Puhutaan, että kuvaukset (ct- ja röntgen) voisivat aiheuttaa pitkällä aikavälillä joillekin harvoille syöpää. Sen kehittyminen vie 10..20 vuotta.
Onko röntgenkuvauksessa ainoastaan annoksen suurella merkitystä, ei sillä, kuinka usein kuvaa esim pienillä määrillä?
Netissä on paljon esimerkkejä, missä sanotaan että esim kaularankaröntgen 0,2 mSv vastaa 24 pv luonnollista taustasäteilyä. Voiko tuo tosiaan pitää paikkansa? Eli riskihän olisi silloin täysin olematon?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lääketieteellinen_röntgenkuvaus
Onko röntgenkuvauksessa ainoastaan annoksen suurella merkitystä, ei sillä, kuinka usein kuvaa esim pienillä määrillä?
Netissä on paljon esimerkkejä, missä sanotaan että esim kaularankaröntgen 0,2 mSv vastaa 24 pv luonnollista taustasäteilyä. Voiko tuo tosiaan pitää paikkansa? Eli riskihän olisi silloin täysin olematon?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lääketieteellinen_röntgenkuvaus
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eivät aiheuta.
Röntgen säteily on ionisoivaa säteilyä ja voi aiheuttaa vauruoita dna:n. Jos käy huono tuuri, aiheuttaa dna muutos solun kehittymisen syöpäsoluksi. Suurin osa dna varurioituneista soluista tekee ns. itsemurhan, jotta virhe ei solun jakautuessa leviä eteenpäin, mutta aina on mahdollista että yksikin rtg-kuva käynnistää hitaan prosessin jossa solulinja esim 10 v aikana hitaasti muuttuu syöväksi. Tiede termi tälle on sotakastinen haitta.
Eli siis rtg-kuvat eivät sinänsä aiheuta syöpää, mutta lisäävät syövän riskiä. Siksi jokaista vaivaa ei suoraan olla röntgenkuvaamassa vaan lääkärin pitää arvioida kuvauksesta olevan potilaan terveydelle enemmän hyötyä kuin haittaa. Esim. murtumaepäiöyissä otetaan kuva, koska murtuneen raajan väärä hoito aiheuttaa potilaalle enemmän haittaa kuin sädeannos.
Stukkin aivuilta asianmukaista tietoa
http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/kirjasarja/fi_FI/kirjasarja4/_files/12222632510021057/default/kirja4_03.pdf
Kyllä aiheuttaa.Myös hoidossa sädehoito aiheuttaa mahdollisesti syöpää.siksi esim päätä useimmiten sädetetään vain kerran.
Kukkupuhetta. Ainoat kohteet, joihin olen antanut vain kertaalleen ulkoista säteilyä, ovat olleet miesten rintarauhaset. Eturauhassyövän hormonihoito kasvattaa rintoja ja vaikka useimmat miehet osaavat arvostaa isoja rintoja, niin eivät kuitenkaan itsellään. Siksi rintarauhasista tehdään selvää isoilla kerta-annoksilla kuuden megaelektronivoltin elektronisäteillä. Sädehoitokone tikittää minuuttitolkulla, mutta hoitokertoja on tosiaan vain tuo yksi. Itse eturauhasen sädehoito sen sijaan kestää seitsemän viikkoa.
Ulkoisen sädehoidon teho perustuu fraktiointiin eli kokonaissädeannoksen jakamiseen pienemmiksi kerta-annoksiksi. Jos kokonaisannos annettaisiin yhdellä kerralla, niin se kyllä tuhoaisi kaikki syöpäsolut sädetettävältä alueelta, mutta se tuhoaisi myös kaikki terveetkin solut, eikä potilas selviäisi kokemuksesta hengissä. Poikkeuksena on vain tuo mainitsemani rintarauhasten kosmeettinen sädetys. Hoitokertojen välillä terveet solut toipuvat sädetyksistä. Sairailla soluilla korjausmekanismit toimivat heikommin ja siksi niitä kuolee enemmän kuin terveitä.
Aivot ja hermosto muutenkaan eivät ole erityisen sädeherkkiä elimiä, koska niiden solut jakautuvat hitaasti tai ei ollenkaan. Jakautumisvaiheessa solu on kaikkein herkimmillään säteilyn aiheuttamalle DNA:n pilkkoutumiselle ja solukuolema käynnistyy. Siksi nopeasti jakautuvat solut, kuten limakalvon solut, ovat hyvin sädeherkkiä. Suun ja kaulan alueen sädehoito on potilaalle kaikkein epämiellyttävintä sivuvaikutusten osalta.
Sädehoito ja säteilyn käyttö terveydenhuollossa ylipäätään ei tosiaan ole täysin riskitöntä puuhaa, mutta hyötyjen katsotaan painavan vaakakupissa enemmän kuin haittojen.