En jaksa lukea näitä helkkarin ruikutuksia!
Kovasti kainki kaipaa jotain mutta todellisuudessa ei uskalleta ottaa sitä todellista askelta kohti oikeaa elämää.
Joku kysyy musätietoa niin sitä ei koskaan saa.
Itse en vaivaudu enää aloituksia tekemään enkä kommentoikaan mihinkään. Mut ehkä te selviätte, samaa shaibaa tää palsta on täynnä. Sama kai se on kuka täällä kirjoittelee ja kenelle. Viesti ei koskaan löydä perille.
Tunnen myötähäpeää niitä kohtaan jotka yrittää kerjätä tunnisteita ja lisäinfoa.
Eikä niitä tietoja oikeasti koskaan tule, koska täällä ei ole tarkoitus saavuttaa määränpäätä. Täällä looserit kirjoittelee loosereille.
Don't worry, i'm one of you...
Kovasti kainki kaipaa jotain mutta todellisuudessa ei uskalleta ottaa sitä todellista askelta kohti oikeaa elämää.
Joku kysyy musätietoa niin sitä ei koskaan saa.
Itse en vaivaudu enää aloituksia tekemään enkä kommentoikaan mihinkään. Mut ehkä te selviätte, samaa shaibaa tää palsta on täynnä. Sama kai se on kuka täällä kirjoittelee ja kenelle. Viesti ei koskaan löydä perille.
Tunnen myötähäpeää niitä kohtaan jotka yrittää kerjätä tunnisteita ja lisäinfoa.
Eikä niitä tietoja oikeasti koskaan tule, koska täällä ei ole tarkoitus saavuttaa määränpäätä. Täällä looserit kirjoittelee loosereille.
Don't worry, i'm one of you...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mukava olla takaisin loosereiden joukossa. :) Pakko olla luuseri, koska on niin ihana olla. Ei kuule tartte enää yrittää mitäänn kun rauha on palannut maahan.
En mäkään ruikutuksia. Tunnistehaku on myös ikävää. Kyllä kannatan irl kohtaamisia. Sitten me jotka puramme kaikki tunteet tänne. Joku varmaan miettii, että on siinäkin tyhmä.
Niin on tää ihmeellinen paikka.
En ymmärä miten tää vetää puoleensa itseänikin. Nyt pari kuukautta täällä roikkuneenna, Unelma viestiä odottelemasssa.
Lähinnä toisen mielenmuutoksesta, jos kuitenkin haluaisi edes tavata kun ei kuitenkaan koskaan tultu paria viestiä lukuunottamata tutummaksi.
Viimeisen viestin sanat, taidat olla ihan mukava XXXX (ehkä),mutta omat probleemansa sitten estivät lähemman tutustelun, tämä jätti epäilyn josko sitten kuitenkin haluaisikin kokeilla. Olis vaan sanonut ettei ole kiinnostunut.
Vai onko miehillä tapana jättää asiat ilmaan roikkumaan.
Niin nyt sitten käyn täällä kurkkimassa josko jonain päivänä olis joku näistä viesteistä oikeasti minulle,monihan näistä sopii kuin nyrkki silmään, mutta ilman tunnisteita ei voi mihinkään luottaa.
Minusta on nyt virallisesti tullut Luuseri = palstaroikkuja.
Mutta missä mun muu oma elämä nyt on?