55-vuotiaana minusta on tullut ihan omituinen. Ennen touhusin kaikenlaista ja pidin yhteyttä ystäviini. Kodin piti aina olla siisti ja kaunis. Pientä remonttiakin tuli tehtyä, matkustettua,ym. Nyt on yhtäkkiä kaikki into kadonnut, töissä jaksan käydä ja se tuntuukin kaikkein helpoimmalta kun ei tartte itse mitään miettiä. Asuin mukavassa ok-talossa miehen kanssa ja eron jälkeen minä lähdin asumaan kerrostaloon. En vain saa tätä tuntumaan kodilta ja pois tekisi mieli-mutta minne mennä.
Onko muilla ikäisilläni samoja kokemuksia, että sitä ihan mielellään möllöttää yksin kotona kuin lähtee "kylille".
Onko ihmiselle annettu syntymässä energiamäärä joka nyt minulla on kulutettu loppuun, Ja älkää ehdottako liikuntaa, pyöräilen ja liikun työssä paljon,
Onko muilla ikäisilläni samoja kokemuksia, että sitä ihan mielellään möllöttää yksin kotona kuin lähtee "kylille".
Onko ihmiselle annettu syntymässä energiamäärä joka nyt minulla on kulutettu loppuun, Ja älkää ehdottako liikuntaa, pyöräilen ja liikun työssä paljon,
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sama täällä - arkena energiaa riittää vain töihin, jossa tosin työskentelen "täysillä"; toimenkuva vaatii ymmärtämistä, kuuntelemista ja hyväntuulisuutta. Kotona väsyttää aina. Pakko tietenkin tehdä ne pakolliset kuten ruoka ja pyykki mutta muuten ei jaksa eikä huvita tehdä mitään ylimääräistä. Eipä tuota hirveästi tekemistä olekaan kun lähes kahdestaan asutaan puolison kanssa mutta ainahan sitä voisi vaikka lenkkeillä tai osallistua kulttuuririentoihin mutta sohva on kutsuvampi.
VIikonloppuisin kyllä jaksan kaikenlaista kun nukun hyvin ja pitkään. En silloinkaan mikään tehopakkaus ole mutta jotain kuitenkin teen. Olen aina ollut itselleni armollinen ja nyt mennään näin, tehköön ja touhutkoon ne, jotka jaksaa tai joita kiinnostaa.
Kyllä vaan energiat on huvenneet iän myötä. Ei jaksa enää touhuta kuin nuorempana, palautumiseen menee hurjasti paljon enemmän aikaa. Mutta sehän on luonnon laki. Nykyisin keskittyy siihen että työpäivästä selviää, koti tulee vasta kakkosena, silloin tekee kun jaksaa tai viitsii. Eipä noita kyllä enää ole sotkijoitakaan, kahdestaan isännän kanssa asutaan. tietysti välillä omatunto huutelee, pitäis pestä ikkunat, pitäis tehdä sitä ja tätä....
Jonkinverran olen saanut apua ubikinonista, se vähän nostaa enrgiatasoani. Maksa valmistaa ubikinonia, mutta sen tuotanto alkaa vähenemään iän myötä ja usein yli viiskymppisillä on puutetta ubikinonista. Saa sitä joistain ruuistakin,mutta hyvin niukalti, siispä syön purkista.
Hyvä kysymys!
Ihan samat havainnot itsellänikin; tosin olen jo 65v...mutta yhtäkkiä (tänä keväänä) kaikki puhti on on kadoksissa.
En oikein usko noihin ubikinoihin sun muihin, eiköhän se kuitenkin löydy omasta päästä se tarmo ja tekemisen ilo.
Minä etsin sitä ainakin siitä suunnasta ajatellen että tää on ohimenevä vaihe.
Kiiitos vastauksista. Ostan tätä ubikinonia. Ei sekään varmaan ihmeitä tee, mutta jos hiukan saisi puhtia.
http://m.iherb.com/Pure-Advantage-B-12-Spray-500-mcg-1-fl-oz/18154
Tämä voi auttaa väsymykseen
Tässä kotimainen tuote.
http://www.google.fi/url?q=http://www.sinunapteekki.fi/catalog/better-you/better-you-boost-b12-vitamiinisuihke-p-5516.html&sa=U&ei=asGBU9XMIq_AygO92YGwAQ&ved=0CBIQFjAC&usg=AFQjCNHotFW-Ppj5p7khMP46E7GwIzWsCg
Kyllä Bio-Qinon virkisti todella, toisaalta en ihmettele vaikka joku ihmisiinkin väsyisi välillä.
55 v saa ollakin väsynyt tai järjestää niin kuin tykkää elämäänsä ei kaikki tarvi olla tiptop. Viimeistään nyt pitäisi päästä rauhaan.
Niin se vaan alkaa tahti hidastumaan ja erittäin hyvä kun pystyy hidastamaan ettei ole pakkotahtia hampaat irvessä ponnistella. Toisilla riittää virtaa pidempään luonnostaan ja olemme erilaisia. OK talossa on kesällä paljon tekemistä kun kasvattelen hyötypuutarhaa niin ettei jaksa lähteä kylille eikä ole mitään mielenkiintoa ollutkaan enää aikoihin. Virtaa ei enää riitä turhiin huveihin. Ja sitten täytyy päästä heti nukkumaan kun alkaa väsyttämään.
En ole kerrostalo ihminen ja pakon sanelemana kun jouduin siellä asumaan niin tuli ravintoloissa käytyä viihtymässä ja syömässä paljonkin. Nyt on ihanaa kun talo on sen verran syrjässä että käy kesämökistäkin niin ettei tarvitse kamoja pakata viikonloppuisin autonperään niin tämä on parhain ratkaisu. Kerrostalo & mökki systeemistä en tykännyt.
Jos pyöräilee ja liikkuu työssä paljon iässäsi niin siinähän on jo ihan tarpeeksi eikä mikään ihme jos vapaa- aika menee levätessä ja niin pitääkin. Mikä on ollut energia ennen niin se on takanapäin ja pitäisi sopeutua vaan siihen ettei yritä enää liikaa.
En tiedä ap. jumppaatko, käytkö kuntosalilla, joogaamassa, lenkillä tms...
Minulle on antanut virtaa oman vartalon huomioiminen ja "kunnostaminen".
Otin alastonkuvia itsestäni pari vuotta sitten.
Aloin vahvistaa syviä vatsalihaksia, ja ei-niin syviä, venytellä, puntteja nostella (joka päivä), lenkkeillä, hyötyliikkua, pyöräillä pitkiä reittejä (1-3 krt/vk).
Olen kuvannut itseäni alastomana silloin tällöin.
Eihän vartalonsa muutoksia huomaisi ilman kuvia, joihin vertailla.
Ihanaa nähdä, että on tullut sievemmän näköiseksi.
Tuntuukin vahvalta ja virkeältä. Itsetunto kohonnut. Hymy herkemmässä. Selkää ei särje koskaan enää.
Raskauksien jäljiltä alavatsassa on ylimääräinen ryppykasa, joka ei siitä lähde jumppaamalla, mutta se on vain ylpeyden aihe. Että eletty on ja lapset kasvatettu, vieläpä hyvin.
Hyvin sanottu tuo "Minulle on antanut virtaa oman vartalon huomioiminen ja kunnostaminen". Yhdyn täysin tuohon asenteeseen!!!
En käy saleilla, minulle riittää kotijumppa käsipainoilla,kepillä, painovannettakin on helppo pyöritellä. Mitä milloinkin haluaa.
Mutta, kun kroppa voi hyvin, niin mielikin pysyy paljon pirteämpänä.
Elämässä pitää olla sisältöä, intohimoa (ei tarkoita vain rakkausasioita), unelmia ja toiveita. Ilman niitä olet ehkä olemassa, mutta et elä.
Tämän ikäluokan ihmiset olemme saaneet tehdä kakarasta asti töitä useimmat kun kotoa ei annettu mitään.
Nykyään pullamössö nuoriso ei osaa tehdä mitään muuta kuin ovat masentuneita.
Töihin piti mennä jo heti kun peruskoulu loppui ja ruokarahaa piti tilistä antaa puolet kotiin.
Minä ihmettelin kun toiset saivat säästää ajokorttirahaa tms. mutta minä sain elättää vanhempiani ja sain puolella rahoilla vähän paremmat vaatteet kun ryysyissä sain ennen sitä kulkea.
Mieheni meni heinäpellolle jo 7v asti kun maalaispoika oli.
Perintöä en saa kun vanhemmat ovat törsänneet ihan kaiken omaan perseeseen vaikka maksoin kotiin viisi vuotta. Lapsenlapsille he antavat mutta minulla ei ole niitä niin häviän kaikessa ja olen maksaja vaan.
Eikö se ole oma valintasi, mitä maksat? Turha kantaa katkeruutta ja kaunaa, jos ei ole kasvanut aikanaan aikuiseksi ja tehnyt itseään koskevia päätöksiä ITSE.
Ehdotus:
ota loparit töistä ja käy paperisotaan.Hakeudu nuoruusajan maisemiin, siellä et ehdi miettimään tyhmyyksiä,kun vanhoja tuttavuuksia on hengissä jokunen.
Muista vainajia kukin.
Sen jälkeen kun elimelliset 'viat, vaivat, ongelmat' on suljettu pois, eli käyty lääkärissä ja verikokein selvitetty hemoglobiini-, verensokeri- yms. arvoja ja hoidettu ne jos hoitamista on, keskity mielen puolen kartoittamiseen. Missä mieli askaroi, mitä sisikunnassa liikkuu, mitä korvain väliss' tapahtuu ...
Älä kuluta energioitasi turhaan, valitse tarkoin ja huolella ajattelu- ja asennoitumistapasi elämään ja maailmaan. Voimat ja energiat kasvavat sieltä.
Kilpirauhasjutut voin lisätä listaasi. Sehän on yleinen, mutta salassapysyvä ongelma.
Silloin kasariaikaan matkustelin Kreikassa ja kaipasin jotain muutakin tekemistä kuin rannalla makuu. Nyt taitaisin tyytyä siihen ilman mitään ongelmia. Kyllä energia vähenee iän mukana, ei sille mitään mahda.
Minua vähän huolestuttavat ehkä pitkätkin työrupeamat kuumassa loppukesällä. Palautuminen rankasta? työpäivästä kestää tosi kauan nykyään, kun alan olla kulkija 60-vuotias. Harmittaa kun ei ole ketään nuorempaa noihin erikoishommiin. Ajatuspuoli ei siinä auta. Tauotusta ja riittävää nestetankkausta pitää yrittää.
No kuule kyllä auttaa! Rämmi ajatuksinesi suossa, niin et varmasti jaksa. Kevennä, niin muukin olo keventyy. - Olet sitä mitä syöt ja sellainen, millä lailla ajattelet ja asennoidut.
Ihan mukavaa minulle töissä käynti on. Nuo rankat hommat pitää tehdä ylitöinä, joten voisin kieltäytyä niistä. Eläkeputkeenkin voisin toimeentulon puolesta jäädä.
Jos noita kuumia hommia en tekisi, ne tekisi joku liian kokematon, ja seuraukset olisivat ennalta arvaamattomat. Kauan se ainakin kestäisi, ja nuoretkin siinä väsähtäisivät.
Sinä et näköjään ole kuuman prosessin kanssa ollut tekemisissäkään. Ei siinä kukkaisajatukset auta.
Joo, niinhän lekuriin sanoi, että kulumia ja nivelrikkoa on, mutta säilytä tuo iloinen mieli, niin kyllä se siitä!
Jep jep ja nyt istun ja funtsaan, että mitä teen, kun ei kertakaikkiaan enää kunto riitä täysipäiväiseen duuniin! Lekurinkin sanat tuntuvat lähinnä feikiltä ja diaknoosinsa lähinnä epäilyttää. Miten voi kulumaa ja nivelrikkoa olla sääressä ja polven takana? Tuntuu aivan kamalalta tämä löysässä hirressä roikkuminen!
Pyydä päästä pätevälle lääkärille diagnoosia ja työkyvyn arviointia varten, yksityisellä voisi onnistua paremmin tuo diagnosointipuoli. Kannattaa satsata nyt tähän puoleen elämästä, vaikkapa rahallisestikin. Kelan kanssa tappelu on sitten tarina erikseen, mutta fiilis on että olet oikeutettu osa-aikaeläkkeeseen.
Kiitos! Tätä asiaa olen jo vähän funtsannut, kun tuntuu, että ei jaksa, niin ei jaksa! Muutakin elämää vielä on ja duuni vie voimat! Täytyy sitä ihmisen elääkin, eikä vaan valittaa ja riutua!
Aurinkoista kevättä :-)
Olen saman ikäinen mies ja samoja oireita on. Oikeastaan ei mikään säväytä enää..En saa itseä innostumaan mistään.Ei edes uusi ajoneuvo herätä minkään laisia hyvän olon tunteita ja kun ottaa huomioon että meille miehille tuo "pyhälehmä" pitäisi olla tärkeä asia.Tuossa se peltikasa on pihalla eikä sitä viitsi edes pestä vaikka on alta vuoden vanha.
Kuntoilemaankin täytyy pakottaa itsensä..
Toivottavasti tämä on joku välivaihe myös sinulla.Olen epäillyt jo että jokin vitamiini puute on päällä,mutta uskon kyllä että voimavarat ei vaan enää riitä kaikkeen mihin ennen.
Mullakin ihan raato-olo, en tosiaankaan ole paras esimerkki energisyydestä ja pirteydestä, mutta jotain ajatuksia ja kokemuksia mulla on. Liikunta ja kunnon kohentaminen on hyvä juttu, niin kauan kun se tuottaa mielihyvää ja siihen on aitoa intoa. No jaa, jonkin verran voi itseään patistaakin liikkeelle.
Kaikenlainen itsestä huolehtiminen ja itsestään välittäminen auttavat minua jaksamaan paremmin. Ei tarvitse olla mitään massiivista vaan esim lupa itselle levätä, ajatella tietoisesti hyvää itsestään ja omasta elämästään, ts rakastaa itseään. Se että olen arvokas omana itsenäni.
Joskus teen niin että keskittyneesti ajattelen ja puhun itselleni sisäisesti, kuinka saan voimaa, kuinka energia virtaa minuun ja kuinka minulle tulee hyvä olo. Samalla hengitän rauhallisesti ja kunnolla.
Valitsen itselleni hyviä, maukkaita ja terveellisiä ruokia ja hemmottelen niillä itseäni. Katselen jotain kaunista, kukkia, taidetta yms ja imen niistä energiaa itseeni. Auringon lämmöstä ja kauniista maisemasta, uusista lehdistä puissa saan voimaa.
Älä vertaa aikaa nuorempana tähän ikään! Siis jos jo liikut ja huolehdit itsestäsi niin hyväksy tilanne. Tee mitä haluat ja jaksat! Iän myötä kiinnostuksen kohteet voivat muuttua ja pitää levätä enemmän jne. Sitä se ikääntyminen tekee :)
Ylös sieltä soffalta heti! Kymmenen punnerrusta, kakskyt tasahyppelyä noin lämmittelyksi, siivousrätti käteen, imuri toiseen, hophop! Ja kun se on tehty, olet ANSAINNUT sohvailun, ja sulla itelläs on parempi mieli.
Katselen tässä syrjäsilmällä mun isää, 78v, joka juuri laittaa meidän vajan kattoa. Vasemman käden kaksi sormea paskana, sekä oikean käden olkapään yksi jänteistä poikki. Astmaa, viisi nikamaa selässä joiden välissä ei oikein enää löydy välilevyjä, sepelvaltimoissa putket, polvet epäkunnossa, lantio siinä tilassa ettei pysty kävelemään 100 m enempää. Tuolla se katolla heiluu. Makoile sitten tässä, kuule ;))
Mutta minusta hän on oikeassa. Kun antaa vallan väsymykselle, ja sille ettei jaksaisi, silloin alkaa alamäki. Ja mulle henkilökohtaisesti tekeminen ja varsinkin se lopputarkastus, antaa tosi paljon. Mikä on sen ihanampaa kuin pullan tuoksu, vastapestyt matot, puhtaat ikkunat, tuoksuva pyykki! Ei ainakaan sohva.
Sitäpaitsi, energia toimii muutenkin niin ihmiskehossa, että mitä enemmän tuhlaat, sitä enemmän saat tilalle. Mitä vähemmän tuhlaat, sitä enemmän energiaa menetät.
Sun elämäntilannetta tarkastellen, tulee ensiksi mieleen että olet masentunut. Olisi miltei ihme jos et olisi. Minulle arjen tekeminen ja nuo ylläolevat asiat ovat ne mitkä ovat elämässä vetäneet ylös depiksestä. Tee tuosta epämukavasta kämpästäsi itsellesi pesän, sellainen missä viihdyt. Koti on sellainen juttu, että mitä enemmän tekee sen eteen, sitä rakkaammaksi se tulee. Ehkä kaikki elämässä toimii niin? Ihmissuhteet ja myös suhde itseesi.
Ei se vanhalla iällä noin mene. Minä, pian 60-vuotias, tuota talvella cross trainerilla kokeilin. Kunto kyllä nousi hiljalleen, mutta palautumisaikojen piti olla pitkiä. Mesätöitä, lenkkeilyä ym. olen vapaa-aikoinani koko ikäni tehnyt, mutta talven kuntoilun jälkeenkin tehokas puunpilkonta jäi 2-3 tuntiin. Nuorempana jaksoin hyvin koko päivän.
Jösses! Jokainen ottaa oman jaksamisensa omista jutuista, jos se on jollekin oman kodin laittoa tai liikuntaa, niin on kai ok! Mutta, jos duuni vie voimat, niin sille ei mitään voi, vaikka kuinka yrittää.
Ennen pääsi osa-aikaeläkkeelle näistä duuneista 58v. ja nyt ikä on jo noussut 61v., eikä kunto meinaa millään riittää sinne asti. Eilenkin liikuntaa ja ulkoilua yli kuusi tuntia duunin puolesta. Kyllä siinä vähän päätä särki ja silmät tuppasivat menemään kieroon jo raittiinilmanmyrkytyksestä ja liikunnanriemusta!
Ei siinä sitten oikein jaksa muuta, kun himassa on ennen kuutta ja syö jotain ja menee maate, että jaksaa taas seuraavana päivänä :-)
Olen 60v leski ja apaattinen. En viitsisi tehdä enää edes ruokaa itselleni.
Jäin leskeksi syksyllä. Tiedän tasan tarkkaan,että liikunta,raitis ilma,terveellinen ruokavalio.......jne.,auttavat jaksamaan.
Kun raahaudun kauppaan,ostan valmisruokia,pullaa ja herkkujuustoja.
Pötkötän soffalla ja syödä mussutan.
Olen lapseton ja nyt erakoitunut täysin.
En käy missään,eikä mulla käy ketään.
Telkkari syytää huonoa kuvaa,kun tuulimyllyt rakennettiin ja ne sotkee kuvan. Netti on mun kanava ulkomaailmaan. En ole vielä löytänyt yhtään hyvää syytä nousta tästä suosta.
Tsemppaa itseäsi,hyvä ihminen. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan.
Anna hymyn vallata kasvosi edes yhtenä päivänä,se voi poikia sinulle uusia tuttavuuksia,uutta seuraa iltojesi yksinäisyyteen.
Yritä enemmän!!!
Olet selvästi sairas ja tavoillasi tulet aina vain sairaammaksi ja lienet vihannes laitoksen petissä ennen kuin arvaatkaan. Hieno tulevaisuudenkuva ihmiselle. Kannattiko tärvätä elämänsä parisuhteelle, jos ei itsellä ole mitään arvoa etkä kunnioita omaa itseäsi sen vertaa, että huolehtisit omasta elämästäsi.
Terve sielu terveessä ruumiissa tarkoittaa, että ruumiisi, kehosi on temppeli sille, mitä sisälläsi asuu, mielelle, hengelle. Jokainen kantaa ja hoitaa temppelinsä ja sen sisällön itse, ei esim. puoliso, oli suhde minkä niminen tahansa. Siksi suhteissa ei pidä kahdesta tulla yksi, vaikka kirkkomme niin sanookin, koska puolikkaalle käy juuri niin kuin sinulle on käynyt, kun toinen puolikas poistuu.
Yhtään hyvää syytä?
Oisko hyvä syy sinä itse, sinun kaikinpuolinen hyvinvointisi? Jos et jaksa yksin nousta soffalta, tilaa aika terkkariisi, sieltä vyyhti lähtee purkautumaan. Masennuksen hoitoon on hyviä apuja nykyisin.
Soffa on best
On täällä toinenkin, joka on huomannut, että mitä turhia rehkiä. Jos lähtee lenkille, voi nilkka nyrjähtää tai polvet tulla kipeiksi:))) Onhan noita kupsahdellut tuonne polun varteen, kun sydän pettää sittenkin, vaikka kuinka lenkkeilisi.))
Ruokani laitan kyllä itse ja yritän tehdä ostokset siten, että kerran viikossa,...korkeintaan,..käyn kaupassa, vaikka kauppa on nurkan takana.
Olen 8 vuotta asunut uudella paikkakunnalla eron vuoksi ja yhtään ystävää en ole saanut. Kukapa minua tulisi sängystä jututtamaan ja ketään en päästä kotiini?
Nyt on sämpylät uunissa ja pulverista tein kahvimaidon, koska en viitsi lähteä kauppaan. Lihan pala riittää kolmeksi päiväksi ja vihanneksilla niitä jatkan. Puurohiutaleita on riittämiin.
Sen olen huomannut, että puheliaisuuteni on kadonnut ja musiikki suorastaan ärsyttää, koska tulee niin paljon muistoja mieleen, jotka haluan sulkea pois kokonaan.
Jotenkin täytyisi vahvistaa jalka lihaksia ainakin, eikä käsivoimatkaan olisi pahitteiksi! Silloin harvoin, kun olen lapseni kanssa marja-/sieniretkellä, niin "kyykkypissa" ei tahdo onnistua:))))
Kun ihmisten ajatuksiin ei voi millään vaikuttaa ja saada heitä tajuamaan, että itsensä takia kannattaa tehdä ja toimia niin kauan kun toimintakykyä on jäljellä, niin sanonpa nyt kuitenkin vielä tämän:
Tyypit, jotka taannuttavat itse itsensä jo ennen aikojaan kuka mistäkin syystä, laiskuuttaan, viitsimättömyyttään, masennustaan, tai mitä tahansa tekosyytään, ovat niitä ensimmäisiä, jotka makaavat hyvässä lykyssä vuosia vahdaten laitoksen kattoa.
Siinäpä teille auvoisa tulevaisuuden kuva ja näkymä. 'Kannattaa' levätä laakereillaan ja katsoa sielunsa silmillä sitä aikaa, kun ei todellakaan 'tarvitse' enää tehdä mitään.