Millaisia vaurioita huomasitte jääneen? Kuinka kauan toipuminen kesti, ja minkä ajan jälkeen ei tapahtunut enää muutosta? Tunnetteko itsenne erilaiseksi kuin ennen? Hyvässä vai pahassa? Koetteko että olette tyhmentyneet? Millä tavalla?
Psykoosissa olleita, jotka kokee siitä jääneen vaurioita?
mietin...
8484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuntoutuminen on hidasta puuhaa. Mulla on mennyt kohta kolme vuotta ja nyt ollaan edelleen vasta vaiheessa. Silti lääkäri sanoi että kohdallani toipuminen on ollut nopeaa. Vieläkin on sosiaalisia pelkoja ja masennuksesta johtuvaa aloitekyvyttömyyttä. Psykoosioireet ovat lääkityksellä onneksi kurissa, mutta lääkitystä joudun mahdollisesti käyttämään läpi elämän. Mulla siis tarkemmin määrittelemätön ei-elimellinen psykoosi. En tiedä olenko tyhmempi, osittain olen ehkä jopa vähän kypsempi. Jokatapauksessa elämäni on yhä varsin rajoittunutta. Yksinäisyys myös vaivaa, varsinkin näin kesän kynnyksellä kun omaa kumppania on nyt hyvin vaikea löytää. Ja mulla siis on lääkärin mukaan hyvä ennuste.
Ei ne psykiatrit mistään ennusteista tiedä. Tulevaisuus on arvaamaton, joten älä tuudittaudu väärään itsevarmuuteen.
Todennäköisesti itse psykoosi ei mitään pysyviä muutoksia ole saanut aikaan, mutta sen "hoitoon" käytettävät neuroleptit tekevät nopeastkin pahaa jälkeä.
Itse sain aikoinaan lääkepsykoosin lopetettua seinään masennuslääkekoktailin jota lääkittiin aivan järjettömin neuroleptiannoksin. Tuosta on aikaa nyt jo vuosia ja voin sanoa menettäneeni tunteeni, olen enää tyhjä kuori joka toimii ja elää kuin robotti. Millään ei ole mitään merkitystä, mikään ei kiinnosta eikä elämässä ole mitään mieltä. En muista milloin olisin viimeksi itkenyt tai nauranut; en tunne surua enkä iloa.
Elän siis tyhjiössä ja voit ap hyvä uskoa, että tämä on aivan kauheaa. Lääkkeiden syömisen aikaan minulta meni muisti, tämä asia on jossain määrin korjaantunut.
Neuroleptithän ovat antipsykootteja, ja tutkimusten mukaan ne tuhoavat otsalohkot ja limbisen järjestelmän (oppiminen, muisti, tunteet, motiivit, puhekeskus):
Martin Harrowin 15 ja 20 vuoden tutkimuksissa seurattiin potilaita hyvin pitkäaikaisesti, ja yllättävän suuri osa esimerkiksi skitsofreniadiagnoosin saaneista potilaista lopulta lopetti neuroleptit. Tämä ryhmä myös lopulta pärjäsi paljon paremmin toiminnallisesti kuin neurolepteja syönyt ryhmä.
http://psychrights.org/research/digest/nlps/OutcomeFactors.pdf
https://www.pubmed.com/pubmed/23512950
http://www.madinamerica.com/wp-content/uploads/2012/05/Harrow.pdf
http://www.madinamerica.com/2013/09/behind-amazing-victory-mental-health-activists-robert-whitaker/
Jne. Neuroleptit lamaavat "antipsykoottisilla" tasoilla aivojen dopamiinipolkuja ja siten korkeampiin ihmisen ajattelun ja tunteiden säätelyyn liittyviä aivojen alueita, kuten otsalohko ja limbinen järjestelmä. Tämän ominaisuuden vuoksi niitä lääkkeitä voidaan käyttää esimerkiksi "skitsofrenian", "bipolaarisuuden" ja nuorten ja vanhusten käytöshäiriöiden kontrollointiin. Nämä lääkkeet eivät varsinaisesti paranna mitään aivoissa olevaa sairautta, ne lamaavat ison osan aivoista. Jotkut potilaat ja varsinkin potilaan läheiset ja muu yhteiskunta voivat kokea "kemiallisen lobotomian" vaikutukset hyödyllisinä, mutta on myös suuri osa "skitsofreniaa" tai "bipolaarista" sairastavia (tarkemmin niillä nimillä diagnosoituja), jotka voivat toiminnallisesti paremmin hyvin pienellä annoksella näitä lääkkeitä tai jopa ilman niitä.
Neuroleptit eivät oikeasti ole antiosykootteja, vaan niitä väitetään siksi markkinointitarkoituksessa.
Minulla on kulunut vajaa vuosi psykoosista. Toisaalta tunnen olevani toipunut kun harhoja ei ole ollut sitten viime kesän, toisaalta taas minusta on tullut aloitekyvytön masennuksen takia. Meillä on kolme kouluikäistä lasta ja perhetyöntekijä käy kolme kertaa viikossa. Hänen kanssaan olen käynyt kirppiksellä, kahvilassa, verikokeissa ja lenkillä. Yksin minun on vaikea innostua mistään. Kotityöt tulee jotenkin tehtyä. Toki mies auttaa kotitöissä. Meillä on vielä asperger-nuori jonka kanssa on hankalaa.
Olen tullut tyhmemmäksi. Ennen luin paljon kirjoja. Nykyään mikään ei kiinnosta. Olin myös kova kirjoittamaan. Enää sekään ei innosta. Olin kai niin pitkään vauhdissa ja suunnittelin loistavaa tulevaisuutta, että nyt kun psykoosia ei ole,ei ole enää vauhtiakaan eikä mikään kiinnosta. Olen myös aika eristäytynyt. En åysty käymään ruokaostoksilla ja inhoan ulkomuotoani. Olen lihonut syksystä 15 kiloa.En ole koskaan ollut näin lihava, en edes odotusaikoina.
Ensimmäisestä psykoosistani on nyt kolme vuotta ja toisesta kaksi. Psykoosilääkityksen olen lopettanut jo kauan sitten eikä motivaatiota masennuslääkitykseenkään enää ole ollut, koska en koe saavani niistä mitään apua.
Ilkeät, ahdistavat ja häpeälliset muistot psykoosiajoista vaivaavat päivittäin. Käyn tapahtunutta läpi uudelleen ja uudelleen. Koen eläväni maanpäällisessä helvetissä ja toivon, että jokin veisi muistini ja pystyisin aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Paino on noussut viimeisimmän psykoosin jälkeen 40 kg ja häpeä on valtava!
kyllä, menetin elämäni psykoosien vuoksi.
Kuvaile tarkemmin psykoosiasi.