Jospa lempein ottein

Sinä kirjoitat palstan älykköäkin vaikeamminymmärrettävästi. ;)

Pehmo on viisas ja pehmeydellä tekee hyvää.

Kiltti ei ole tyhmä!

Minua vaivannee aivojen pehmennys, kun vaikka kuinka pehmein käsin yritän, en löydä vyyhdin alkulankaa.
Pehmeää jämeryyttä, sillä pärjää usein asiassa kuin asiassa.

Korvaan ei saa työntää halkoa pienempää tikkua, eikä edes linnun hennon hentoista höyhentä.

Juuri tapasin tämän alkavan kesän ensimmäisen siilin. Ei ollut minua näkevinäänkään.
Alutagusen varikset voivat paksusti.
Supikoira näyttää ihanan pehmeältä.

pehmoa
kurjilla on ongelma, liian lyhyt kaura, joutuvat syömään sitä polvillaan.
Oravilla ei ole enää metsää, istuvat kannolla, eikä hänniässä ole enää karvaa.
Käki makaa vesiojassa seljällään, ja laulaa hukkuu hukkuu.

Niin se on, se mikä pehmeältä näyttää voi olla julma sivallus.
Luonto on seurausten summa ja evoluution jatkumon osa.
Oravathan kokevat jokaisen käpyvuoden jälkeen taantuman - ne ei osaa tallettaa käpypankkiin, vaan elävät tassusta suuhun. Jos elettäis oravavaluutan aikaa, markkina-arvo olisi huono nyt.
Me elämme samalla lailla nousukausina ja huonot ajat velaksi,
I.P. Niin kuin siilin kohtaaminen, monasti toiselle kaunis - toiselle näkymätön sivuutus

Lempein ottein,vahvoin käsin.
Seisoin eilen likkani haudalla ja katselin kolmea kuollutta kukkaa.
Huono onni niitten kanssa tänä keväänä, vieressä ,muutaman metrin päässä on romaani hauta.
Aikani pähkäiltyäni aloin katselemaan sinne ja sitä haudalla häärivää isokokoista romaania.
Ei se mies viherpeukalolta näyttänyt mut nopean herkästi isot kourat poimi kuoleita terälehtiä.
Menin viereen ja kysyin mistä rehevät kukat oli hankittu,en niillä neuvoilla omaa asiaani saanut korjattua mut yllättävän hersyvä juttutuokio meille syntyi.
Erotessa vielä ilonen hyvän viikonlopun toivotus,olisko sillä romaanilla ollut lempee ote?

Menetyksesi on ollut elämän niitä kolhaisuja joissa aika on lopulta armahtaja.
Lempeyttä tai jotenkin pehmeää otetta ei elämämme Luojalta kaikille tule, ehkä opimme näkemään todellisten - oleellisten - asioiden merkityksen.
Veljeni kuoli pari vuotta sitten syöpään................
Sukuhautamme vanhimpien ristien ympärille on levinnyt kauniita liljoja, kukkivat kohtapuoliin............
Hyvä kohtaaminen sinulla siellä , ..........

Ei olisi ihme jos tikan päätä särkisi, eipä kuitenkaan särje, ei muuten koputtelisi,
varsinkaan jos söisi pihlajanmarjoja.

Ihmisille tulee rasitusmurtumia urheilussa, tai työn aiheuttamia kulumia, jotka aiheuttavat kipuja.
Olen aivan vakuuttuunut, että eläimillä on samoja terveysongelmia, mutta hoitoa saavat vain lemmikit, koti-, ja hyötyeläimet, sekä eläintarhojen ja joidenkin luonnonpuistojen asukit. Toisaalta luonnossa on omat pelisäännöt eikä ihmisten pidä puuttua liikaa - muuttaa luontoa ihmisten mukaiseksi.
Luonto ei tarvitse ihmisiä, mutta ihmiset eivät selviä ilman luontoa

Tää alotus se vaan kiinostaa minuu,sil tuntuu et olen koko ikäni muutamia harvoja kertoja lukuun ottamatta olen puhumalla selvinyt,sillai lempeest.
Ei mun olis tarvinu puhua sen tähren et voimaa olis puuttunut vaan ihmismieli on kiinostanut ja sen liikkeet.
Olen sanonut et olin hyvä isä ja uskallan sanoa olleeni hyvä luottamusmieskin,monesti istuttiin niskkat punasina neuvottelemaan.
Lopuksi oltiin melkein veljet keskenään ,sanoohan sanalaskukin et nyrkissä olevaan käteen ei lintu voi laskeutua.
Monesti näin ja koin kun ihminen tulee raivoissaan asiaansa esittämään ja kun puhutaan niin asia selvii .
Miks on helpompi huutaa vihasia sanoja kuin ajatella ja puhua kauniist?

Pehmeillä arvoilla on ilmeinen tilaus yhteiskunnassa, jossa monet särkyneet ihmissuhteet ajavat ns. perheenjäsenet irralliseen olotilaan-ei kuuluta entiseen ei uuteen, varsinkin nuoret jotka minäkuvaansa vasta rakentavat, eikä ole vahvoja ihmisiä turvana ja rajoina.
Minkälaisia neuvottelijoita heistä kehittyy, jää nähtäväksi.
k/k - on mukava lukea tekstejä, jotka ovat suomalaista realismia-havumetsän ja kielojen tuoksua--.,-.,