Menen tänäänkin väkisin ihmisten pariin. Ei huvita pätkääkään, mutta jos oikeasti haluaa muutakin kuin yksinäisyyttä, niin pakko kai sitä on yrittää olla vaikka sitten hampaat irvessä ihmisten seurassa.
Tiedän melkein varmasti, etten tänään(kään) kohtaa ihmistä, joka saisi minut unohtamaan hänet. Siksi en odota mitään enkä lupaa kenellekään mitään. Mutta menen ja lakkaan olemasta yksin edes hetken aikaa.
Joskus vieraankin ihmisen halaus antaa voimia seuraavaan päivään. Sellainen ihan ystävällismielisenä annettu.
Tiedän melkein varmasti, etten tänään(kään) kohtaa ihmistä, joka saisi minut unohtamaan hänet. Siksi en odota mitään enkä lupaa kenellekään mitään. Mutta menen ja lakkaan olemasta yksin edes hetken aikaa.
Joskus vieraankin ihmisen halaus antaa voimia seuraavaan päivään. Sellainen ihan ystävällismielisenä annettu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Melkein arvaankin että tapaat paljonkin ihmisiä... jos uskaltaudut, ellet ole sitten pukeutunut jotenkin hiilenmustaan ja naamakin on kokonaan musta, jotta silmiäkään ei näe.
en jaksa.
Nyt se on kuules pakko jaksaa :) Ei elämästä muuten selviä hengissä, jos ei jaksa edes elämäänsä suorittaa.
Minulla on monestikin sellaisia päiviä, että, tuntuupa typerälle taas lähteä, mutta siitä se piristyy aina, kun näkee toisia ihmisiä ja juttelee heidän kanssaan jotain.
En tiedä sitten yhtään miten ilkeitä tyttö-jengejä sielläpäin voi olla, mutta niin kuitenkin.
en halua jutella,kaikki on tyhmiä.
Arvaas mitä? En minäkään aio jutella ihmisille, jos kukaan ei vaikuta mukavalta. Mutta menen sitten vaikka väkisin istumaan johonkin pöytään pariksi tunniksi, tappamaan aikaa. Sitten ei voi ainakaan väittää, ettenkö olisi yrittänyt olla sosiaalinen ;)
Varmaan katsovat pahasti, kun en edes ryyppää. Aion tanssia tänä iltana ja olla STAR, baby :)
Menisit vaan vaikka sanomalla tyttöporukalle, joita nyt kaupungeissa on, että auttakaa vähän?
Nyt on käyty istumassa ihmisten keskellä. Muilla tuntemattomilla näytti olevan mukava ilta. Hyvä niin. Minä painun itkemään peiton alle. Hyvää yötä!
Miksi aina pitää verrata itseään muihin? Kun opitte elämään omaa elämäänne ja ottamaan oma elämäntilanteenne sellaisena vastaan itsellenne kuin se on, niin siinä ei silloin ole vaatimuksia ulkoapäin tulevilta muilta.
Joskus on pakko olla yksin jotta jaksaa taas hyväksyä itsensä sellaisena kuin on,ja sen vaan tietää milloin alkaa kaivata toisten ihmisten seuraa ja on siihen valmis, silloin alkaa myös itse taas nauttia samoin elämästä kuin muut.
Itselle pitää antaa aikaa ja itselle pitää olla armollinen.
Olet oikeassa. Joskus vaan tuntuu liian raskaalta olla se ihminen, joka jää joka tilanteessa yksin. Yksinäinen olen ollut koko elämäni, lapsesta asti. Suututtaa, kun ihmiset pitää yksinäisyyden syynä sitä, ettei yritä tarpeeksi. No, minä olen ainakin yrittänyt taas kerran. Onneksi lapsesta lähtien yksinäiset omaavat usein hyvän mielikuvituksen. Voin aina kuvitella elämäni paremmaksi, se auttaa jaksamaan.
Elä nyt hyvä ihminen väkisin. Minä menen korkeintaan bisukalle jos yksin tai sitten köpöttelyn tai jonkun muun aktiiviteetin merkeissä.
Ja ihmiset on erillaisia, se on kanssa hyvä muistaa, toiset on hiljaisempia ja toiset on maailman pahimpia kälättäjiä ja kaikkea siltä väliltä. Ja silti kaikki on sellaisenaan hyviä. mm. äly, kateellisuus, kokemus, ja muut luonteenpiirteet vaikuttaa seuraan ja siihen miten toimit ja olet ja seurustelet ja silloinkin eroja saa olla aika rutkasti jos kommunikoimaan kykene, myös mielen ongelmat, kuten erillaiset pelkotilat ja kärjistynyt epäsosiaalisuus, masennus.. ja näitä taas voi ruokkia, mm elämäntilanteet, pahimmillaan kanssa ihmiset. Kaikki ei todellakaan ole näissä asioissa yksinkertaista, toinen asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen. Mäkin olen paskojen kokemusten myötä vähän että mitä, jaksaako lähteä taistelemaan vai ei. Vähän kuin välitilassa elämän uutta suuntaa hakemassa. Toivon vaan ettei rakkauteni ole ollut mukana missään, tuskinpa.