En tiedä miten jaksan. Tuntuu että pää leviää joka puolelle. Kavereita ei ole. Tunnen itseni todella yksinäiseksi. 8 kk suhde (ei lapsen isä) meni viikko sitten poikki, on jo uus kiikareissa. Kukaan ei tule kylään eikä pyyä niille kylään. Tahdon illalla seuraa ja kainalon minne nukahtaa. olen 22v äiti siis ja olen ollu yli 1v yksin huoltaja. Onneks lapsen isä tulee silloin tällöin auttaa mua että jaksan eteenpäin. :(
Onko mitään apua?
Onko mitään apua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitäisikö sinun opetella itsenäiseksi, niin et ole niin avuton jokaisen takaiskun jälkeen? Miehiä tulee ja menee, aina on joku tulossa tai menossa, jos niin haluat.. Keskity ystäviisi, olet varmasti seurustelun lomassa heidät unohtanut, ole aktiivinen ja hanki oma elämä. Vasta kun voit olla onnellinen ilman ketään ylimääräistä, olet valmis parisuhteeseen, eikä silloin tule kelpuuttaneeksi mitään huonoa vaihtoehtoa
Älä käperry itsesääliin liian pitkäksi aikaa. Huomenna soita neuvolaan ja kerro että masentaa ja olet yksinäinen. saat neuvolapsykologille ajan ja vinkkejä mihin mennä, kehen ottaa yhteyttä. Seurakunnan äiti-lapsikerhoja suosittelisin, ja yksinhuoltajille on ihan omaakin virkistystoimintaa isommissa seurakunnissa tai kunnan järjestämiä avoimia päiväkerhoja ym jne. Sinkkukavereissa on turha roikkua, etsi samassa elämäntilanteessa olevia! Ja muista että sinullakin on jossakin jotakin perhettä ja sukua, joilla on vähän niin kuin velvollisuuskin tukea ja auttaa.
Ootko missä maakunnassa? Jos oot pk-seudulta esim, niin sieltä päin pitäisi löytää monenlaista tekemistä lapsen kanssa. Itse siellä asuneena voin sanoa, että neuvolasta oon saanut paljon apua ja osan vaunukavereista oon hankkinut joko libero-kerhon nettipalstan kautta tai mll vanheimpainnetin kautta. Heistä parin kanssa tulee liikuttua silloin tällöin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lisää kavereita ei olisi pahitteeksi.
Täällä ois kanssa yks yh äitykkä pk seudulta, jos innostais lähtee kahville tai puistoilee. Laitaha sähköpostia alle niin kirjoitellaan vaikka alkuun!