Onks kynä kadonnu kun ei kukaan kirjoittele?
Jos vielä hetkenkin keikutte siellä kasvimaittenne reunalla ja pyllistelette taivaalle, annan teille jokaiselle sellaisen sateen, että jok ikinen mullanmuru ui tiehensä ja itsekin painutte katon alle suojaan.
Muistakaa silloin myös kirjoitella!
Jos vielä hetkenkin keikutte siellä kasvimaittenne reunalla ja pyllistelette taivaalle, annan teille jokaiselle sellaisen sateen, että jok ikinen mullanmuru ui tiehensä ja itsekin painutte katon alle suojaan.
Muistakaa silloin myös kirjoitella!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mistä arvasitkaan. kasvimaallapa hyvinkin, ja eilen kyllä annoitkin pienen ukkoskuuron, eikä lisä olisi pahitteeksi, mutta älä salamoi ja jyrise kamalasti!
Pistin uimapuvun vaatteiden alle ja poljin lähiselle uimarannalle aurinkoa ottamaan. Kohta nousi kaakosta ohutta pilveä peittäen auringon. En siinä kauaa tarennut uimapukusillani sanaristikkoa täytellä, vaatteet oli laitettava takaisin pääälle.
Tuli siihen viereiselle penkille nuori mies ja alkoi juttelemaan. Ensin ilmoista sitten keskustelimme tietokoneista, netistä, you tubesta ja enemmänkin musiikista ym. ym.
Poika sanoi lauluja tehneensä ja soittelee kavereiden kanssa. Hän akustista kitaraa ja laulaa. Demonkin tehneet you tubeen. Kotiin tultuani etsin hänen kappaleensa you tubesta. Hyvä tenoriääni nuorella miehellä onkin.
Kolmekymppinen, pojalla pitkä vaalea tukka ja ohut leukaparta.
Sanoin että hänellä on vanhanaikainen sielu, kun hän ei omista tietokonetta ja laulaa mielellään melodisia vanhanajan iskelmiä.
Poika ihmetteli kun saattoi kanssasi keskustella ikäänkuin samalla aaltopituudella. Ihmetteli kun minulla on niin paljon tietoa. Sanoin jahka elät sinäkin vielä melkein 50 vuotta lisää niin johan sinunkin kokemuksesi ovat karttuneet. sanoi lähtiessään että oli hauska tutustua.
Piristi tuo jutteluhetki minuakin. Hieno asenne ikäisiäni kohtaan.
Poimin sieltä kimpun kevätesikoita maljakkooni. Nyt ovat puikulaperunat kypsyneet ja syön ne savustetun kirjolohen kanssa nyt.
Sainpa teidät kirjoittelemaan, joten poutasää jatkukoon!
Pienen sadekuuron annoit, mutta et "pelotellut" salamoilla ja jyrinällä. Kauempaa kyllä kuului ukkosen jyrinä,
Sitten joku vielä väittää, että Ruuneperi on itsekäs ja omahyväinen!:)
"Pyllistelin" töissä. Joskus ihan sananmukaisesti. Toisinaan ko. asento saa aikaan taputuksen takalistolle. Läpsyttelijä voi olla myös mummo ja siskoni totesi aiheesta, että ovatpa perverssejä, itse kun olen samaa sukupuolta, vaikka en mummo - vielä.
Onkohan pyllyllä, eli persuksella, olemassa ikään kuin analogia tuon perverssiyden kanssa kun ovat niin samanoloisia?
En tiedä, mutta täytyy vielä oikaista, että se oli siskon mielipide. Omani on toisenlainen. Perverssiin viittaavan lääppimisen ja hyväntahtoisen taputtamisen tai läpyttämisen välillä on iso ero. Sitä eroa vain eivät huomaa, tunnista eivätkä tajua edes kaikki alan immeiset, saati maallikot.
Pyllistellään tälle palstalle, missä sitten ollaankin.
Vanheten laiskuus meitä vaivaa,kummaa kun istuminen on selän takia vaikeaa .
Pitkällään loikoilu helpointa,täytyy niitä tukiliivien etsintä aloittaa.
Suurinosa tällä palstalla,kai lähennellään80v olen ensikuulla minäkin 76v..
Siivillä on aika mennyt ,vanhinlapsikin 55v täyttää heinäk..
Pieni lounastauko täytyy pitää, sitten onkin haettava tarjottavaa pojanpojille kun tuovat sohvani klo 16.00 jälkeen.
Kaikenlaisia muitakin hommia täytyy hoitaa, eilen sain hiukset kesäkuntoon, ja nyt innostaa kodin laittaminen hieman uuteen uskoon kesätekstiileillä.
Puutarha kukoistaa nyt, koristeomenapuu kukkii punaisin upein kukin, eikä nyt tarvitse "pyllistellä" suuremmin tällä haavaa.
Hups, haavaa,..... tulikohan uusi sana Rööslainin ketjuun!
Töitä riittää, vaikka meikäläisen ikäinen ei enää parhaassa työkunnossa olekaan. Tytär kävi pesemässä pari ikkunaa ja tulee huomenna jatkamaan hommaa.
Ukkoni kanssa sitten ripustelimme keveimpiä kesäverhoja ikkunaan ja sen kyllä sanon, ettei helppoa ollut.Tuolille nousukaan ei käynyt enää kovin näppärästi.
Ikänsä voi hyvin "tunnustaa", niin kuin merihuiskukin teki. Meillä ollaan 72 ja 75 vuotiaita, ja sen huomaa.
Saisinko ystävällisesti ehdottaa, että pyytäisitte tyttären nousemaan tuolille ja ripustamaan. Ei ole lainkaan leikin asia, kun putoaa ja lonkka tai muu murtuu. Saattaa olla, että tämän elämän liikehtiminen loppuu siihen tykkänään.
Siinä vaiheessa, kun liikkuminen alkaa olla kankeaa, hankalaa ja voimia vievää, pitäisi korjata kaikki esteet pois liikkumisen tieltä ja keikkuminen vaikka miten tanakalla tuolilla kuuluu niihin puuhiin, joista tulee osata luopua ajoissa.
Ajan hermolla täällä ollaan.
Pyllisteleminen on viimeistä huutoa nyt.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288691612053.html
Näistä muistui mieleen nuoruus. Kun en halunnut valokuvaan kasvoineni, niin käänsin kameralle paremman puoleni. Niinpä aika monessa menneen elämän kuvassa katselen kameraan haarojen välistä. Heh.
Tai sitten salille-nimimerkille: tyttärellä oli menoa ja hän lupasi tulla jatkamaan hommia, mutta tyypillisenä kiirehtijänä laitoin ukon kiipeämään tuolille ja kiinnittämään verhoja, itse ojentelin niitä ja pomotin.
Samalle nimimerkille kiitos neuvoista!
Kyllä huushollissa "täytyy " olla kunnon tikkaat ----Minulla on nyt , poika osti ne johonkin aikaan parivuotta sitten . , Ja ovat olleet keiiössä hyvässä koukussa -- niin ettei lastenlasten lapsetkaan saa helpolla kaadettua , nääs kun jokapakkaan on kiivettävä .
Jos on jo isomummoikäinen, niin kiipeäminen on ihan yhtä vaarallista kuin pikkupilttienkin kiipeäminen. Joten jätä myös kiipeilyt pojalle, joka tikapuut toi. Tosin järkipäisen pojan olisi pitänyt tajuta olla tuomatta.
Tiedän monta surullista tapausta, jotka ovat sukeutuneet kotona tapahtuvista putoamisista, kaatumisista, kompastumisista ... Ota sinäkin selvää, ehkä korvain välissä alkaa lyyti kirjoittaa esimerkin voimasta.
EI, älä kiipeile-nikille:Tiedät monta surullista tapausta, jotka ovat sukeutuneet kotona tapahtuvista putoamisista, kaatumisista, kompastumisista.
Niinhän se onkin, että vahinko ei tule kello kaulassa.
Olet kova antamaan "terveellisiä" elämänohjeita. Mitä sanot minulle, jolla on pakkomielle hypätä kivien ja kantojen yli ja hihkaista "hip hei".
Tunnistat pakkomielteeni, niin kuin minäkin sinun neuvomishalukkuutesi:)
Neuvoa tekee ihan hurjasti mieli, kun kuuntelee ja katselee niitä monia "hyppelijöitä" laitoksen vuoteissa, jotka surkuttelevat omaa osaansa ja kohtaloaan ja ties mitä, eivätkä tajua itse aiheuttaneensa tilansa.
Vaikka vahinko ei ilmoittakaan tulostaan, niin viisas ja järkevä ihminen minimoi mahdollisuudet kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Ylppö oli 105-vuotias, niin hän putosi pöydältä ja kuoli.
Joku kysyi:
Kuka otti tuolin pois?
Arvo Ylppökin alkoi varmaan meidän laillamme vähän hömerehtiä. Hän oli noussut sellaiselle pöydälle missä oli pyörät.
Viisaan palstalaisen varovaisuus ja muut terveystiedot olisivat olleet paikallaan, Toisaalta Arvo Ylppö oli vain 1,55 cm pitkä, joten jos tahtoi kurkottaa ylempää, piti nousta tuolille.pöydälle, tai hypätä. Minä tykkään hypätä.
Hyppääkö EI, älä kiipeä- nikki koskaa?
Hypätä voi, jos on satavarma siitä, mikä hyppäämisen seuraus on. Ts. että tietää, ettei hypyn jälkeen vietä loppuelämäänsä esim. makuuasennossa eikä ota askeltakaan omin voimin.
Kuka pyllistelee missäkin, monet tämän palstan kirjoituksille.
Vanhuus ei tule yksin- nimimerkille: Mistä täällä elämässä voi olla satavarma?
Useimmat pahasti vammautuneet ihmiset ovat hurjassa nuoruudessaan hypänneet "tuntemattomaan", esimerkiksi sukeltaneet oudolla uimarannalla kiveen, tai jotain vastaavaa.
No niinpä. Nuoruus ja hulluus, vallattomuus ja vauhti, ajattelemattomuus ja jopa tiedon puute aiheuttavat kaikenlaista. Kun on jo pitkä elämä takana, kaikista nuoruuden 'vaivoista' luulisi jo ikäimmeisen päässeen eroon. Siis viisastuneen, vai mitä se sanonta vanhuudesta ja viisaudesta tarkoittaa?
Minulla on ollut vielä onneksi tuuria, vedän ruokapöydän siitä yltän verhot laittaa.
Tänään 28 lämmintä varjossakin,mutta ihanaa jaksoin kunnostella kukkapenkkejä.. Taivaalliselta tuntuu ,kun ei pakottele olenkohan saanut elämäni takaisin..
Lapsesta lähtien,kun oppinut ahertamaan kyllä edelleen kaipaa jotain hössötystä. Meneehän aikakin rattosammin,kun jotain näpelöipi.
Sänky ei ole vielä minua varten,kuin yöllä.
Rusketusta on tänään tullut,,rypyt syventyneet kyllä on kurttunaama, vai olisiko tuo peili rikki. odotan jospa joku lahjaksi toisi komiamman..