Sillä välin kotona...

Oli lauantainen aamu kun havahduin oven pamaukseen kun olin vielä sängyssä. Rami olikin jo aiemmin ilmoittanut lähtevänsä jonnekin asioille heti aamusta. Puin pikaisesti päälleni mustan satiinisen aamutakin.
Liian pieni vaikka juuri tämän hankin - mietin - kun huomasin että takki kiristää suurten pyöreiden rintojeni kohdalta liikaa.
Muita vaatteita en vielä tähän aikaan aamusta jaksanut edes miettiä. Yksinähän sitä kotona oltiin, joten ei niin väliä vaikka tuhmista ajatuksista lievästi sykkivä, kostea pillu onkin paljaana.

Ovikello soi.
- Mitähän tää nyt on, justhan se Rami lähti...

Katsoin oven raosta ja huomasin että se on Ramin idioottikaveri Pentti. En ole ikinä jutellut Penan kanssa sen enempää, mutta olin saanut hänestä jotenkin sellaisen kuvan että juoma tuntuu maistuvan ja menokenkä vipattavan. Rami tunsi Penan töiden kautta, eivät ilmeisesti mitään kovin läheisiä kavereita.

- Tervehdys! Tulin tuomaan tän poran jonka lupasin, että kiitos vaan lainasta. Missäs se isäntä itse onkaan, kysyi Pentti joka jo itseoikeutetusti seisoi eteisen puolella.
- Moi, Rami ei ole nyt kotona mut jätä se tohon vaan, sanoin ja huomasin että kaikesta päätellen juoma oli tainnut maistua Pentille myös eilen. Pentin silmät kimmelsivät ja kasvot olivat punakat ja vähän risuiset. Ihan ok näköinen kai muuten.

- Tota, mä en nyt tiedä miten kauan sillä Ramilla menee, että halutko jäädä odottamaan vai sanonko vaan että kävit tuomassa tän? Kysyin, ja toivoin että semi-nuivahko äänensävyni huomattaisiin ja siihen reagoitaisiin poistumalla ja saisin jatkaa aamun puuhiani kunnes Rami tulisi takaisin kotiin ja voisimme keksiä jotain mukavampaa.
- No voin kai mä hetkeksi jäädä, jos vaikka kahvit sattuu olemaan valmiina?

Voi ei, mietin. En olisi yhtään jaksanut alkaa kestisemään mitään puolituttua, krapulaista miestä. Ties kuinka kauan se nyt haluaisi istua ja odottaa tuossa. Varmaan yrittää saada Raminkin jonnekin kaljalle, kun tulee kotiin.. Alkoi tosissaan ärsyttää, mutta kohteliaisuuttani lupasin laittaa kahvit.

Kutsuin Pentin pienen keittokomeromme taittopöydän äärelle istumaan ja aloin keittämään kahvia. Keittokomeromme on sananmukaisesti komero, alle kaksi metriä tilaa pituus ja leveyssuuntaan. No, ei voinut mitään. Aloin keittää kahvia, ja ilmeisesti ärtymykseni kuului ripeistä otteistani kahvia keittäessä. Teki mieli naida ja sitten yks tulee tänne jumittamaan ja varmaan vie Ramin jonnekin baariin ja saisin viettää illan yksinäni.

Tajusin yhtäkkiä olevani edelleen pelkässä aamutakissa ilman rihman kiertämää alla, ja Pentti käytännössä istui ihan takanani. Jos hän vain tajuaisia katsoa takapuoltani, hän todellakin huomaisi että pikkupöksyjen rajaa ei ole. Ajatus sekä nolostutti että kiihotti minua oudolla tavalla, vaikka en koskaan ollut edes ajatellut muita kuin Ramia. Ainakaan siis viimeiseen vuoteen, jonka olimme viettäneet yhdessä.