Lyhyesti:
Jakamaton, osittamaton kuolinpesä, toinen, holhottava dementikkovanhempi elää. Omaisuutta on maatila ja rahaa pankkitilillä. Lapsia on 3. Maistraatti valvoo elävän vanhemman etua.
Minkä verran lapset saavat käyttää kuolinpesän pankkitilin rahoja omiin tarkoituksiinsa, ts jakaa itselleen rahaa? Puoletko tilistä, vai minkä verran? Voiko maistraatti kieltää sen? Perinnönjakoa ei vielä haluta tehdä.
Kiitos vastauksista.
Jakamaton, osittamaton kuolinpesä, toinen, holhottava dementikkovanhempi elää. Omaisuutta on maatila ja rahaa pankkitilillä. Lapsia on 3. Maistraatti valvoo elävän vanhemman etua.
Minkä verran lapset saavat käyttää kuolinpesän pankkitilin rahoja omiin tarkoituksiinsa, ts jakaa itselleen rahaa? Puoletko tilistä, vai minkä verran? Voiko maistraatti kieltää sen? Perinnönjakoa ei vielä haluta tehdä.
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haluatte ottaa rahoja käyttöön, mutta ette tehdä peinnönjakoa? Nuo ovat keskenään ristiriitaiset asiat. Se rahojen käyttöönotto on perinnönjako, osittainen sellainen. Kenen nimissä ne tilit ovat olleet? Kannattaisi ehkä tehdä ainakin ositus, jolloin tiedetään mikä on lesken omaisuutta.
http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/holhoustoimi/Miten-menettelen---Maistraatin-luvan-hakeminen-/
Lupa tehdä sopimus kuolinpesän yhteishallinnosta
Ositus ja perinnönjako
Omaisuuden erottelu
Voi tulla melkoinen sotku jos ja kun rahoja vain otetaan omaan käyttöön. Täytyyhän olla tiedossa minkäverran rahaa kukin on saamassa ylipäätään, ettei ota enempää kuin mitä kuuluu saada. Eikö perunkirjaa ole tehty toisen vanhemman kuoltua. Siitähän selviäis mikä osuus on kullekin jo tulossa.
Ositus on tehtävä, jotta tiedetään, mitä kuuluu leskelle ja mitä kuolinpesälle. Kun se on tehty, on jatko helpompaa. Kuolinpesän omaisuuden käytöstä pesän osakkaat voivat nimittäin sopia keskenään, mutta eivät tietenkään lesken omaisuudesta.
Ositus on eri asia kuin perinnönjako. Ei niitä ole pakko tehdä samalla kertaa. Mutta jos aiotte kuolinpesän varoja käytellä, on tietysti hoidettava ositus, jotta - kuten yllä jo sanoin - tiedetään, mitä varoja kuolinpesään kuuluu.
Maistraatista tulee kerran vuodessa tilitys. Jollei tähän ole tullut poikkeusta, luulenpa, että tämä dementiaa sairastava pitää rahanyöreistä kiinni. Puolisoilla on keskinäinen sopimus (testamentti), Syynkin luulen tietäväni. Leski saa kunnollista hoitoa. Oletteko kysyneet maistraatista mahd. testamentin oloa? Jos tällainen testamentti on olemassa, ei teillä ole kuolinpesään mitään asiaa, ennen kuin tämä dementikkokin kuolee. Huolestuttavaa on käyttää vanhemmastaan nimeä dementikkovanhempi.
Huolestuttavaa on, että luulet noin paljon kaikenlaista. Luulosi ovat päin mäntyä. Pyydän, ettet osallistu enempää tähän keskusteluun.
Linkki maistraatin sivuille on hyvä ja nim. vähintään näin, kertoi oleellisen lyhyesti, eli osituksen olevan tarpeellisen.
Maatilan pirstoutumisen ja ehkä lesken asuntoon kohdistuvan elinikäisen hallintaoikeuden takia pesää ei haluta jakaa lesken eläessä, eikä viisastakaan.
Perillisten ja lesken välillä on kuitenkin tehtävä maistraatin hyväksymä maiden ja rahojen omistuksen ositussopimus lesken ja perillisten potteihin nettona.
Jos pysytte sopuisina myös edunvalvojan/sijaisen kanssa, niin ositus hoituu palkatun asiantuntijan avulla, ettei pesään tarvitse hakea usein kalliiksi kerrottua käräjäoikeuden määräämää pesänjakajaa. Jotkut maistraatit ehkä ehdottavat (vaativat?) jakajan hakua.
Ilman avioehtoja ja testamentteja puolisoiden yhteenlasketuista nettovaroista puolet tulee perillisille, paitsi rikkaamman lesken ei tarvitse antaa tasinkoa perillisille. Jos saatte ositussopimuksessa rahavarat, niin niistä voitte tehdä osittaisen jakosopimuksen keskenään sopimallanne tavalla.