyi.
En usko että vain yhtä ihmistä voi rakastaa koko elämän joten elämänmittainen rakkausliitto on mahdotonta.
mutta uskon että jos saisin hänet jaksaisin hänen rinnallaan katsoa myrskyt ja tyynet loppuun asti.
nykyään suhteet kestää vuoden tai pari..ja itelläni on ollut 3 pitkää suhdetta, nekin sitten jossain vaiheessa loppui..
en saisi vastata,mutta ei se ole uskon asia. Täysin mahdollinen,ja todennäköisyys kasvaa mitä älykkäämistä yksilöistä on kyse.
Uskon ja toivon. En ehkä omalla kohdallani enää. Olen eri mieltä älykkyyden vaikutuksesta siihen. Enemmän vaikuttaa se, miten hyvin mies ja nainen sopivat toisilleen ja "kasvavat" samaan suuntaan.
Perustelen:Äly tuo ymmärrystä. Näkee asiat kolmiuloitteisesti,ei vain omaa napaa kaivaen. Suhteet kaatuvat siihen kun ollaan itsekeskeisiä.
Ikävä kyllä älykkyys ei poissulje itsekeskeisyyttä.
Ei kaikissa tapauksissa,mutta aika usein ne kumoavat toisensa.
Minulla olisi tuon mukaan hyvät edellytykset erittäin pitkään parisuhteeseen. En ole itsekeskeinen ja äo:kin on tiedossa. Mutta halusin pois pitkästä parisuhteesta, koska tunteita ei enää ollut. Sen tähden en jatkanut, mielestäni olisi ollut väärin teeskennellä, että kaikki on hyvin.
mutta minusta tuntuu että tukehdun jos en nyt ole rehellinen itselleni. Tein virheen, kuvittelin, että turvallinen hyvä olo toisen lähellä on rakkautta ja tein kaiken mitä elämänmittaisien suhteiden ensimmäisillä vuosikymmenillä tehdään.
Aika kului, opin luottamaan, opin ajattelemaan että olen arvokas siinä missä muutkin ja että tunteillani on väliä. Tiesin että olin erehtynyt, että on jotain muutakin kuin turvallisuutta, luottamusta, arvostusta ja empatiaa, mutta en koskaan uskonut, että katsoisin sinua silmiin ja myöntäisin etten tunne sitä sinua kohtaan, etten enää usko meihin. Ei sinunlaiselle ihmiselle, jossa kaikki on kaunista ja hyvää sanota ettei rakasta, ei kun en keksinyt yhtään järkevää syytä miksi en oppisi rakastamaan, ei jos on rakennettu elämä yhdessä.
En oppinut, tunsin jääneeni ansaan kun suunnittelit tulevia vuosia, käytökseeni tuli ulkoa opeteltu onnellisuus. Arki muuttui velvollisuudeksi olla onnellinen ja kiitollinen siitä kaikesta mitä olin saanut.
Koitin kertoa tämän kaiken sinulle, sinä kuulit vain etten enää usko meihin. Minun olisi pitänyt kertoa aiemmin. Silloin ero sen välillä mitä sinä ajattelet minun ajattelevan ja mitä todella ajattelen olisi ollut pienempi, mutta en halunnut satuttaa kun uskoin etten koskaan jättäisi sinua. Halusin että edes toinen meistä uskoo rakkauteen.
(Ei ap:lle, kunhan johonkin tilitän, kun en minä uskalla oikeassa elämässä tunnustaa että tämä päätös on vuosien kehitys ja että minua ahdistaa se että hän luulee, että nyt kun kerroin me voimme yhdessä löytää jotain uutta. Toisaalta olen helpottunut, että nyt käsityksemme tilanteesta voivat vähitellen muuttua lähemmäs totuutta)
Uskon, että näitä tarinoita on enemmänkin, missä toinen salaa mielessään ei osaa olla niin onnellinen, kuin periaatteessa muka pitäisi tai mitä toinen luulee hänen olevan. Itsekeskeistä ehkä, toisaalta tuo voi olla tyypillistä juuri ihmisille, jotka ovat kasvaneet siihen, että muiden tunteet ovat tärkeitä ja arvokkaita an sich, omat eivät niinkään. Sellainen löytää kovin helposti ihmissuhteisiin kanssaan haluavia.
mutta, vierastan ajatusta (joka usein liitetään ihmissuhteisiin, en tarkoita että tekstisi olisi viitannut siihen) ..niin vierastan ajatusta että toinen "hyväksikäyttää" tätä "hölmöä" joka ei osaa arvostaa omia tunteitaan. Toisten tunteiden huomioiminen, ja pyrkimys suhtautua toisiin kannustavasti ja tukevasti tuottaa hyvää oloa myös itselle. Lisäksi ainakin meidän tapauksessa "hän" on myös aina kannustanut minua ja uskonut minuun silloinkin kun en itse.
just se kohta missä näkemykset usein eroaa. Jotkut määrittelee naisen ja iehen väliseksi rakkaudeksi sellaisen parisuhteen jossa on kumppanuutta, hyvää tahtoa, luottamusta, samaan suuntaan kasvamista, ystävyyttä, hyvää seksiä jne. ja toiset uskoo että minimivaatimus on se joku maaginen yhteys. Vaikea sanoa kumpi sitten on sitä "elämää suurempaa" josta pitää pitää kiinni.
ja sitten on niitä, jotka uskovat että pitää olla molemmat ainakin jossain vaiheessa suhdetta.
Ei hyvältä näytä, en kyllä usko että tuo kaikki löytyy kaikille, mutta kyllähän se lämmittää kun voi jakaa elämänsä jonkun kanssa josta pitää.
En oikein usko :/
Olen nähnyt sen. Tiedän.
kerta aamen sanonut, niin pakko kait se on uskoa. uskon asiahan se on.
On mahdollista. Kunhan löytää sen oikean ihmisen kenen kanssa jakaa se.
Monella on, mistä tietää vaikka omani kestää eliniän. Pitäisi päästä eroon kielletyistä tunteista.
Ja kun aloittaa myöhään, myös "elämänmittainen" saa järkevät mittasuhteet… ;)
En todellakaan usko. Niitä ei vain tämän päivän ihmiset osaa solmia. Piste.
sillä osa elämästähän on jo takana, mutta kylla kai tämän loppupätkän, mitä jälellä on vois elääkkin yden ja saman kanssa. Hänen, kuka verkkokalvoilla on poltettuna kuvana.
Elämän pituiseen uskoin erään miehen kanssa, rakastin häntä, mutta olinkin hänelle vain pelkkä väline. muita naisia, valheita ja muuta pask.. satoi silmille.
Uskon. Haluaisin todistaa tämän väitteen hänen kanssaan todeksi.
Eli pieni osa tällä palstalla on hakemassa pidempi aikaista suhdetta?
valmiiksi uskotte eroavanne.
Monta onnellista,loppuelämänmittaista liittoa olen nähnyt.Minä hän rakkaus avioliitossa jo48v.On ollut ylä ja alamäkeä,mutta rakkaus toita kohtaan on saanut auringon paistamaan suurimman osan elämää. Vieraat suhteet ja syrjähypyt ei ole varjostaneet meidän elämää.Kummallakin omat harrastukset ja vapaus mennä ja varsinkin nyt,kun lapset ja lastenlapsetkin aikuisi ja työkiireet ei haittaa harrastuksi on yhteisiä menoja kertynyt lisää.Näitä palstoja lukiessa tulee paha mieli,kun kirjoitellaan vaan,eroista,nyxistä,existä, syrjähypyistä ym.sta elämän ikävistä puolista.Opetelkaa kunnioittamaan rakastamaanne ihmistä.Ilkeys,ahneus,kateus ja toisen perheen tuhoaminen koettelee usein kovemmin muita,kuin sitä itsekeskeistä pettäjätyyppiä.Väkivaltaiset ja päihteiden väärinkäyttäjät on oma lukunsa,heistä voi hakeutua eroon.Pelkkä kyllästys ja rakkaud loppuminen voi selvitä sillä,että katsoo peiliin ja sanoo itselleen,minnhan pitää ryhtyä toimiin,et ystävyys ja rakkaus kestää ja vahvistuu.Opetelkaa rakastamaan toista niinkuin itseänne ja suhde toimii.
Näin on. Parisuhde on ylä ja alamäkeä. Se ei ole pelkkä sanonta. Kyllä elämänmittainen parisuhde on mahdollinen, mutta vain sen ensimmäisen kanssa, jonka kanssa on oikeasti mennyt yhteen.
Harmi niiden puolesta jotka eroaa liian helposti ja menettävät näin sen mahdollisuuden. Kun liitossa tulee kriisi se on aina askel parempaan, kun ponnistelee sen yli. Voi olla jälkeenpäin onnellinen, että kaikesta huolimatta selvisimme ja vielä jos puhtain paperein. Se on mahtavaa.
http://www.stara.fi/2012/01/28/mies-ja-vaimo-menehtyivat-lahes-samaan-aikaan/
Pakko uskoa, jos lukee tämänkin.Itse pyrin samaan.Meillä yhteistä taivalta takana jo 30 vuotta ja kaksi lastakin jo aikuisiksi kasvatettu.Tästä on hyvä jatkaa. :)
Kestävyyttä ja onnea toivon myös muiden liitoille.
Teillä. Tuon täytyy olla jo tosi rakkautta.
Kyyneleitä nieleskellen luin aikoinaan tuon kirjoituksen. Ihan ei 30 vuotta tullut täyteen, mutta ei paljon puuttunut. Älä jätä mitään sanomatta, mitään tekemättä. Se nimittäin lohduttaa paljon, kun se lopullinen ero tulee. Meillä ei mitään jäänyt sanomatta.
Mullakin on aivan sama tunne. Olen samaa mieltä.
Toki uskon niiden olemassaoloon, onhan niitä nähtävissä eri sukupolvissa. Onnellisempaa ja vähän vähemmän onnellistakin.
Omalla kohdalla, en usko enkä haaveile sellaisesta.
Sehän riippuu suhteesta eli niiden kahden ihmisen kypsyysasteesta, jotka sen suhteen muodostavat.
Ja tällä en tarkoita niitä ennen vanhaan solmittuja ikuisia liittoja, jotka kestivät vaikka mitä, mutta useimmiten jomman kumman kustannuksella. Tarkoitan tasa-arvoista ja -vertaista aikuisten suhdetta, jossa ei odoteta ja oleteta, että toinen on olemassa vain toista varten. Molemmilla pitää olla arvo, oikeus ja mahdollisuus toteuttaa itseään ja omaa henkilökohtaista kutsumustaan parista ja suhteesta huolimatta.
Ehkä tällaisia on olemassa, mutta harvassa. Kaikki parisuhesotkut kertovat aivan muunlaista tarinaa ihmisten käsityksistä pariutumisasioissa.
Uskon jos on tosirakkaus kysymyksessä mutta pettäjän kanssa sellainen ei onnistu.
Ero on myös mahdollisuus kasvuun eikä eroamisessa ole mitään pahaa kuten ei yhteenmenemisessäkään. Aivan kuin työpaikkaansakin voi muutta, voi muuttaa myös parisuhdetilaansa. Elämä on muutosta, kehitystä ja eteenpäinmenemistä.
En tarkoita,että kaikki parisuhteet toimii loppuelämän,mutta on todellisiakin rakkausliittoja.Maailma muuttuu,vaatimukset kasvaa ja jos naapurilla on upeampi talo,uudempi auto ja muuta luxusta on liian usei tämänpäivän eronaihe.Lähdetään valehtelevien pelimiesten/naisten matkaan ja onni voi olla lyhyt ja olet kierrätys kamaa.
Pettäjäthän eivät rakasta ketään.Kuin vain itseään.He suovat itselleen luvan tehdä mitä milloinkin huvittaa.He haluavat miellyttää itseään, vaikka se olisikin toista kohtaan väärin.Pettäjän omatunto, sellainen tekojensa seurauksen ymmärtäminen ei toimi heillä lainkaan.
Ikävä kyllä, aina se ei heti kättelyssä näy päälle päin, kuka on uskoton.
Tarkat oppii erottamaan petturit, mutta kaikki ei ole kokeneita tässä asiassa.
Sen selviäminen vaatii usein ensin, sen karvaan pettymyksen.joskus se yksikin kerta riittää joillekin aiheuttamaan sen, että he menettävät luottamuksensa lopullisesti kaikkiin ihmisiin.Petetyksi tuleminen on todella inhoittava kokemus.
Taas yksinkertaisuuden ylistyslaulu. Mikä h-n "tosirakkaus"? Kaikkien suhteiden alut ovat olevinaan sellaisia. Tunnetko sinä pettäjän nilkan asennosta? Sulle on sitten annettu joku isompi tieto kuin meille muille ja sitä ei kommentistasi päätellen uskoisi.
Pettäjä lienee monta kertaa selainen, joka on pahasti pettynyt siihen tosirakkauteen. Jotta she shiitä ja sen kestävyydestä. Mieti uudestaan ja tarkemmin, mitä se on.
Uskotko sinä ihan oikeasti itse tähän shittiin?
"On paljon onnellisempaa luottaa ihmisiin, vaikka silloin tällöin pettyisikin, kuin olla luottamatta."
Koska se luotatko vaiko et, kertoo sinusta jotain, muista ei mitään. Sillä sulla ei ole pääsyä kenenkään puseron tai pään sisään kokemaan sitä, mitä siellä on. Siksi on hyvä huolehtia VAIN omasta osastaan, omasta rakastamisestaan.
Riippuu ihmisistä ja suhteesta.
tottakai uskon.
Aika aikaa kutakin. Ihmiset muuttuvat vuosien myötä ja kaikkein kummallisinta on kun eräänä päivänä katsoo saman katon alla asuvaa tyyppiä eikä todellisuudessa tunne häntä enää. Niin vain käy joskus. Kait niitä on suhteita jotka kestää vaikka hampaat irvessä kuolemaan saakka. Toivottavasti saavat palkinnon jossain ulottuvuudessa......heh.
"jaa tai ei"
Jos rakkauden ja suhteen lyö laimin ja jättää ns.hoitamatta.
Siinä käy väistämättä näin.
Oma puoliso tuntuu jopa vieraalta.Häntä on vaikea enää lähestyä.
Mikään asia ei oikein toimi, jos sitä lyö laimin.Ei edes ihmissuhteet.
Ne on verrattavissa, hoitoa vaativiin kasveihin kukkiin.Jos unohdat kastella ja hoitaa niitä.
Kukka kuihtuu ja kuolee pois.Ei sellaisesta raakusta ole sinulle enää silmäniloa, eikä mitään hyötyäkään.
Mutta, jos kukka, tai kasvi on sinulle tärkeä.Sinä hoidat sitä koko ajan rakkaudella.
Näin se kukoistaa ja suo sinulle iloa.
Samalla tavalla ihmissuhdetta pitää hoitaa, eikä laiminlyödä.Se on monesti vain passiivisuutta, ettei puolisot viitsi hoitaa suhdettaan.Kuvittelevat sen pysyvän hengissä, ihan itsestään ja hoitamatta.Se alkaa aina siitä, että suhde on alettu jättää vähemmälle huomiolle ja sitten yhä enemmän, sitten se lopulta kuolee pois.
Tapaus on aina parikohtainen.Moni hyvinkin mennyt suhde on ajautunut kiville,jomman kumman ajattelemattoman mokailun tähden.Kuvioihin sekaantunut omaan napaansa tuijottava ja vieraista suhteista pisteitä keräävä ns.pelimies on luvannut,sydämen ja puolet valtakuntaa.Kaveripiirissä tälläinen liitonrikkoja tiedetään,narsistiseksi,hyvän manibulointitaidon ja määräämisvallan omaavaksi henkilöksi jonka sanomisia totellaan ja peljätään.Tälläiset munillaan ajattelijat on röyhkeästi pettäneet monenmonta ihmistä ja saaneet surua ja sekaannusta aikaan.En siis usko ikuiseen rakkauteen,koska ihminen on heikko.
amen
Itse uskon, koska olen löytänyt sielunkumppanin ja elämäni rakkauden. Olen herkkä mies, kaipaan elämältä ja rakkaalta naiseltani vain aitoa/ikuista rakkautta ja intohimoa. Olemme luodut toisillemme. Rakkautemme ja intohimomme on kestänyt yli kymmenen vuotta, emme voi olla väärässä. Good Love Never Dies.
Usko kantaa pitkälle. Meidän rakkautemme kestää
sellainen parisuhde. Ei muu kuin kuolema. Ja niin kävi.
Vastauksena kysymykseesi. Uskon. Mutta siihen en välttämättä, että sellainen enää toiste omalle kohdalle osuisi. Olen onnekas, olen saanut sen kokea kerran. Mutta vtut se mitään lohduttaa.
Vastasin tähän kysymykseen ja vastaus oli/on KYLLÄ!
kylläkin, mutta uskon!
vaikka itselle oli käydä ohrasesti. Uskon, että kun kriisikohtien yli pääsee, suhde vain paranee ja syvenee. Ilman puolisoa ei osaisi oikein ollakaan. Kunhan vain ei liikaa keinuttaisi venettään.