"Rakkaus on villi voima. Jos yritämme hallita sitä, se kukistaa meidät. Jos yritämme vangita sen, se tekee meidät orjikseen. Jos yritämme ymmärtää sitä, se saa meidät hämmentyneiksi ja epätietoisiksi." (Kirjasta Rakkaus, ajattomia mietelauseita, Coelho)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on on..
Coelholla on ollut ryppyjä rakkaudessa selvästi. Jos mies noin puhuisi minulle rakkaudesta, niin kaataisin kylmän vesisankon päähän. Jos vaikka auttaisi ajatuksenkulussa.
Älä lue tuota Coelhoa, tuo tonttu suoltaa sekavaa paskaa ja pettää terveen järjen joka käänteessä. Lainauksistasikin selviää, että tuo itsekeskeinen mulkku puhuu vain omista tunteistaan, eikä käsittele rakkauden kohteena olevaa ihmistä. Luin tuon urpon kirjan, ja oli kokoajan jokseenkin sellainen olo, että ukko masturboi peiliedessä joka kappaleen jälkeen oman erinomaisuutensa kunniaksi. Hyvä kirjoittaja mutta tyhjä arpa sisällön suhteen, vaikka antaakin kovin syvällisen vaikutelman.
Jaa. Eipä ole tullut Coelhoa luettua noin muuten, koska viimeiseksi luen niitä, mistä sillä hetkellä eniten hypetetään. Kyseinen pieni rakkaus -kirjanen päätyi käsiini ihan muutoin, eikä ne mietelauseet siinä välttämättä ole mitään niin uutta auringon alla, mutta eivät mitenkään vailla sisältöäkään kuitenkaan.
No myennetään, että tuo mietelause sisältää todenmukaisia asioita. En kuitenkaan usko, että rakkauden tunne kukistaa ketään, ilman että omastatakaa löytyy motivaatiota kukistumiseen ja tunteiden valtaan heittäytymiseen. Ymmärretävyyden osalta en näe rakkaudessa mitään käsittämätöntä. Paritutmisvietti on kaikilla suvullisesti lisääntyvillä otuksilla, joten mysteeri on melko vaisu.
Kiinnitin huomioni tutkimukseen, jossa oman lapsen menetys kuoleman kautta koetaan raskaammaksi menetykseksi kuin puolison menetyksen. Siis kuvaako se myös rakkauden määrää, jota tunnetaan?