Olen ollut suhteessa hyvän miehen kanssa jo pitkään. Minulta on kuitenkin alkanut se jokin liekki sammumaan. Mieheni on hyvä, arki sujuu ja pystyimme jakamaan kaikki asiat keskenämme. Pystyimme. Nyt en osaa enää olla luontevasti hänen kanssaan, koska minulla on näitä ajatuksia päässä. En uskalla niitä sanoa hänelle ääneen, koska en tiedä miten hän reagoisi. Minulla on hyvä olla hänen kanssaan, mutta tuntuu kuin jotenkin olisin alkanut asettaa muita asioita hänen edelleen. Rakastan häntä, kait, mutta se jokin liekki on hiipunut. Tilannetta pahentaa nämä ajatukset itsekin, koska mitä enemmän ajattelen sitä vaikeammaksi menen. Mieskin on sen jo huomannut varmasti. Kertoo usein rakastavansa ja välittävänsä. Minusta se vain pahentaa tilannetta, koska en tiedä pystynkö tuntemaan täsmälleen samoin. Mitä tehdä? En toisaalta haluaisi erota, mutta en tiedä pystynkö olemaan tässä enää väkisin. Te pitkään suhteessa ja saman ongelman edessä mahdollisesti olleet ihmiset kertokaa mitä te teitte, jotta se liekki syttyi takaisin. Haluaisin rakastaa häntä niinkuin ennen ja niinkuin hän minua.
Miten rakkauden liekki takaisin?
mitä teen?
14308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En ymmärrä yhtään, että miks pitää olla laittamassa peukkua alaspäin. Tää on oikeasti iso ongelma mulla ja haluan yrittää tän ratkasta. Järjen tasolla rakastan miestäni. Välitän hänestä todella paljon, mutta se sellainen liekki ja huuma puuttuu. Se polte! Ymmärtääkö täällä kukaan edes mistä puhun. Pelkään, että tuhoan tän suhteen tällä omalla ajattelullani, josta en pääse irti.
Mä ymmärrän. Painin samojen ajatusten kanssa. Jo toisen näkeminen ja hänen kanssaan jutteleminen "etoo". Ei halua lähelle, ei mitään. Pysyy mahdollisimman kaukana ja poissa silmistä. En tiedä, mihin rakkaus on kadonnut, kuitenkin jo monta monituista vuotta yhdessä.
Aina voi harkita pariterapiaa tai järjestää sitä yhteistä aikaa ja tarkastella sitä asiaa. Se pitää tosin olla molempien yhteinen hanke jatkaa yhdessä. Et voi yksin herätellä sitä liekkiä vaan myös toisen on vieteltävä sinut uudelleen.
Noita sattuu jokaiselle jossain määrin. Aina voi rakastua uudelleen. Se vaatii vain tahtoa !
Joka ikinen päivä sinun on tahdottava rakastaa. Älä tee sitä virhettä että suuntaat sen rakkauden johonkin toiseen. Vaan mieheesi. Sinulla on se rakkaus olemassa, syvällä sinussa.
"En uskalla niitä sanoa hänelle ääneen, koska en tiedä miten hän reagoisi. "
Et uskalla sanoa hänelle asioita ääneen, mutta mietit että onko sinulla enää tunteita ja lopetatko suhteen?
Kuulostaa todella reilulta.
Mitä tahtoisit että miehesi tekisi jos tilanne olisi toisin päin?
Vähän empatiaa nyt ja parisuhteessa pitää pystyä puhumaan näistä asioista.
22v olen. Niin jos tilanne olisi toisinpäin niin haluaisin siitä kuulla. Siksi onkin ihan järkevää, että itsekin miehelle siitä sanoisin. En vain uskalla, pelkään. Mutta pakko kai se on. En halua häntä kuitenkaan tällaisessa tilanteessa myöskään pitää. Mutta voiko siitä jatkaa sitten enää? Mitä jos hän ei haluakaan nähdä minua enää? En nyt tajua tätä. Haluan hänet, mutta samalla en siihen jotenkin pysty. Mitään väärää ei ole tapahtunut hänen osaltaan. Siks mua ärsyttääkin tämä, että kun en pysty tuntemaan yhtä vahvasti kuin hän. Tämä koko suhde on ihan epätasapainossa ja eikait se ole oikein? Onko tämä nyt sekavaa tilitystä? Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta tuntuu että minussa on, kun en pysty tuntemaan samanlain, vaikka haluaisin. Haluaisin vielä elää ja olla. Ei mies sitä kyllä estä, siis menemästä ja olemasta kavereiden kanssa. Eikä mulla ole mitään haluja lähteä muita miehiä tapailemaan ja panemaan. Vaan sellaista huoletonta olemista kavereiden kanssa, ettei tartte olla vastuussa kenellekkään. Ja silti haluaisin ton miehen. Raivostuttavaa, kun on niin sekaisin. Me ollaan tavattu ihan liian aikaisin!!! Miksei tuo voinut tulla eteen vaikka muutama vuosi myöhemmin? Jos tämän nyt lopettaa ja elää itsekseen omaa elämää niin voiko tästä vielä joskus tulla mitään? Tyhmä kysymys tiedän, mutta en tiedä mitä tehdä ja tuntuu että tukehdun näiden ajatusten alle. Ihmisten ei pitäis kyllä ikinä rakastua ennen kuin on tarpeeksi ikää.
Ehkä teidän pitää sitten ottaa aikalisä tai sopia, että saat elämässäsi niin paljon aikaa kuin haluat. Sinua siis lopulta ahdistaa vain sitoutuminen ja haluat kuitenkin vielä oppia oivaltamaan mitä haluat elämältäsi. Jos pystytte tästä keskustelemaan ja hän todellakin sinua rakastaa niin pitäisi hänen pystyä myös antamaan sinulle sen tilan mitä tarvitset.
Oon miettinyt myös, miksi en uskalla heittäytyä ja täysillä sitoutua. Jos ottaisimme tauon niin miten se pitäisi tehdä? Voiko meistä sitten vielä tulla mitään? Mitä jos hän rakastuu johonkin toiseen? Mitä jos itse rakastun johonkin toiseen? Jos yritän ajatella järkevästi niin tuon miehen kanssa olisi hyvä elää pidempäänkin, SITTEN joskus! Ja kun on meillä mukavaakin, että ei tämä sinänsä mitään tylsää ole, mutta jokin mun pään sisällä haraa vastaan. Kai tässä pitäisi ehtiä elämään ja kokemaan kuitenkin sitä ennen, ettei sitten vanhempana ala kaduttamaan ettei ehtinyt elää, nähdä ja kokea? Tuntuu niin pahalta. Hyvä mies ja tällanen tilanne!! En haluais häntäkään satuttaa, mutta tällä menolla satutan ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Ahistaa tämä tilanne! Ahistaa! Koko ajan vain mietin, että me ollaan tavattu aivan liian aikaisin. Miks näin pitää käydä?! Onko kenelläkään onnistunut yhteenpaluut joskus myöhemmin tauon jälkeen? Miten tän voi järkevästi tehdä?
Jos hän rakastuu toiseen niin rakastiko hän sinua alkujaankaan? Mikäli et nyt ota tuota aikalisää ja opettele tuntemaan itseäsi paremmin voi raivoisampi ero olla edessä myöhemmin. Väistämättä. Sun pitäisi nyt vaan rauhassa keskustella sen miehen kanssa tästä ja siitä mitä tunnet ja ajattelet. Sitä ei voi vaan väistää.
Se on kuin lämmitetty ruoka, ei enää niin hyvää.
Lämmitetty ruoka on usein parempaa kuin vastatehty. Kuten kastikekin vain paranee mitä pidempään sen antaa hautua. Pikaruokien syöjät on erikseen ja altistaa muuten paksusuolensyövälle.
Mites järkiliitto lämmitetään, järkiä lisäämälläkö?
kuinka kauan olette olleet yhdessä?
kolme päivää.