Tämä on nyt sit tällänen kuvitteellinen kertomus ja asiat olisivat EHKÄ VOINEET mennä näin, muistakaa siis se kun alatte lukemaan tätä tekstiä.
Johanna eli ilmeisesti ihan hyvää, jopa upeaa elämää 30-vuotiaaksi asti. Johannalla vaikuttaisi olevan mukavat vanhemmat Markku ja Marja ja 3 nuorempaa sisarusta Julia 25v, Jasmine 20v ja Joel 15v tuossa vaiheessa.
Johannan alamäki alkaa sitten 30-vuotiaana jota jatkuu joulukuuhun 2013 asti 35-vuotiaaksi kun Julia sisko kuolee 30-vuotiaana. Viikko ennen Julian hautajaisia olisin katkaissut kokonaan julkisuuteen välit lopullisesti.
1.2.2014 olisin lähtenyt 3kk psykiatriselle hoitoon hoitamaan mieltäni ja päässyt sieltä pois 1.5.2014. Jonka jälkeen olisin päättänyt myös muuttaa perheen avustamana Ruotsiin Tukholmaan, lähemmäksi omaa perhettäni ja jättänyt tämän suomen elämän taakseni. Olisin myös päättänyt siistiä tyylini ja laihduttaa ja ottaa pari vuotta ihan itseni toipumiseen siitä lähtien kun lähdin psykiatriselle rauhoittumaan. Siellä psykiatrisella rauhoittuessa, päätin lopettaa myös kokonaan päihteiden käytön. Jatkan terapiassa käyntiä, mahdollista lääkitystä myös jos sitä tarvitaan. Ajattelin opiskella myös ammatin. Vaihdan nimeni Mia Tukiaiseksi.
1.2.2016 on mennyt pari vuotta siitä kun lähdin 3kk psykiatriselle ja päätin muuttaa mun elämän. Julian kuolemasta on kulunut nyt n. 2v 2kk. Välini perheeseen on korjaantunut. Olen kaikkien kanssa nyt hyvissä väleissä: äitini, isäni, Jasminen ja Joelin. Oma mielenterveyteni ja yleinen terveyteni voi myös paremmin. Olen laihtunut paljon ja päihteidenkään kanssa ei ole enää ongelmia. Mikä ihana olo!. Olen nyt 37-vuotias. Ammatistakin enää lukematta viimeinen vuosi ennen työllistymistä.
Huhtikuussa 2016 tapasin ihanan oman ikäisen miehen.
Toukokuussa 2016 aloimme seurustelemaan, kun olimme tapailleet kuukauden verran.
Toukokuussa 2017 muutimme avoliittoon.
Toukokuussa 2018 aloimme yrittää ensimmäistä lastamme. Olen 39-vuotias.
Tulen 6kk jälkeen marraskuussa -18 raskaaksi, olen 40-vuotias.
Kun olen raskaana 6kk, menemme miehen kanssa naimisiin.
Lapsi syntyy elokuussa 2018 ja olen 41-vuotias, hän on poika. Hän jää ainoaksi lapseksemme, koska ikäni on jo niin korkea.
Elämme normaalia perhe-elämää, laitan lapsen päiväkotiin hänen ollessa 3v ja palaan takaisin työelämään.
Johanna eli ilmeisesti ihan hyvää, jopa upeaa elämää 30-vuotiaaksi asti. Johannalla vaikuttaisi olevan mukavat vanhemmat Markku ja Marja ja 3 nuorempaa sisarusta Julia 25v, Jasmine 20v ja Joel 15v tuossa vaiheessa.
Johannan alamäki alkaa sitten 30-vuotiaana jota jatkuu joulukuuhun 2013 asti 35-vuotiaaksi kun Julia sisko kuolee 30-vuotiaana. Viikko ennen Julian hautajaisia olisin katkaissut kokonaan julkisuuteen välit lopullisesti.
1.2.2014 olisin lähtenyt 3kk psykiatriselle hoitoon hoitamaan mieltäni ja päässyt sieltä pois 1.5.2014. Jonka jälkeen olisin päättänyt myös muuttaa perheen avustamana Ruotsiin Tukholmaan, lähemmäksi omaa perhettäni ja jättänyt tämän suomen elämän taakseni. Olisin myös päättänyt siistiä tyylini ja laihduttaa ja ottaa pari vuotta ihan itseni toipumiseen siitä lähtien kun lähdin psykiatriselle rauhoittumaan. Siellä psykiatrisella rauhoittuessa, päätin lopettaa myös kokonaan päihteiden käytön. Jatkan terapiassa käyntiä, mahdollista lääkitystä myös jos sitä tarvitaan. Ajattelin opiskella myös ammatin. Vaihdan nimeni Mia Tukiaiseksi.
1.2.2016 on mennyt pari vuotta siitä kun lähdin 3kk psykiatriselle ja päätin muuttaa mun elämän. Julian kuolemasta on kulunut nyt n. 2v 2kk. Välini perheeseen on korjaantunut. Olen kaikkien kanssa nyt hyvissä väleissä: äitini, isäni, Jasminen ja Joelin. Oma mielenterveyteni ja yleinen terveyteni voi myös paremmin. Olen laihtunut paljon ja päihteidenkään kanssa ei ole enää ongelmia. Mikä ihana olo!. Olen nyt 37-vuotias. Ammatistakin enää lukematta viimeinen vuosi ennen työllistymistä.
Huhtikuussa 2016 tapasin ihanan oman ikäisen miehen.
Toukokuussa 2016 aloimme seurustelemaan, kun olimme tapailleet kuukauden verran.
Toukokuussa 2017 muutimme avoliittoon.
Toukokuussa 2018 aloimme yrittää ensimmäistä lastamme. Olen 39-vuotias.
Tulen 6kk jälkeen marraskuussa -18 raskaaksi, olen 40-vuotias.
Kun olen raskaana 6kk, menemme miehen kanssa naimisiin.
Lapsi syntyy elokuussa 2018 ja olen 41-vuotias, hän on poika. Hän jää ainoaksi lapseksemme, koska ikäni on jo niin korkea.
Elämme normaalia perhe-elämää, laitan lapsen päiväkotiin hänen ollessa 3v ja palaan takaisin työelämään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et näytä ymmärtävän vakavan päihde- ja mielenterveysongelman syntymekanismeja.
Etkä näytä tietävän, että jos ihminen olisi 3kk psykiatrisessa osastohoidossa Suomessa ja muuttaisi sen jälkeen Ruotsiin, menisi psykoterapian käynnistämiseen Ruotsissa ehkä vuosia. Psykoterapia on kallista yhteiskunnan kustanatamaa lystiä, ja muuttajan täytyisi "todistaa" Ruotsin puolella tarvitsevansa sitä ja pystyvänsä myös sitoutumaan siihen.
Ja 42-vuotiaana, antaisin miehen ja vuoden ikäisen lapseni kanssa 7päivää lehdelle haastiksen että mitenkä minulla menee näin 7v julkisuudesta pois jäämisen jälkeen. :) eli loistavasti!
Minea hyvä. Tarkoituksenasi on varmaan viestittää itse hoidon tarpeessa olevalle, että toivoa vielä olisi. Mutta kun ne neuvojesi perustana olevat raamit pitäisi ensin olla realistiset. Katso yllä psykoterapian käynnistämisestä.
Mene sinä hoitsu-täti pätemään hevonkuuseen! Ketään kiinnosta sun "ammattilaisen" löpinät.. Mäkin oon muuten ihan aivokirurgi!! Joopa joo...
Hyvä nimimerkki ...............
Sinulla on varmaan kovin paha olla. Kyllä se siitä. Katsos, kaikilla on joskus paha olla. Elämän epäoikeudenmukaiisuuden takia joillakin on vain pahempi olla kuin toisilla ja vielä useamminkin.
Satuja ja tarinoita voi mennää postaamaan HUUHAA- palstalle.
Aha. Ja Johannan ilkeä ja pahansuopa, itsekäs luonnekin muuttuisi samalla kun päihdeongelma katoaisi? "Mulle kaikki heti nyt! Tartten taksin sinne ja tänne! Haluan seuraa, miehen, ruokaa, juomaa! Anna mulle 200e! Joku tänne heti, haluan ravintolaan ryyppään!" Kukaan ei voi elää niin egoistisen ja ilkeän, omahyväisen ja välinpitämättömän, kylmän ihmisen kanssa kuin Tunkki. Ja huume/alkoholiongelman poistuttua huonot luonteenpiirteet vaan korostuu entisestään.
tuulix
Kokenut se kaiken tietää.
Tunkin kohdalla ei omakohtaista kokemusta edes tarvita, hah hah haa!
Ja sitten 43-vuotiaana päättäisin ruveta mieheksi, ja minulle asennettaisiin juustokabanossi jortikaksi, ja menisin homoavioliittoon Olkiksen kanssa.