Uusperhe kuvio ei ole helppo yhtälö. Sen olen tässä joutunut kokemaan monella tapaa.
Siihen hypätään usein melko suoraan eron jälkeen tai on jo salassa valmisteltu.
Valitettavan usein on jäänyt huomioimatta se, mitä uusperhe tuo mukanaan eli entisten liittojen lapset ja useimmiten ne ovat vielä pieniä. suurin määrä eroista tapahtuu vaippa- ja leikki-ikäisten kodeissa.
Uusperhe ei tuo helpotusta lasten kanssa arkeen, vaan se on vieläkin rankempaa, tosin voi käydä niinkin, että nuo lapset ovat vain siinä, ilman syliin ottamista eli heidät vieroitetaan.
No mielellään sitä soisi vähän parempaa ja isovanhemmat voisivat auttaakin, mutta ei ole mielekästä auttaa tuossa lasten unohtamisessa.
Samoin meili tekisi tukea uuden rakentamisessa, kodin hankinnassa. Siinä vain on se suuri mutta, kun sillä uuskumppanilla on jo perhe.
Jos asuntoa hankkivat yhdessä tai mitä muuta tahansa, niin elämänmuutosten tulleessa, eron tai kuoleman, jakaantuu omaisuus puoliksi. Silloin omat antamasi tuki voikin mennä osin noille uudelle kumppanille.
Tuskin on mielekästä antaa hänelle mitään, vaikka olisi kuinka ihminen, sillä kyllä nämä omat lapsenlapsesi ovat järjestyksessä numero yksi. He ovat kokeneet perheen rikkoontumisen ja sitä kautta aika usein ovat menettäneet mahdollisuuksia moneen asiaan elämässään, siitä vain ei haluta keskustella ja koetaan pahana asiana, jos joku uskaltaa ottaa asian esille.
Ydinperheeseen verrattuna jos se pysyy koossa koko eliniän, aina kaikki aikanaan menee omille lapsenlapsillesi.
Nyt kun joudut tähän ikävään koloon, siinä oma lapsesikin voi ajatella, että vanhemmat häntä jotenkin hylkivät, vihaavat. Se ei ole totta, kun he vain ymmärtäisivät, että on väärin omiaan kohtaan jakaa tuohon perheeseen mitään ja varsinkin silloin kun näkee, että eräänlainen onnenonkija onkin tullut kuvioon mukaan.
Siihen hypätään usein melko suoraan eron jälkeen tai on jo salassa valmisteltu.
Valitettavan usein on jäänyt huomioimatta se, mitä uusperhe tuo mukanaan eli entisten liittojen lapset ja useimmiten ne ovat vielä pieniä. suurin määrä eroista tapahtuu vaippa- ja leikki-ikäisten kodeissa.
Uusperhe ei tuo helpotusta lasten kanssa arkeen, vaan se on vieläkin rankempaa, tosin voi käydä niinkin, että nuo lapset ovat vain siinä, ilman syliin ottamista eli heidät vieroitetaan.
No mielellään sitä soisi vähän parempaa ja isovanhemmat voisivat auttaakin, mutta ei ole mielekästä auttaa tuossa lasten unohtamisessa.
Samoin meili tekisi tukea uuden rakentamisessa, kodin hankinnassa. Siinä vain on se suuri mutta, kun sillä uuskumppanilla on jo perhe.
Jos asuntoa hankkivat yhdessä tai mitä muuta tahansa, niin elämänmuutosten tulleessa, eron tai kuoleman, jakaantuu omaisuus puoliksi. Silloin omat antamasi tuki voikin mennä osin noille uudelle kumppanille.
Tuskin on mielekästä antaa hänelle mitään, vaikka olisi kuinka ihminen, sillä kyllä nämä omat lapsenlapsesi ovat järjestyksessä numero yksi. He ovat kokeneet perheen rikkoontumisen ja sitä kautta aika usein ovat menettäneet mahdollisuuksia moneen asiaan elämässään, siitä vain ei haluta keskustella ja koetaan pahana asiana, jos joku uskaltaa ottaa asian esille.
Ydinperheeseen verrattuna jos se pysyy koossa koko eliniän, aina kaikki aikanaan menee omille lapsenlapsillesi.
Nyt kun joudut tähän ikävään koloon, siinä oma lapsesikin voi ajatella, että vanhemmat häntä jotenkin hylkivät, vihaavat. Se ei ole totta, kun he vain ymmärtäisivät, että on väärin omiaan kohtaan jakaa tuohon perheeseen mitään ja varsinkin silloin kun näkee, että eräänlainen onnenonkija onkin tullut kuvioon mukaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikä ihmeen "kaikki" niille lapsenlapsille menee... nyt yhteiskunnassa pedataan semmoista, että ihmiset kuluttavat omaan vanhuushoitoonsa koko omaisuutensa. Ei siitä jää mitään lapsille saati lapsenlapsille. Paitsi niillä harvoilla rikkailla, joilla on millä mällätä ja jotka ovat suojanneet rahansa Suomen verottajalta.