Muistan kun istuin 2000-luvun alussa Pärssisen kanssa paikallisen pubin nurkkapöydässä. Joimme viskiä ja nautimme toistemme seurasta, sankan sikarinsavun leijailessa pöytämme yllä. Yht'äkkiä Pärssisen olemus vakavoitui, hänellä oli minulle kerrottavaa. Otin hänen siivestään kiinni sanoen: "Pärssinen, minulle voit kertoa, parhaimmalle ystävällesi". Pärssinen otti pitkän huikan viskilasistaan: "Joni, kerron sinulle salaisuuden mitä kukaan ei ole kuullut aikaisemmin. Minulla on velvollisuus, velvollisuus suojella heikompia. Olen sankari jonka Haukipudas ansaitsee, mutta jota se ei nyt tarvitse. Minua jahdataan, koska he tietävät että kestän sen. Koska en ole teidän sankarinne. Olen hiljainen vartija, tarkkaileva suojelija. Pärssinen." Samalla hetkellä Pärssinen lähti ulos kohti kuun valaisemaa yötä. Palapelin palaset loksahtivat paikoilleen. Viimein minä ymmärsin kaiken. Kyynel valui pitkin poskeani.
kukko pärssinen
rip 9/11
2381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikähän tässä oli jutun pointti?
Se, että Esa Pakarinen otti tekohampaat
pois suustaan ja meni yleisön eteen esiintymään, osoitti hyvää itsetuntoa, valmiutta
laittaa itsensä likoon ja loistavaa kysyä
nauraa itselleen.