Tuli vaan mieleeni kun muistan paikkakunnan kuuluisana mansikkapitäjänä.
Onko mansikka keksitty Suonenjoella?
Vatukka
8768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lekenda kertoo että pitäjän oma vessel karahusen uatu otti männä vuonna koorallise mansikoeta ja tunkas niitä peresiissee.
kannattoo kahtoo jos on karvoja manasikoissa ettei mene kurkkuun. on niitä tappaaksia missä munakaravoja on jiäny kurkkuun mutta ne on niitä turukkilaisia tappaaksia.
On sit kumma että kaikkee p-kaa pitää joka asiaan vastata. Onko tuo muka jotenkin hauskaa? Hihitteletkö kirjoittaja vieläkin kun uskalsit moista kirjoittaa? Tätä palstaa kun lukee niin voi herreguud millasen kuvan saa asujista täällä. No käpykylähän tämä onkin miten lie kaupungiks päässy.
Guugleta, Vatukka. Tietoa löytyy.
Se mansikkamies oli naapurissa asunut Olavi Leskinen, joka pani mansikkaa 1920-luvulla kasvamaan. Se Olli oli aikansa pioneeri erikoisviljelyn saralla. Mansikkalaji oli sellainen pieni ja makea, väitettiin sen olevan Abundance, savoksi aputanssi. Todellisuudessa se oli joku paikallinen vanha fuusiolaji, "suonenjokelainen" jota Olli oli hankkinut jostain, luultavasti ei verkkokaupasta.
Sitä viljeltiin pitkälle 50-luvun lopulle jolloin viljelyn päälajikkeeksi tuli Senga Sengana, joka on kai merkittävin "usi" lajike.
Sen jälkeen on viljelyyn tullut noin kymmenkunta tärkeää lajia, joita viljellään myös koko Suomessa. Lajikkeiden valinnassa on ollut kaikki ongelmat: Harmaahomeen kesto, kuljetuskestävyys ja maku, joka ratkaisee kysynnän.
Kysele, Vatukka, lisää. kerron mielelläni.
Enpäs ole vatukka enkä vatupussi, mutta tietoa olisi kiva saada.
Keeroit, että homma alkoi leskisen johdolla 1920-luvulla ja sittemmin lajikkeet ovat monipuolistuneet.
Mutta onko mansikanviljelyn kohokohta jo saavutettu määrässä tai vieraspoimijoiden määrässä vuosittain? Voiko edelleen ajatella, että ala jonkin verran kasvaa espanjan tuontimansikoiden paineessa?
Suonenjoki on liian pohjoisessa menestyäkseen Eteläsuomen viljelijöille/viljelmille.
Espanjan ja Keskieuroopan tuontimansikat ovat marginaalinen määrä, jolla ei ole juuri mitään merkitystä Suomen mansikanviljelylle. Suomessa, ja erityisesti Suonenjoella, jossa pääsato kypsyy Eteläsuomea myöhemmin, mansikanviljelyn kannattavuuteen on vaikuttanut eniten se, etteivät Suomen koululaiset poimi mansikoita kesätienestikseen. He saavat rahaa vanhemmiltaan.
Ja työehtosopimukset varmistavat, ettei viljelijän kannata maksaa ammattitaidottomalle ja huonosti työhönsä motivoituneelle nuorelle palkkaa, joka on korkeampi, kuin viljelijän itsensä saama korvaus omasta työstään.
Tilanne on nyt se että poimijat ovat aikuisia ja tulevat maista joissa palkkataso on alhaisempi, joten he ovat poimijoina tehokkaita. He saattavat ansaita suorituspakkalaisena kolmen viikon aikana saman kuin kotimaassaan kolmessa kuukaudessa.
Suomalaisten elintaso on edelleen keskimääräisesti korkeata luokkaa vaikka toisin väitetään.
Mansikoiden kulutus on tasaisen vakaata. Kun suonenjokelaiset, iäkkäät viljelijät jättävät homman, vähenee viljelyala luonnollisestikin.
Tuo teoreema, ”kasvaa edelleen Espanjan tuontimansikoiden paineessa” on outo ja nurinkurinen, mitä tarkoitit?
Kyllä se kai on niin, että viljely vähenee, jos suomalaiset alkavat syödä puun makuisia mansikan näköisiä möykkyjä, joita on marketin kylmäaltaassa. Nehän säilyvät jääkaapissakin viikon, toisin kuin oikeat mansikat.
Vieläkö liene missään viljelyssä sen nimistä mansikka lajiketta kun " Yytymi " vai mikä liene oikea nimi ?
Pikkupoikana söin viimeks, oli mansikka minun makuun !
Hieman meni vastausaika pitkäksi, se yytymi, on oikealta nimeltään Udun. Sitä viljeltiin vain hieman, mutta vain, koska se oli kookkampi ja hieman aikaisempi lajike kuin Abundance/Suonenjokelainen: Se oli mietomakuinen, vaaleapunainen ja pehmeä, joten se ei kestänyt kuljetusta.
Sen jälkeen, noin vuosina 1955..57 myytiin Rubin-nimisen mansikan taimia. Marja muistutti paljon sitä Ydunia. Ei ottanut kannatusta, kynnettiin nurin.
KunSenga Senganaa alettiin viljellä 50-luvun lopussa jäi kaikki muu vuosikausiksi
Seoli paras marja niihin aikoihin. Kunnes tuli aikaisemmin kypsyvät lajikkeet kuten norjalainen Jonsok, joka kesti kuljetuksen muuta ei ole makea ja herkullinen kuten se Senga. Nykyisin Senga on korvattu Polkalla ja Honey Eyellä.
Ne kotipellossamme kasvaneet Yydymit olivat sitten hyviä! Aina ensimmäiseksi riensin mansikkapellolle katsomaan, olisiko nimenomaan niitä kypsinä. Sen pitemmälle ne eivät ehtineet, vaan joutuivat suuhun suoraan pellosta.