Yksin baarissa käyminen

Jos mieleni tekee ottaa pari olutta niin ei se nyt siitä jää kii löytyykö seuraa vai ei, käyn juomassa olueni yksin jos niikseen on. Miksi se olisi tylsää ?

Jos mieleni tekee ottaa pari olutta, niin käyn ostamassa ne kaupasta ja juon ne rauhassa kotona. Rahaakin säästyy.

Leppoisaa ajankulua se on. Harvoin tulee käytyä, mutta mukavaa istahtaa oluen
ja lehden kanssa pöytään. Siinä harvakseltaan naukkaa, ja tavaa artikkeleita.
Sitten olut juotu ja lehti luettu, takki niskaan ja ulko-oven kautta tekemään
jotakin muuta, mitä se nyt sitten lieneekään.
Olisiko sitten kiinni siitä, mihin on tottunut/totuttautunut?
Sinänsä, tylsänähän se yksinjuonti useimmiten mielletään.

Ei kannata juoda alkoholia jos on mies koska se aiheuttaa gynecomastiaa, eli miestissejä.

Lähinnä mietinkin sitä juuri sosiaaliselta kantilta. Yksin juominen on yleensäkin hauskempaa kotona, kun on netti/TV/musiikki jne. Pubissa/klubissa sitä kaipasi jotain sosiaalista kontaktiakin. Jaksaisikohan sitä tänään käydä kun ei eilen huvittanutkaan. Kohtahan se nähdään.

Kuljin aikoinaan yksin kapakoissa melkoisessa "laitamyötäisessä", mulla
vaan oli vissiin niin hyvä viinapää että kesti ottaa paljonkin ettei liikaa päälle
päin näkynyt. Tuli käytyä jopa naisten kanssa tanssilattioillakin pyörähtelemässä.
Huono yhdistelmä, tuhannen tuiterissa kapakoihin ja siellä ajan viettäminen.

Jos nykyisin istuisin kotosalla, illat netissä aikaa viettäen ja viinaa yksin
illan killitellen, lopputulos olisi mun kohdalla sama kuin aikoinaankin.
Ei johda yhtään minnekään, ainoastaan terveys heikkenee melkoisella
varmuudella. En kertaakaan päässyt edes "saatille", sama se olis täällä
nykyajan nettipuolellakin.

Kyllähän sillä aineella sai sellaisen nosteen, päihtyneenä uskalsi lähteä
kapakoihin edes sen verran ihmisten ilmoille, mut mun kohdalla se ei vaan
johtanut yhtään mihinkään. Sitten se johti kuitenkin lopulta siihen yksin
kotosalla ryypiskelyihin, ei enää tullut käytyä yhtään missään.

Selvin päin en varmana olis edes käynyt koskaan missään, humalassa
taas tuli käytyä mut ei lopulta ollut kovinkaan menestyksekästä touhua.

En tiedä mikä siinä paikallispubissa vaikka yhdellä kaljalla käymisessä tökkii. Jotenkin ihme olo että tavallaan kaipaisi sosiaalista ympäristöä mutta silti rasittaisi helvetisti jos joku puolituttu tunnistaisi ja sen kanssa joutuisi höpistä. Kai se on joku itsetunto/itsenolaamisjuttu. Pitäisi kai muuttaa johonkin uuteen paikkaan missä ei olisi yhtäkään joka minut tuntee.

Just eilen kävin. Pari hyvänpäiväntuttua lupaili alkuillasta tulevansa ko. paikkaan, eivätkä koskaan ilmestyneet. Ei yllättänyt. Istuin yksin pöydässä ja katselin, kun muilla oli joku, jonka kanssa jutella. Hymyilin ihmisille. Juttelin vähän aikaa tuntemattomalle, joka löysi sitten parempaa juttuseuraa.

Joskus mietin, miten ihmeessä mä jaksan enää yrittää.
Helpompi olis vaan vihata ihmisiä, mutta en kykene siihenkään. Mietin vaan, että mikä yksinäisessä ihmisessä on vikana, ettei se kelpaa edes juttukaveriksi?
Mielestäni olen ihan normaalin näköinen nuori nainen, jolla ainakin vielä on pääkin ihan kunnossa. En minä mitään seurustelusuhteita kaipaa, mutta kiva ois joskus kokea olevansa ihminen, joka kelpaa.

Ei kannata juoda miehen alkoholia koska aiheuttaa miestissit.

Siinähän sitten itket miestissies kanssa yksin kotona kaljan takia.

Teiniräkäpaskkapissis jutustelut on näimmä tulleet etuajassa kaljatissein kera
nyt jo tännekin palstalle, eikös ne pirun koulut lopu vasta kesäkuuksi.
Sittenhän se räkäpissis jutustelutaso on vasta yleensä yleistynyt näillekin
sivustoille.

Onko se niin vaikeaa olla ja mennä sinne baariin yksin, joillekin tuo yksin oleminen näyttä olevan mitä kaameita.

Se että olet kaveriporukassa taitaa sitten vaikuttaa itsetuntoon paljonkin, itseäni ainakin joskus useastikin alkoi pikkuhiljaa ärsyttämään olla niissä rymy ryhmissä mukana, joku saa jonkun kuningas idean loput on väestä mukana tekemässä typeryyksiä.

Jotka toisinaan sitten johtivat että poliisin puututtava peliin yö taas putkassa, tai sitten yhteyden otto laitokselta muutaman päivän tai viikkojen perästä, sakkoja tai jopa oikeuteen ehdonalaista, joskus jopa tuomiot lähentelivät typeryyksistä istumaanko vai ei ja tietysti sakkoja.

Porttikiellot, kapakoiden rikkoontumisten joitakin korvaamisia, että sellaista ryhmä rämässä, oliko se niin että juodaan viinaa tullaan viisaammiksi näin, miten se vanha sanalasku menikään joukossa..... osa porukasta tietysti pääsi aina käpälämäkeen, tai osasi piiloutua niin ettei jäänyt kiinni, vasikointi ei ollut sallittua, jos ei sitten puhunut itseään pussiin.

Normaalisti minulla ei ole juurikaan ystäviä keiden kanssa viettää aikaa, mutta lähden usein yksin eri baareihin laulamaan karaokea. Aina siellä on päässyt ihmisten kanssa juttuun kun en ole ollut liian ronkeli sen suhteen, kenen kanssa siellä juttelen. Ehkä se, että olen keskittynyt valitsemaan sopivia lauluja tms antaa minusta vaikutelman, etten ole moksiskaan vaikka olenkin baarissa yksin. Sitten sitä tosiaan tulee heitettyä läppää kenen vieressä nyt sattuu istumaan.

Mitä helvetin keskustelui/juttui täälki sivul on:D huhhuh

Mikään ei masenna enempää kuin mennä baariin ja istua pöytään yksin lipittämään olutta ja katselemaan pöytää. Samalla muuaalla puhutaan,mekastetaan ja nauretaan.

Minä olen tottunut käymään baarissa yksin eikä se tuota minulle ongelmia. Minusta on paljon mukavempaa käydä baarissa yksin, koska sieltä voi löytää mukavaa seuraa. Minä nimittäin bongasin baarista ensirakkauteni noin 2 vuotta sitten, ja nyt meillä on jo 1 yhteinen muksu♥:)

Baarissa yksin oleminen on tosi tylsää, kavereitten kanssa sitä tulee siellä oltua. Muuta bisse pöytään, ja disco ajat nuoruudesta muistuu mieleen:)!

Kahlasin läpi kommentteja ja huomasin on sentään muitakin ihmisiä, joiden kokemukset yksin "oluella" käymisestä ovat samantyyppisiä kuin omani. Yksin ei juurikaan juttuseuraa löydä , korkeintaan joku tukevassa humalassa oleva herrahenkilö yrittää tuoda itseään tykö ehdotellen intiimimpää kanssakäymistä :( Valitettavasti naispuoliset ystäväni kovasti harvoin lähtevät oluelle, enempi tuntuu heitä kiinnostavan shoppailu tai erilaiset messut etc.

Olin perjantaina yksin terassilla ja mietin siinä että mitä minä sinnekkin menin. Tyhmän näköisenä join siideriä kun muilla oli seuraa ja yhdessä pöydässä oli 7 ihmistä ja niillä oli hauskaa keskenään. Olin ainoa yksinäinen ja join kaks siideriä aika hätäiseen ja lähdin kotiin

En kuule juo kahvia ollenkaan ja parin siiderin juominen ei tissejä kasvata kun ne kalorit voi polttaa salilla. Olen kyllä viime aikoina aika paljon polkenut kuntopyörää ja fillaria muutenkin että en ole huolissani.

Minä voisin nyt ystävällisesti jutella jonkun ystävällisen yksinäisen kanssa tässä keskustelupalstalla, jos täällä yksinäisiä -muitakin kuin pilkkaamisesta kiinnostuneita kirjoittajia- sattuu olemaan. Ei vaan taida olla ketään...


En osaa sanoa aloituksesi aiheeseen ja kun en tiedä oletko mies vaiko nainen, on vaikea kommentoida. Ainakin jos satut olemaan nainen, niin ei voi suositella yksin ravintoloissa käymistä, tai sitten jos nainen menee yksin ranvintolaan, kannattaa juoda vain korkeintaan yksi tai kaksi mietoa alkoholijuomaa koko illan aikana ja valita ravintola tai terassi, jossa käy mahdollisimman vähän epämääräistä porukkaa. Yksinäiset miehet ravintoloissa kun sentään saavat yleisesti olla rauhassa omassa yksinäisyydessään, jos eivät mene riitaa känniläisille haastamaan, mutta väärn valittu ravintola ja nainen yksin vahvassa humalatilassa tietää yleensä vaikeuksia, tai ainakin epämiellyttäviä kokemuksia naiselle. Tai miksei joskus miehillekin, mutta kun minä olen nainen, puhun naisen näkökulmasta.


En tiedä, minä käyn useimmiten ravintoloissa naispuolisten läheisten ystävieni kanssa ( olen nainen) ja viimeksi eilen. Oli älyttömän kiva ilta, piristi pitkäksi aikaa ja aivan ihania ja huumorintajuisia ihmisiä tapasin, ihmiset oli hyvällä tuulella ja oikeasti suomalaiset osaavat olla mukavia ( aidosti!) ja pitää sivistyneesti hauskaa, siten että kaikilla on kivaa. Muistelen lämmöllä tapaamiani ihmisiä, aidosti, vaikken heihin enää välttämättä törmääään. Sen sijaan en enää koskaan, ikinä, tule menemään yksin mihinkään ghetto- lähiöravintolaan ainakaan juovuksissa: sosiaalisena ihmisenä ja etenkin pikku hönössä alan usein jaaritella tuntemattomille tyyppien olemukseen katsomatta ( en ole koskaan arvottanut ihmisiä ulkonäön perusteella, että aivan yhtä ystävällinen olen vaikka spurgulle, kuin pukujupillekin), sillä oletuksella että ei ne jää miettimään mun jorinoita, mutta mulla ainakin on karmea kokemus siitä,että jos olen yksin enkä naisystävättärieni kanssa ravintolassa, niin sitä erikoisempaa hiihtäjää sitä liimautuu kylkeen tai jos ei liimaudu, sitten olen itse pari kertaa ollut niin tyhmä, että olen sellaisten kanssa alkanut juttelemaan, joille en selvin päin puhuisi varmaan ikinä. Ja tämä ei ole v*ttuilua kenellekään, vaan aidosti tunnustan nimettömästi kauhukokemuksiani naisena yksin ravintolassa käymisestä, ghetto- lähiöravintolat - genre: yhdenkin kerran jouduin sivullisena näkemään joidenkin minulle tuntemattomien välistä pahoinpitelyä ravintolan pihalla, toisen kerran seuraani yritti liimautua tyyppi joka sanoi ammattikseen huumekauppias, ja sitä rataa... Ei oikein sellaista seuraa, mistä suurmmin välittäisin, vaan olkoot ihan omissa porukoissaan sellaiset.


Jos olisin aivan extreme- yksinäinen ihminen, en varmaan ensimmäisenä alkaisi ravintoloista etsiä ystäviä. Ujolle tai yksinäiselle parempia paikkoja tutustua fiksuihin kivoihin kunnollisiin ihmisiin ovat varmaan mieluummin vaikka kansanopiston tanssikurssitkin jne., ja kesäisin ehkä vaikka kylämarkkinat jne., kuin kapakat. Jos kokee yksinäisyyden tunnetta, baarit voimistavat sitä, oli ihmisellä ystäviä tai ei. Lisäksi naisena sanon vilpittömästi, että ainakin minun kokemukseni on, että yleensä naiset eivät ole hakemassa baarista miesseuraa, eli vaikkei jokin yksinäinen mies mitenkään suuremmin ärsyttäisikään, ei yksinkään baarissa oleva nainen välttämättä jaksa tuntikausia kuunnella jonkun ihmisen elämäntarinaa tai iskuyrityksiä, jollei mies sitten satu olemaan luottamusta herättävän hauskaa ja turvallista seuraa, ja lisäksi - toinen kriteeri - ehdottomasti ei liian kännissä.


Jos olisin yksinäinen mies, joka kaipaisin seuraa uusista ihmisistä, alkaisin siitä,että miettisin missä aidosti pitämäsi kaltaisia ihmisiä liikkuu ja että missä heihin voisi olla luontevaa tutustua tai jutella. Naisena mun kokemus on, että jos nainen on yksin liikenteessä baarissa, niin ns. "lihatiskipaikoissa" miehet ovat yli- imeliä tai todella iholle käyviä yksin liikkuvalle naiselle ja osa naisista taas saattaa katsoa kieroon yksin liikenteessä olevaa naista ( tasa- arvo ei siis siinä asiassa toteudu, valittettavasti), jollei kyseessä ole fiksu ravintola.


Varmaan se hyvä ohjesääntö on, että aina voi sukupuoleen katsomatta ihminen mennä juttelemaan kiinnostavan ihmisen kanssa ravintolassa, mutta se pitää osata tulkita, että haluaako ihminen juttuseuraa vaiko ei.


Tsemiä kesään kaikille. Suomalaisissa on yleensä se hyvä puoli, että ihmiset ovat kesäisin sosiaalisempia ja ystävällisempiä.

Jos on mies niin ei kannata baarissa juoda alkoholia koska tulee miestissit ja se ei oo coolia.

Baareissa yksin käyminen on surullisen tuttua. Toisinaan tulee mentyä, kun asunnon seinät uhkaavat kaatua päälle. Sitä menee ja toivoo, että alkoholi laskisi estoja ja joku tulisi juttuseuraksi, oikeastaan kuka tahansa. Mutta omat estot aloittaa keskustelu eivät katoa, eivät niin millään, ja jokainen epäonnistuminen vain vahvistaa muureja. Miehenä kun istuu, niin kukaan ei tule edes juttelemaan, eli ei se helpota siinäkään.
Nyt on jo päästy siihen, että lähibaarin baarimikotar laskee tuopinkin ihan ilman puheita, kun tiskiä lähestyy, eli useimmiten koko illan saa viettää sanomatta kenellekään sanaakaan.

Olisipa edes yksi ihminen maailmassa, joka haluaisi edes yhden ohikiitävän hetken puhua säästä tai soisi edes yhden pakotetun hymyn... Mutta kun ei...

Käväsin illalla yhes oululaisesa paarisa, Oisko st. Michael. Stand up soun jälkeen, jossain Rion lähellä se paari oli. Porukan kans siinä yhes pöyäs istuin taksia ootellen. Selvin päin, kuten raittiin ja raikkaan ja vp-lääkkeitä käyttävän suotavaa onkin. Porukoita sielä näky.
Muuan nutturapäämies jäävi mieleen , ehkees 3-kymppinen. Mietin oottelleeko se siinä jotakuta, onko mielellään yksin, vai haluaisiko jutella jonku kans. Onko hää vaan semmoonen tarkkailija ja kuulostelija kuten minäkin. Onko jo monetta kertaa käymässä siinä paarisa, ja monettako kertaa yksin lipsii juomaansa. Ounasteliko että taas joutuu lähtemään kotiin ilman että ois saanu kenenkään kans mitn puhua. Onko joku yksinasuva opiskelia tahi korkeahkostikoulutettu työtön. Olettiko että kaikilla muilla on pää sumiana ja hauska, yhteisöllinen olo.
Semmosia mietteitä.
Eipä tota tosin liion oo tullu paareissa käytyä, tän iltasta ennen ehkä 2007, ku opiskelukavereilla kuskina olin

Alotin baareissa käymisen 17-18 vuotiaana. ja se vain johti hiljaisuudestani huolimatta uskomattomiin kaverisuhteisiin. Jäi vanhat kusipääkiusaajat kouluihin ja ensimmäisiin naisiin. Meikä poika porskutti. Joten. Jos vaikka hiljainen onkin voi yksin baariin menemisellä saavuttaa vaikka mitä. Pitää vaan mennä ihmisten ilmoille. Sieltä löytyy sieluntovereita ja jos oikein onnistaa ihan uskomattomia naisystäviäkin. hheheheh. Elikä yksi baariin vaan ja opettelemaan sosiaalisuutta.