...omalla asuinseudullani kaikki tytöt joita livenä näen niin eivät halua tutustua minuun. Eivät edes hyväksy kavereiksi facebookissa vaikka nähdään päivittäin melkeen koulussa ja satavarmasti tietävät kuka olen. Olen ihan rauhallinen luonteeltani ja ujo jonkin verran mutta miksi he sen sijaan tutustuvat niihin "minun mielestä" ei niin järkeviin poikiin. Minä olen kaikki huomioon ottava ja ystävällinenkin olisin niin eivät halua tutustua kasvotusten, kävelevät ohi niinku eivät huomaiskaan. Facessakaan eivät juttele, ne jotka sen kaveripyynnön on hyväksyny niin joko eivät vastaa viestiin vaikka yritän aloittaa tai sitten heidän vastauksensa ovat tyyliin "ok" "jaa" "iha jees" ja muuta paskaa josta heti aavistaa että se juttelee vaan jotta en muka ihmettelis ettei huvita mitään jutella, oikiasti he eivät haluaisi varmasti jutella eivätkä takuulla aloittaisi jutteleen omatoimisesti olkoon kaverilistalla vaikka tuomiopäivään niin mitään ei tapahu.
En todellakaan ole ahdistelijatyyppiä vaan kaikkea muuta järkevä, rauhallinen ja toiset ymmärtävä. Yritin viime syksynä tutustua kasvotusten muutamaan mutta paskat niitä kiinnostanu näki heti.
Sen sijaan minun nettituttavat joita on kuinka helvetin paljon niin ovat heti halunneet tutustua ja pitävät minusta ja kehuvat mukavaksi kaveriksi ja järkeväksi joka osaa keskustella. Ongelmana vaan ettei niitä oo helppo tavata lainkaan enkä ookkaan tavannu vielä ketään.
Onko se ongelma vaan siinä että musta saa niin vitun tylsän vaikutelman koulussa kun oon aika hiljanen ja rauhallinen, en mikään isossa kaverijengissä olija vaan lähinnä yhden kaverin kanssa ja he eivät vain näe kuinka mukava tyyppi sen synkän varjon takana piilee vai mikä siinä on.
Tää teksti ei oo ollenkaan sellasta mitä kirjotan tavallisesti nyt piti vaan purkaa jonnekki ku alkaa pikku hiljaa vituttaan. Ja oon 97 ja lukiossa.
En todellakaan ole ahdistelijatyyppiä vaan kaikkea muuta järkevä, rauhallinen ja toiset ymmärtävä. Yritin viime syksynä tutustua kasvotusten muutamaan mutta paskat niitä kiinnostanu näki heti.
Sen sijaan minun nettituttavat joita on kuinka helvetin paljon niin ovat heti halunneet tutustua ja pitävät minusta ja kehuvat mukavaksi kaveriksi ja järkeväksi joka osaa keskustella. Ongelmana vaan ettei niitä oo helppo tavata lainkaan enkä ookkaan tavannu vielä ketään.
Onko se ongelma vaan siinä että musta saa niin vitun tylsän vaikutelman koulussa kun oon aika hiljanen ja rauhallinen, en mikään isossa kaverijengissä olija vaan lähinnä yhden kaverin kanssa ja he eivät vain näe kuinka mukava tyyppi sen synkän varjon takana piilee vai mikä siinä on.
Tää teksti ei oo ollenkaan sellasta mitä kirjotan tavallisesti nyt piti vaan purkaa jonnekki ku alkaa pikku hiljaa vituttaan. Ja oon 97 ja lukiossa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nykynuorten osa on kova. En väitä vastaan.
Itse peruskoulun aikana olin hiljainen, ujo, ystävällinen, varovainen, tottelevainen ja kaikkea muuta mistä äidit pitää.
Kun pääsin peruskoulusta pois, olin lopen kyllästynyt olemaan seinäruusun varjo, ja täysin uudessa kouluympäristössä muutin luonnettani nauravaisemmaksi, äänekkäämmäksi, rennommaksi ja ulkonäköänikin muutin pikkuhiljaa "rokahtavammaksi". Sain uusia kavereita, niin tyttöjä kuin poikiakin. Liikuin enemmän kuin koskaan ja nauroin enemmän kuin koskaan. Aina kuitenkin olen pitänyt itseäni "kilttinä tyttönä". Tein koulutyöni, tein kotityöni, kunnioitin muita ja olin kohtelias. Enemmän avoimella tavalla vaan.
Joskus muutos ei ole pahasta vaan hyvästä.
Hankala kyllä sanoa miksi itse et saa naispuolisilta vastakaikua, mutta arvostan yritteliäisyyttäsi.
Lyhyesti sanottuna; kouluaika on paskaa aikaa hiljaisille ja elämänarvot kohdillaan pitäville.
Kokeile joskus tehdä täysin päin vastoin mitä et uskoisi ikinä tekeväsi, katso niiden tyttöjen reaktiot. Jos tulee reaktio, se on hyvästä, sinut on huomattu.