Älkää nyt ihmeessä ainakaan purkako sitä Kaarisiltaa. Elämäni suutelman sain aikoinaan Lieksan Kaarisillalla hämyisenä syysyönä 1967. Sama ilta kun yksi koulukaverini juoksi niitten kaarien yli. Jäisten, sanomattoman liukkaitten kaarien yli. Sen verran voin valaista asiaa että tämä kaverini joka sen teki, oli täysin selvinpäin, toisin kuin nykyään. Nyt tehdään kännissä asioita ja sitäkin pitäis kuulema ymmärtää.Ei mee jakeluun. Mutta ei menny kyllä sekään. Ei hän ollut "kova" jätkä, mutta hyvä sälli.
Paljon muistoja Kaarisillalta.
Jepulispenjami
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.