Kuinka aitoja henkilöitä te muut olette? Meikäläinen on vain tällainen pois editoitu pienoisromaanin henkilö, joka tosin puhuu usein luojansa äänellä, muttei kuitenkaan elä muualla kuin näiden palstojen lukijoiden mielissä. Kertomani henkilökohtaiset seikat ovat joko ko. teoksesta peräisin tai niihin sopiviksi keksittyjä.
Yksi kysely lisää
10
4462
Vastaukset
- paakki
Joku lienee maininnut mun antaneen anonyymiuteni pois tällä palstalla, mikä varsin pitää paikkansa. Joku toinen on sitä(kin) epäillyt, mut sellaistahan elämä on, yksi hyväksyy, joku ei sitten millään. No, samapa tuo.
Kyllä mä pyrin, nimimerkin taakse verhoutuneenakin, kertomaan täällä ihan omista kokemuksista ja fiiliksistä kirjoittamisen saralla. Perkele, näin wanha turjake ei enää jaksa pelleillä salanimien takana ottamassa kantaa eri asioihin ja tyrkyttämällä omia elämän viisauksiaan muille. Tuo mun nimimerkki on suoraan elämästä, vaikkei se mun kohdalla käytetyin kutsumanimi olekaan. Kaverit ja ystävät käyttää monia muitakin nimiä, kuten esim. mun sivujen Pensselsson'ia.
En enää näe syytä piilotella nikin takana. En myöskään käytä ihan suoraan omaa nimeäni, koska tiedän netissä pyörivän monen sortin kansalaisia ihmettelemässä milloin mitäkin, vaikka nyt juuri tätä, että "kuinka joku voi olla noin hölmö käyttäessään omaa nimeään".
Mun nimi on aika helppo selvittää kotisivujeni kautta, mutta se on ihan oma tietoinen valintani.
-paakki alias pensselsson alias pave alias iskä alias ...- - Lukutaitoinen
Taidan henkilökohtaisesti olla sen verran fiksaantunut ajatukseen totuudesta julkisena omaisuutena, että yritän olla 'viihdemielessä' leikkimättä rooleilla, paitsi tilanteissa, joissa kaikille asianosaisille on itsestäänselvää, että kyseessä on fiktiivinen identiteetti (näitä tilanteita esim. kaunokirjallisen tekstin luominen, varsinaiset roolipelit ja mitä ikinä hämärää tuolla makuukammarin puolella sitten saattaakin joskus tapahtua...).
Tässä on tietenkin monta muttaa. Ensinnäkin sosiaalipsykologiselta kannalta voidaan todeta (kliseevaroitus!), että meistä jokainen rakentaa ulkokuorensa 'tosielämässäkin' monista erilaisista rooleista.
Toisekseen konteksti vaikuttaa. Vaikka kaikki tällä palstalla sanomani on totta niin pitkälle kuin totuuden tavoitan, tiedän paljastavani itsestäni lähinnä tunnelmia tai sitten hyvin spesifejä yksityiskohtia, enkä siitä väliltä juurikaan mitään. Ja uskoakseni siinä välissä ovat juuri ne asiat, jotka monet näkisivät keskeisinä, jos he yrittäisivät tutustua minuun 'tosielämässä'. Tiedän myös välittäväni tämän ilmaisumuodon puitteissa itsestäni hieman eri tavalla sävyttyneen kuvan kuin minkä minusta saisi reaalihenkilönä. Olen varmemman oloinen, koska en joudu kohtaamaan ihmisiä kasvoista kasvoihin. Lisäksi uskon, että kirjoittaessani vaikutan hieman kypsemmältä ja älykkäämmältä kuin verbaalisessa kanssakäymisessä. Se ei ole taktista, niin se vaan menee.
Tämä on mielikuville rakentamista, se on itsestään selvää. Sellaista kuvaa ei esimerkiksi mielestäni yksinkertaisesti ole, joka tavoittaisi henkilön olemuksen vivahteet kattavasti. Kyllä se on luonnossa päästävä näkemään ja haistamaan ja kokemaan. Hyviä kysymyksiä tässä yhteydessä olisivat, että kuinka aito kukaan on 'tosielämässäkään' tai kuinka kyvykkäitä muut tämän aitouden tavoittamaan. Mielikuvilla me räpellämme silläkin sektorilla.
Tämä on kiintoisa kysymys. Se oli viimeksi esillä joskus elokuussa, mutta silloin harmittavan harva vastasi. Toivottavasti nyt vastaa useampi. Pohtikaan mielellään myös näitä: Miltä teistä tuntuu ajatus siitä, että kuka tahansa voi täällä vetää tietoisesti jotain roolia? Kiinnostaako teitä edes ne 'oikeat' ihmiset tämän sienirihmaston takana? - Fucoo
Valitettavsti et pääse Tamppi tuosta insinööritaustastasi muiden aitoutta kyselemällä irti.
Mulla on sellainen käsitys, että mielikuvan muodostaminen tapahtuu muutamassa luetussa hetkessä, ja jää sitten pysyväksi riipaksi perään laahaamaan sekä lukijalle että luetulle. Tämähän on tietenkin näissä olosuhteissa aivan mieletön ratkaisu, sillä kysymyshän saattaa koko ajan olla pelkästä fiktiosta.
Mä en oikein ymmärrä sitä kummallista rajaa, jonka jälkeen kirjoitus alkaa kiinnostua toisesta kirjoituksesta siinä vierellään. Mun mielestä tämä jos mikä on moderni mysteeri, ja siihen huomaan itsenikin sortuvan tämän tästä.
Sanon sen näin: Lukija lukee kirjan ja kysyy takakannelta "voiko tämä olla totta."
Seuraavana aamuna tulee kirjakerhosta kysymykseen vastaus.
Mielikuvakeskustelua - toisinaan jopa täysin yksipuolista.
Itse pidän totuutta kirjoitetun osalta merkityksettömänä osatekijänä. Eiköhän minulle itselleni kirjoitetun ulkopuolella riitä se, että tiedän mikä se minun osaltani on - ja jos joskus käy niin etten sitä oikein enää muista, niin aina löytyy joku joka koputtaa otsaan ja sen minulle kertoo.- Tampio 2.0 Pro
Enhän minä teekkariudestani ole pyrkimässä eroon. Mainitsenpahan vain, ettei minua välttämättä löydy teknillisien korkeakoulujen kirjoilta. Luojallani on kuitenkin kokemusta kyseisistä oppilaitoksista, joten mahdollisesti mainitsemistani yksityiskohdista minua on turha yrittää narauttaa teeskentelijäksi :)
- Lukutaitoinen
Jostain syystä alan kiintyä tähän topikkiin aikalailla. Minusta on jotenkin osuvaa puhua kirjallisuudesta ja aitoudesta näin limittäin ja lomittain. Mitäpä muutakaan me ihmislapset teemme tämän jakamamme todellisuuden suhteen, kuin yritämme lukea sitä parhaamme mukaan, oli kyseessä sitten teksti tai jokin muu olevan komponentti. Kirjoitettu kuvastaa aina jollain tavalla todellisuutta, todellisuus on merkkejä ja tarinoita.
Nimimerkkini saattaa vaikuttaa hieman yksioikoiselta tämän palstan kontekstissa, mutta syvällisimmässä merkityksessään se muistuttaa minua siitä, mihin haluan pyrkiä. Esimerkiksi ensivaikutelmien vahvuus on jo vähän sellainen truismi, että enpä menisi sitä kieltämään, mutta minusta aidosti lukutaitoinen henkilö yrittää olla liiaksi jumahtamatta siihen. Jos lukaisee läpi tekstin jääden kiinni pinnalliseen ensivaikutelmaan, eikä ole valmis syventämään tai korjaamaan sitä myöhemmän tarkastelun tuoman materiaalin valossa, onko silloin kovinkaan lukutaitoinen? Mielestäni tämä pätee yhtälailla 'elämään'. Jos henkilö on lukutaitoisemmasta päästä, hän uskoakseni tavoittaa todellisuutta myös fiktion takaa, jopa suoranaisen valheen takaa. Oikeastaan valheetkin ovat siis todellisuutta, jota voimme lukea. Ne ovat kuplia, jotka vievät oman tilansa todellisuudesta.
Entä miten kuvittelen lisääväni lukutaitoani? Ajattelemalla, tarkkailemalla, vaalimalla intuitiotani. Alentamalla tai ylentämällä itseni tarpeen mukaan. Hyväksymällä oman ytimekkään dynaamisuuteni, kaikkeuden ytimekkään dynaamisuuden.
Ennen kaikkea: jatkamalla lukemista.- Fucoo
"Kirjoitettu kuvastaa aina jollain tavalla todellisuutta"
Jep! Mutta kenen ja minkä todellisuutta? Jotain "yhteistä" todellisuuttako?
Jos kirjoitan postilaatikon elämästä, niin minä kirjoitan itseni ja aikani asenteista postilaatikon silmin sen olemattomasta elämästä.
jos pyydän postilaatikkoa kirjoittamaan minusta tarinan, olen hullu - mutta jos teen sen kirjallisesti, olen prosaisti.
Luultavasti tämä kaikkien rakastama värisuora persoonallisuuden arkkityyppejä on yksinkertainen ja ymmärrettävä, mutta minusta vähän vanha ja kulahtanut tapa yrittää käsittää ihmisen monimutkaisuutta - ja hänen todellisuutensa käsittämättömyyttä omassa subjektiivisuudessaan.
Minusta asiaa ei selvennä se, että joku väittää minun tuovan tänne "naamion" (persona) omasta valikoimastani tapoja kohdata aioita ja ihmisiä, tilanteita - ja tunnistavansa sen joksikin tutuksi sen vuoksi että se on toistuvaa.
Kirjoittajan persoonallisuudesta ei voi sanoa juuri mitään kirjoitetun perusteella. Sellaiseeen sortuminen on suuri virhe.
Voin suoraan sanoa että nyt puhun minä itse,
-MS- - Lukutaitoinen
Fucoo kirjoitti:
"Kirjoitettu kuvastaa aina jollain tavalla todellisuutta"
Jep! Mutta kenen ja minkä todellisuutta? Jotain "yhteistä" todellisuuttako?
Jos kirjoitan postilaatikon elämästä, niin minä kirjoitan itseni ja aikani asenteista postilaatikon silmin sen olemattomasta elämästä.
jos pyydän postilaatikkoa kirjoittamaan minusta tarinan, olen hullu - mutta jos teen sen kirjallisesti, olen prosaisti.
Luultavasti tämä kaikkien rakastama värisuora persoonallisuuden arkkityyppejä on yksinkertainen ja ymmärrettävä, mutta minusta vähän vanha ja kulahtanut tapa yrittää käsittää ihmisen monimutkaisuutta - ja hänen todellisuutensa käsittämättömyyttä omassa subjektiivisuudessaan.
Minusta asiaa ei selvennä se, että joku väittää minun tuovan tänne "naamion" (persona) omasta valikoimastani tapoja kohdata aioita ja ihmisiä, tilanteita - ja tunnistavansa sen joksikin tutuksi sen vuoksi että se on toistuvaa.
Kirjoittajan persoonallisuudesta ei voi sanoa juuri mitään kirjoitetun perusteella. Sellaiseeen sortuminen on suuri virhe.
Voin suoraan sanoa että nyt puhun minä itse,
-MS-Fucoo-ukkoseni, et ole koskaan ollut(kaan) lukutaidolleni se helpoin kohde =). Mutta taasen yritän tässä uhkarohkeasti saada esittämistäsi ajatuksista kiinni ja kommentoida niitä.
"Mutta kenen ja minkä todellisuutta? Jotain "yhteistä" todellisuuttako?"
Kun käytän sanaa 'todellisuus' tarkoitan useimmiten - näin filosofisesti yksinkertaistettuna - sitä, mikä on. Kaikkea sitä, mikä on. Ei sen ulkopuolella ole metafyysisesti mitään. Se on yhteinen. Tai ei kenenkään. Tietty teksti kuvastaa - suoraan tai mutkan tai useamman kautta - jonkun henkilön/henkilöiden kokemaa ja hallitsemaa todellisuuden siivua, ilman kontekstia jää tarkentamatta kenen tai keiden. Todellisuus on kaiketi pirstottavissa yhä pienempiin ja pienempiin palasiin, jokainen heilukoon pluralismi/holismi sektorilla tarpeen ja mieltymysten mukaan. Saanen muuten huomauttaa, että hieman väkivaltaisesti pilkoit virkkeeni puoliksi. Kokonaisuudessaan se kuului: "Kirjoitettu kuvastaa aina jollain tavalla todellisuutta, todellisuus on merkkejä ja tarinoita." Tarkkoitteeni: vajaavaisina ja repaleisten havaintojen rajoittamina räpellämme sekä faktan että fiktion parissa.
"Jos kirjoitan postilaatikon elämästä, niin minä kirjoitan itseni ja aikani asenteista postilaatikon silmin sen olemattomasta elämästä."
Tuohan on vain yksi vaihtoehto. Voit myös yrittää irrottautua totutuista asenteista. Mistä tiedät, ettei postilaatikolla ole elämää? Minä en välttämättä pitäisi sinua hulluna, jos puhuisit postilaatikolle.
"Luultavasti tämä kaikkien rakastama värisuora persoonallisuuden arkkityyppejä on yksinkertainen ja ymmärrettävä, mutta minusta vähän vanha ja kulahtanut tapa yrittää käsittää ihmisen monimutkaisuutta - ja hänen todellisuutensa käsittämättömyyttä omassa subjektiivisuudessaan."
Hui kauhistus, ei kai tämä liity johonkin, mitä minä olen kirjoittanut? En nimittäin kovinkaan syvällisesti usko minkäänlaiseen tyypittelyyn, korkeintaan työkaluna, jota on jatkuvasti säädettävä ja kyseenalaistettava.
"Kirjoittajan persoonallisuudesta ei voi sanoa juuri mitään kirjoitetun perusteella. Sellaiseeen sortuminen on suuri virhe."
Ei. En voi allekirjoittaa tuota. Kirjoitus kertoo jotain kirjoittajastaan. Motiivin olemassaolon, keinot, tarpeetkin mahdollisesti, kompetenssin, tunnelmia, suuntaumuksen. Aivan eri asia on sitten se, riittääkö lukijan kyky tämän kaiken akkuraattiin tulkitsemiseen. 'Kirjoittajan persoonallisuudesta ei voi sanoa _varmuudella_ juuri mitään kirjoitetun perusteella.' Tuon lauseen voisin ehkä allekirjoittaakin. Jos joku ei kyseenalaista havaintojaan, ajatteluaan, päätelmiään... siinä se suurin virhe. Sitä paitsi... jos ei kirjoitetun perusteella, niin minkä sitten? Ei minkään?
Oletan, että viestisi keskeisin pointti oli painottaa jonkinlaista relativismia ja individualismia. Point taken. Tiettyä nöyryyttä sen kuuluu herättää, mutta en näe kuitenkaan syytä piehtaroida sen varjolla missään tulkinnallisessa nihilismissä tai kokemuksellisessa itseriittoisuudessa.
- chapeau
"Kuinka aitoja henkilöitä te muut olette?"
Olen täysin feikki.
Olen C-mies.
Olen renessanssiruhtinas.
Olen persoonani jakojäännös.
Olen narsistinen lonkero.
Olen doriangraynmuotokuva.
Olen alaston sipuli jonka yltä kliseekourat ovat riipineet satiinipöksyt.
Olen joku hauskempi.- Unregistered pseudonym
Entä kuuluuko Straw samaan pakettiin? Näiden nimimerkkien tyylissä ja aktiivisuudessa on nimittäin havaittavissa korrelaatiota.
- chapeau
Unregistered pseudonym kirjoitti:
Entä kuuluuko Straw samaan pakettiin? Näiden nimimerkkien tyylissä ja aktiivisuudessa on nimittäin havaittavissa korrelaatiota.
"Entä kuuluuko Straw samaan pakettiin?"
Olettamus ei pidä paikkansa. Straw -nimimerkillä esiintyvän nuoren naisen ja itseni välillä ei vallitse minkäänlaista paketointia. Sekä Straw että minä olemme jo useaan otteeseen kumonneet tällaisen hassunkurisen väitteen, minkä foorumia pitempään seuranneet voinevat vahvistaa.
Aktiivisuuden korrelointi saattaa selittyä osin itseni ja Strawn välisellä, paikoin kipakallakin mielipiteenvaihdolla sekä juuri näiden salaliittoteorioiden yhteisellä alasampumisella.
Tyylillisestä korreloinnista taas rohkenen olla eri mieltä. Saatamme vittuilla samalla kielellä, mutta kaunokirjalliset tuotoksemme tai jätöksemme poikkeavat toisistaan varsin selvästi.
Tulipas taas seliteltyä.
Ketjusta on poistettu 65 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6417865Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4362145Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2252048- 1431630
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511219Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251187Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule951055Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65824Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6705Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.50679