Meille tuli runsas viikko sitten koiran pentu (staffi). Vanha koiramme (10 v. , walesin springerspanieli) ei ole hyväksynyt pentua. Aina pennun lähestyessä vanhempi koira alkaa murista ja irvistellä. Tottuukohan koirat vielä toisiinsa..?
Miten vanha koira hyväksymään pentu?
koiruus
9416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vanhalle koiralle voi olla vaikeaa hyväksyä uusi tulokas kun koti on aina ollut "sen vallassa". Kyllä ne yleensä toisiinsa tottuu ja pentu oppii antamaan vanhalle tilaa. Myös sinun kuuluu esittää pentu vanhalle niin että tämä on uusi laumanjäsen tykkäsi vanha siitä tai ei.
Koirat tottuu toisiinsa kyllä ajan kanssa, vanha vähän nuorta hitaammin. Mutta muista aina, vanhempi on oikeassa, sitä ei rangaista murinasta, varoituksista, eikä välttämättä tokaisustakaan, pentu on se joka siinä vaiheessa tekee virheen. Osallahan pennut saavat helposti jopa selkäänsä, jos koskevat leluihin tms. mutta ajan kanssa oppii.
Kyllä siinä aikamoinen vahinkon vaara pyörii jos kuvitellaan että koirat pärjää. Itse en katso äärimmäisyyteen mennyttä tilannetta sivusta.
Vanhempi piankin keksii jos on sen luontoinen, ahaa tuolle saakin tehdä mitä hyvänsä. Kyllä napakka kielto on paikallaan silloin kun kiinni asti yrittää. Toisaalta pentukin on jyvällä vanhemman eleistä ja äänistä, mutta pikkuinen ei vielä halua uskoa että joku voisi sitä vahinkoittaakkin, kun se emokaan ei erikoisemmin satuttanut vaikka sitä joskus ärsyttikin (pikkuisen tahallaankin).
Kyllä tottumisvaihe vaatii ihmisen valvonnan ja tilanteeseen puuttumisenkin jos tarve vaatii.
Kuules isoäiti, kyllä se vanhempi jo viikossa olisi pennun lopettanut jos on tarkoitus. Harvemmin vanhemmat koirat pentua tappaa. Ja kyllä jos pentu saa turpaansa, se on tasan pennun vika, mitäs ei varoituksia ota tosissaan.
Tuo on oman kokemuksesi kautta tullut mielipide, omani on reilun 40v kasvatustyön tuloksella kehittynyt ja vieläkin asiaan puutun jos sen tarpeelliseksi katson.
En siksi että olettaisin henken lähtevän, mutta kokoerossa saattaa tahatonkin vahinko olla kohtalokas
Sinun juttujasi nyt ei kukaan enää ota tosissaan joten helpommalla pääset kun olet hiljaa
justiina ... se jaksaa jokapaikassa käydä tuon älyttömyytensä oksentamassa ihmisten luettavaksi.
Joo,samoilla linjoilla ollaan isoisoäidin kanssa...
Ei mene aina ihan auvoisasti.Onhan noita talouksia,joissa koirat joudutaan pitämään erikseen,kun ei toimeen tulla.Ja sitten niitä,kun on joku annettu pois,kun ei toimeen tulla.Eli ei aina voi varmasti sanoa.Suurin riski toki on roduissa,jotka ei ole tyypillisesti välttämättä kovin ns.lajisosiaalisia.Ja sitten siihen siis samat sukupuolet.
Tosin kyllä noissa sosiaalisemmissakin ei saada aina kaikkia pelittämään.
"mutta pikkuinen..."Hyvin sanottu,juuri noin.Ja siihen kun lisää,että itsepäinen pieni tekele,niin ei todellakaan hevin usko ilman ihmisen ohjausta.Ja jos ihminen ei ota asiaa kantaakseen,niin vanhemmalta voi palaa päreet kunnollakin jossain kohtaan,kun/jos se saa otteitaan koko ajan koventaa...
Ja se sitten taas,voi viedä heti kättelyssä suhdetta huonoon suuntaan koirien kesken,jos säpinöitä päästetään tulemaan.Jos on vielä "kovapäisistä"roduista kyse,niin jos se pentu oppii turpiina ottamaan ja saa siitä mallia,niin kun on aikuinen,niin voipi katsoa,että nyt onkin minun vuoroni pistää tuulemaan.Oli sitten kyse omasta porukasta tai ulkopuolisista.
Ja tuo,mitä isoisoäiti mainitsi kokoeroista.Minulla on melkoiset kokoerot koirillaJa pikkupentu tullessaan ei paljoa isojen kuonoa suurempi ole :D
.Ja todellakin,ei kannata pahemmin päästää koirien selvittelemään.Se vahinko voi todellakin tapahtua,tahtomattakin.
Toki pelisilmää voi käyttää,kun omat koiransa tuntee.Eli pointti se,miten koira toista komentaa ja miten vastapuoli reagoi,ym.
Itse kuitenkin aina ns.totutan uuden tulokkaan,valvon tarkkaan yhteisoloa alussa,ja tarvittaessa puutun,puolin ja toisin.
Lähtökohta on meillä ylipäätäänkin se,että koirat oppisivat ja käyttäisivät mahdollisemman paljon rauhoittavia eleitä ja kommunikoimaan niillä pikemminkin.
Tärkeää on, ettei vanhusta saa unohtaa. Vaikka kun vieraita tulee, niin vanhempaa pitää moikata ensin, oli pentu sitten kuinka suloinen tahansa. Ja samoin kun leikitään pennun kanssa, on vanhemmalle annettava myös huomiota välillä. Vanhempi syö ensin, menee ovesta ensin ulos,jos lenkität erikseen niin vanhempi lenkille ensin. Pentua ei se haittaa, sille on vain luonnollista olla kakkonen. Ja näin vanhuksen ei tarvitse stressata siitä, että sen asema olisi jotenkin uhattu.
Olen parin edellisen kanssa samoilla linjoilla siitä, että vanhemman on annettava murahdella nuoremmalle; sillä se junnu oppii, että mikä on ok ja mikä ei. Pidä kuitenkin itse silmät ja korvat auki. Jos vanhempi alkaa käydä aggressiiviseksi nuorempaa kohtaan voi olla parempi etsä pennulle uusi koti. Jotkut koirat eivät vaan tule toisten kanssa toimeen.