Onko teille käynyt noloja tilanteita? Millaisia ne olivat? Mitä niistä seurasi? Minulle on käynyt aika useinkin näytä noloja tilanteita. Esim. Sellaisia kun joku sanoo "Moi" sitten minä vastaan, että "Moi" ja sitten se sanookin sen jollekkin toiselle ja alkaa nolottaa. Esimerkki 2.
Tuttava: "Ai terve Pekka mites menee?"
Minä: "Terve ihan hyvin"
Tuttava: Mä puhuin kyllä Pertille.
Tuossa oli esimerkki kun kuulet väärin. Ja se viälä kun menet ihastuksen ohi ja samalla teet/sanot jotain noloa etkä huomaa, että ihastuksesi on siinä.
Tuttava: "Ai terve Pekka mites menee?"
Minä: "Terve ihan hyvin"
Tuttava: Mä puhuin kyllä Pertille.
Tuossa oli esimerkki kun kuulet väärin. Ja se viälä kun menet ihastuksen ohi ja samalla teet/sanot jotain noloa etkä huomaa, että ihastuksesi on siinä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on syntymästä lähtien ollut huono kuulo, joten päivittäin kuulen asioita väärin. Onneksi useimmiten osaan pitää mölyt mahassani sen ajan kun aivot yrittävät keksiä mitä oikeasti sanottiin :D Oon sitä tullut kyllä möläyteltyä noita väärinkuulemisia myös muidenkin nautittaviksi.
Varsinkin laulujen sanat kuulen lähes poikkeuksetta väärin. Todella pitkään luulin, että Waldo's peoplen euroviisukappaleessa laulettiin "I don't want to live alive" mitä taisin myös ääneen ihmetellä *hups* Siitä lähtien olen googlannut ensin ja ihmetellyt vasta sitten.
Olen myös moikannut ventovieraita ihmisiä kun takaapäin ovat näyttäneet tyyliin joltain luokkakaverilta. Yhtä ehdin tarttua olkapäästäkin. Ilme oli kyllä aika priceless. Onneksi tungosta oli niin paljon ettei siinä ympärillä kukaan muu huomannut mitään :D
Aspergerin takia en täysin hallitse onnen- ynnä muita toivotuksia ja takaisintoivotuksia, mikä on omiaan luomaan, jos ei noloja, vähintäänkin outoja tilanteita.
Tuttava toivotti hyvää TET-viikkoa, mihin mie vastaamaan, että kiitos samoin, vaikka hänen omasta TETistään on yli 10 vuotta aikaa. Hyvää matkaa -tyyppisiin toivotuksiin on myös tullut vastailtua väärin, joko edellisen kaavan mukaan tai sitten näennäisen törkeästi "Aha, moikka," -tyyppisillä möläytyksillä.
Saatan myös huomaamattani alkaa puhua tabuaiheista, ja sitten muut joutuvat hyssyttelemään minua. Kerran ihmettelin Turkissa suosittuja immenkalvonkorjausleikkauksia koulun ruokalanjonossa niin kovaan ääneen, että puoli koulua kääntyi tuijottamaan. Enhän mie voi ymmärtää, ettei siitä saa puhua, jos ihmiset kuitenkin viljelevät kyseistä sanaa koko ajan.