Lapsi tuo leivän!

Tiedän erään äidin, joka silmät pyöreänä sanoi ruokaa pyytävälle lapselle, että saattehan te lapset koulussa ruokaa hyvänen aika. Sitten hänellä oli tapana pitää laukussa 'omia ruokiaan' piilossa, ettei lapset syö 'hänen' ruokiaan. Jääkaappi oli lähes aina tyhjä. Tämä kyseinen nainen oli älyllisesti hyvin heikkolahjainen. Hän ei yksinkertaisesti edes tiennyt tai tajunnut omia holhoojan velvollisuuksiaan, kun niitä ei ollut kukaan hänelle kädestäpitäen kertonut ja selittänyt. Hän mm. jälkeenpäin sanoi, että rahat oli aina tulleet hänen nimellä ja siksi ne kuuluivat vain ja ainoastaan hänelle. Viranomaisten pitäisi herätä. Lapsille kuuluvia rahoja ei pitäisi koskaan automaattisesti kirjata holhoojan tilille vaan lapsen. Sitten kun valtuutettu holhooja käy nostamassa rahat, hänelle pitää muistuttaa mihin rahat on oikeasti tarkoitettu. Hänelle pitäisi laittaa säännöt eteen, jotka hän lukee joka kerta ja sitten allekirjoittaa se sääntöpaperi ennenkuin rahat tippuu. Säännöissä pitäisi lukea, ettei rahat ole tarkoitettu esim. vanhempien ulkomaanmatkoihin ym. asioihin, jotka ei millään lailla liity lapsen hyvinvointiin. Uskokaa hyvät ihmiset: täällä maailmassa on paljon tosi yksinkertaisia ihmisiä ja henkisesti jälkeenjääneitä, joille pitää rautalangasta vääntää ihan yksinkertaisiakin asioita, mitä normaalit ihmiset pitää itsestään selvinä asioina.

Osaltaan nämä kirjoitukset ei ole edes totta, halutaan vaan provoisida ja kärjistää asioita sekä keksiä aiheita! Kantsii suhtautua näihin suurella varauksella. Luulen että viranomaisetkin tekevät juuri niin, eivät edes lue, sillä heidän aikansa meni muuten pelkkiin tyhjänpäiväisiin asioihin eikä siihen päätyöhön joka on muutenkin kortilla.

Tarinoiden perusteella ei ryhdytä toimenpiteisiin

Ei alaikäinen lapsi osaa tai ymmärrä valittaa omaa pahaa oloaan ja sitä että hänestä ei pidetä kotona huolta ja että kohdellaan kaltoin. Lapsi tottuu ja turtuu kohtaloonsa ja lopulta koko maailmankuva vääristyy, niin että hän vajoaa lähes eläimelliselle tasolle ja luulee lopulta, että se on normaalia. Ei ihme, että sellainen ihminen aikuisena on syrjäytynyt, sopeutumaton, rikollinen tai itsetuhoinen. Myöskään ihmisen auttaminen siinä vaiheessa voi olla jo myöhästä, koska hänellä on hävinnyt usko ihmisiin ja hyvyyteen.
Omalla kohdallani on jäänyt mietityttämään sekin, miksi lääkäri ei tehnyt ilmoitusta mihinkään, kun hän totesi mahalaukkuni surkastuneeksi. Olin silloin noin 15-vuotias ja ruoka ei pysynyt sisälläni vaan oksensin sen ulos. Kyse oli siis nälkiintymisestä. Edelleen, miksi kukaan opettaja ei ilmoittanut mihinkään, vaikka vaatteeni oli likaiset ja repaleiset ym. Päinvastoin, sain kokea koulukiusaamista raukkamaisten opettajien taholta. Alaikäiseen apaattiseen rääsyläiseen on helppo purkaa ilkeyttään, kun se ei voi mitään. Olisivat menneet kotiin katsomaan millainen on äiti lapsella, mutta kun ei uskalleta, välitetä eikä haluta vaivautua. Pääasia heilläkin, että palkka juoksee. Nämä on niitä asioita, jotka ei oikein sietäisi päivänvaloa. Itsekin häpeän omaa pahaa kohtaloani. Seuraamuksetkin näkyy ja kestää läpi ihmisen elämän. Mä olen varma, että näitä äitejä, jotka ei välitä kun itsestään, on edelleen olemassa, mutta niistä vaietaan häpeän takia ja siksi, että aikuiset on arvokkaampia kuin lapset. Aikuisia silitellään ja ymmärretään ja heidän tahtoaan kuunnellaan, mutta lapsia pidetään kiittämättöminä valehtelijoina. Ei sellaisissa oloissa kasvaneet osaa edes kunnolla puhua, saatikka selittää vaikeita asioita. Tarkoitan hylättyjä lapsia, joilla ei tunnu olevan ihmisarvoa ennen kuin ovat täysi-ikäisiä. Sitten saa edes jostain ruokarahaa.