Yhtenä addiktionani on kurkistella tuttavien ruohonleikkurien terien terävyyttä ja 99/100 terät ihan paskoja tai melko tylsiä. Tarjoudun sitten teroittamaan terät heille, joilla ei ole laitteita eikä kykyä teroitusta itse tehdä.
Ruohonleikkurin terien teroitus
Polttomoottorikäyttöisen ruohonleikkurin terät kun teroittaa niin bensakulut puolittuu ja työskentelykin on mukavampaa:)
Kun bensatankki on tyhjä niin käännä leikkuri kyljelleen ja irroita terät, (mutteri aukeaa yleensä normaaliin suuntaan, eli vastapäivään, älä yritä väkisin vääntää, voi olla että joissakin aukeaa mutu myötäpäivään) jos ei sinulla ole smirgeliä tai rälläkkää niin vie irrotetut terät jollekin jolla on ja pyydä teroittamaan.
Leikkuri täytyy nostaa normaali asentoon heti kun terät on irti, näin siksi ettei koneesta valuisi mitään maahan tai lattialle.
Karkeakivinen smirgeli on toistaiseksi, mielestäni paras teroituslaite, vielä on kokeilematta pikkurälläkkä jossa on kierrosnopeuden säätö, se saattaa olla toimiva peli, eli ei polta niin helposti teriä, kuten kovilla kierroksilla käyvä normaalirälläkkä.
Ruohonleikkurin terien teroitus
Polttomoottorikäyttöisen ruohonleikkurin terät kun teroittaa niin bensakulut puolittuu ja työskentelykin on mukavampaa:)
Kun bensatankki on tyhjä niin käännä leikkuri kyljelleen ja irroita terät, (mutteri aukeaa yleensä normaaliin suuntaan, eli vastapäivään, älä yritä väkisin vääntää, voi olla että joissakin aukeaa mutu myötäpäivään) jos ei sinulla ole smirgeliä tai rälläkkää niin vie irrotetut terät jollekin jolla on ja pyydä teroittamaan.
Leikkuri täytyy nostaa normaali asentoon heti kun terät on irti, näin siksi ettei koneesta valuisi mitään maahan tai lattialle.
Karkeakivinen smirgeli on toistaiseksi, mielestäni paras teroituslaite, vielä on kokeilematta pikkurälläkkä jossa on kierrosnopeuden säätö, se saattaa olla toimiva peli, eli ei polta niin helposti teriä, kuten kovilla kierroksilla käyvä normaalirälläkkä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä addiktiohan tuo on, hyödyllinen sitä osaamattomille. Itselläni on keittiön veitset tärkeitä, senjälkeen kun tyttäreni kesämökillä tuskaili tylsien veitsieni kanssa.
Jo vain on teräviä nykyään ja varoa sai ennenkuin totuin.
Lapsenlapsia pitää opettaa meillä käyttämään TERÄVIÄ työkaluja, ainoat on nuo klapikirveet, niiden ei tarvitse olla vaarallisen teräviä, veistokirveet on erikseen.
Mun addiktioni on polkupyörien ketjut.
Mikä ilo silmälleni onkaan puhdas, ohuesta öljystä kiiltävä ketju.
Pojoja annan tälle fillaristille!
Huolellinen ihminen taas ei ole muutenkaan hän, jonka ketjut ovat ruosteiset tai paksussa hiekkapölyssä. Jos aikuisella miehellä tällaiset, niin hiukan halveksivasti syrjäsilmällä katson, että minkä näköinen on noin surkea mies.
Pesemään en mene enkä ketjun kuivuttua öljyllä voitelemaan :D
Kuivat ja halkeilevat kantapäät, jotka kurkistelevat kesällä sandaaleista myös kertovat, että omistajansa on hömssö eikä tarkka muissakaan asioissaan.
Myötäkärsin sitä kipua ajatellessani, kun kuiva kantapää halkeaa vertavuotavaksi.
Rasvaamaan en mene kuitenkaan :D
Ketjun käyttöikä moninkertaistuu öljyämällä. Ei ole kuin pari kuukautta siitä kun kantapääni halkeilivat, ehkä 7-8 kertaa laitoin rasvaa. ensin pari kertaa jotakin muorin käsirasvaa, sitten muutaman kerran tummelia, kantapäät korjaantuivat, rasvaan taas jos alkavat halkeilemaan.
Hmm...rupesin oikein miettimään, jos näen jollakin muorilla kuivuneet kantapäät niin tarjoudun voitelemaan niitä tummelilla, tai jollakin hänen haluamallaan voiteella:)
Saa nähdä kuinka käy? Suostuuko? Kyllä itse olisin mielissäni jos joku sanoisi voitelevansa jalkani.