Mietin, että mistä ns. tervepäiset ihmiset saavat kokemuksen elämän tarkoituksellisuudesta, tärkeydestä ja mielekkyydestä? Tietysti ihmiset ovat erilaisia, mutta onko se työ, rakkaus ja ihmissuhteet, uskonto/aatesuuntaus, harrastukset? Vastasin kenties jo itse omaan kysymykseeni, mutta mikä saa ihmiset jaksamaan "loputonta" oravanpyörää päivästä toiseen?
Itse masentuneena mietin, että voisinko saada jonkin otteen elämästä "hurahtamalla" johonkin poliittiseen tai uskonnolliseen tms. aatteeseen, josta saisin tarkoituksen tunnetta elämälleni. Harmi vain, että olen tullut hyvin kyyniseksi ja skeptiseksi, enkä usko, että tuommoinen hurahtaminen olisi edes mahdollista ja tietynlainen sokea usko johonkin asiaan voi olla loppujen lopuksi jopa vahingollista itselle tai muille.
Noista omista luettelemistani asioista työ ja rakkaus eivät taida olla minulle kovin ajankohtaisia tai mahdollisia elämän tarkoituksen tuojiksi tässä vaiheessa. Jokin harrastuskin voisi tuoda mielekkyyttä elämään, mutta masentuneena en koe mitään intohimoa oikein mihinkään, eikä vanhatkaan harrastukset kiinnosta. Kaikki on samaa harmaata mössöä.
Kirjoita, jos on jotain aiheeseen liittyvää mielessä.
Itse masentuneena mietin, että voisinko saada jonkin otteen elämästä "hurahtamalla" johonkin poliittiseen tai uskonnolliseen tms. aatteeseen, josta saisin tarkoituksen tunnetta elämälleni. Harmi vain, että olen tullut hyvin kyyniseksi ja skeptiseksi, enkä usko, että tuommoinen hurahtaminen olisi edes mahdollista ja tietynlainen sokea usko johonkin asiaan voi olla loppujen lopuksi jopa vahingollista itselle tai muille.
Noista omista luettelemistani asioista työ ja rakkaus eivät taida olla minulle kovin ajankohtaisia tai mahdollisia elämän tarkoituksen tuojiksi tässä vaiheessa. Jokin harrastuskin voisi tuoda mielekkyyttä elämään, mutta masentuneena en koe mitään intohimoa oikein mihinkään, eikä vanhatkaan harrastukset kiinnosta. Kaikki on samaa harmaata mössöä.
Kirjoita, jos on jotain aiheeseen liittyvää mielessä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kai mielekkyys tulee monille siitä, että kykenee tekemään jotain muiden hyväksi. Itse en ole siinä kunnossa, että minusta olisi hyötyä muille, joten pysyttelen elossa vain siksi etten uskalla päättää elämääni omin käsin.
Psykiatrien mielestä heidän asiakkaillaan ei kuulu olla elämän tarkoitusta. Havaitsin tämän neljänkympin kriisissä, kun Harjavallan sairaala julisti minut tarpeettomaksi.
Elämän tarkoitus on raataa niska limassa jotta johtajat rikastuu. Sitten koittaa eläkepäivä, ja saat sydärin ja kuolet.
Jokainen päättää tarkoituksesta itse. Eräs ystäväni sanoi elämänsä tarkoitukseksi elämän tarkoituksen selvittämisen. Kai se riittää, jos kykenee nauttimaan elämästä.
sanovat, että itsensä kehittäminen on elämän tarkoitus
Muiden auttaminen ja itsensä kehittäminen motivoi. En olisi uskonut, että ryhdyn harrastamaan liikuntaa päivittäin ja syömään terveellisesti. Ei tee mieli teollista sokerimössöä. Lopetin tupakanpolton.
Minua ei enää kiinnosta itseni kehittäminen, kun olen varhaiskeski-iässä ja elämä on vastedes pelkkää alamäkeä, ihan sama mitä teen. Masennus ja ahdistus on vieneet keskittymiskyvyn ja muistin. En opi mitään uutta ja vanhakin osaaminen on alkanut unohtua.
Missään ei tosiaan ole mitään mieltä. Eilen juuri katselin jääkiekkoa, jota ennen tykkäsin tosissaan katsella. Nyt katse ei meinaa jaksaa seurata kiekkoa ja ajatukset karkaa muualle. Aloin miettiä, mitä väliä sillä on tämän universumin kannalta, millä puolen yhtä viivaa se kumilätkä on. Ihminen on luonut kaikenlaisia merkitysrakenteita ja symboleita, jotka on vedetty ihan hatusta. Kaikki on todellisuudessa yhdentekevää.
Olet oikeassa. Elämän tarkoitukset ovat kaikki tekaistuja esim. uskonnot. On tuurista kiinni, kykeneekö ihminen sellaista itselleen luomaan jos sellaista ei valmiina ole annettu.
Itselleni riittäisi tarkoitukseksi, että kykenisin olemaan hyödyksi enkä riippakivi, mutta paha olo estää. On vain huonoa tuuria, että olen saanut tällaisen elämän.
Sama täällä, masennuksesta huolimatta koetan pakottaa itteni milloin mihinkin puuhaan, mutta ei auta mitään, teki mitä hyvänsä. Yhtä masentunu ja ahdistunu on teki mitä hyvänsä. Mikään ei tunnu oikein miltään, kaikki on ihan sama. Väkisin vääntäminen ei oo sekään mistään kotosin.
"Itselleni riittäisi tarkoitukseksi, että kykenisin olemaan hyödyksi enkä riippakivi, mutta paha olo estää."
Sama juttu. Kestäisin jotenkin tämän maailman menon, jos jaksaisin vastapainoksi tehdä hyväntekeväisyystyötä tai edes antaa töissä kunnon panoksen. Tai pitää huolta läheisistä ja ystävistä. Nyt olen maapallolle pelkkä rasite ja tunnen syyllisyyttä jokaisesta roskapussista, jonka täytän, jokaisesta tuotteesta, jonka ostan ja jokaisesta vesilitrasta, jonka hanasta lasken.
Ei elämällä ole tarkoitusta! Me synnytään, kärsitään ja kuollaan.
Rakkaus.
Usko, toivo ja rakkaus. Ei niitä turhaan korosteta kristinuskossa. Usko itseensä, toivo huomisesta ja rakkaus lähimmäisiä kohtaan.
Oon itse sairastanut masennusta noin 8-9 vuotta.
Mutta se mitä pidemmälle jaksan kulkea, niin sitä selvemmin tajuan sen että joskus on lupa olla iloinen vaan pelkästään siitä että on ylipäätään elossa. Ja vaikka siitä ettei ole pahasti, fyysisesti sairas.
Itse kokeilin kaikenlaisia psyykkisiä huumeita kuten ideologioita ja uskontoja. Mutta ne tulivat aina ulkopuolelta eivätkä siten koskaan olleet osa minua. Ne olivat vain laastareita, mutta eivät ummistaneet haavoja... Lopulta tajusin että kuinka turhia juttuja kaikki ne olivat. Ja kuinka ne tietyllä tapaa myrkyttivätkin mieltäni.
Itsellä masennusta helpottaa se että keskityn vaan niin hyviin asioihin mitä milloinkin on. Vaikka niitä joskus olisi vain muutamia. Ja jokainen päivä on uusi eikä koskaan voi olla varma mitä tapahtuu. Aina voi löytää jotain mukavaa. Ja asiat voivat muuttua ihan oikeastikin. Tärkeintä on vaan katsoa eteenpäin. Se vaatii voimia, mutta on pelastavaa.
Sitä juuri se tekouskonnollisuus saa aikaan. Tunnen aidosti uskossa olveia masentuneita, mutta usko on hyvä voimavara sietää psyyken tuskaa. Masennus on mielen sairautta: siitä termi, mielisairas.
Tuon oivalluksen jälkeen olet toipumassa masennuksestasi, kun annat itsellesi luvan kokea iloa.
Eräs ystäväni oli kymmenen vuotta tosi pohjamudassa, mutta tänään ei näy merkkiäkään masennuksesta.
Ei mikään hurahtaminen uskontoon tai aatteeseen anna mitään mielekkyyttä. Jos tulee todella uskoon, syntyy uudesti ylhäältä kokemalla sovituksen Jeesuksen Kristuksen kautta, antaa elämälle sen perustarkoituksen. Uskoontulon myötä tietää, että jo sinänä ihmiselämä on tarkoitus ja ainulaatuinen.
Ei se vain että suorittaa, haalii itselleen valtaa, mainetta statusta, omaisuutta pitemmän päälle tuo tyydystystä. Iän myötä tulee eteen totuus, että myös ihmissuhteet ovat arvaamattomia ja niissä tapahtuu pysyviäkin muutoksia. Perheidylli voi yllättäen romahtaa: kumppani lähtee, sairastuu ja kuolee, lapset varttuvat ja lentävät pesästä. Ennen niin perhe- ja sukukeskeinen huomaa elelevänsä yksin ja rakkaat läheiset eivät pidä paljoa yhteyttä.
Ainakin itselle elämäntarkoituksen perusta lepää kristinuskossa. Vaikka elämäntilanteet muuttuvat, ikää tulee, työura jää taakse, ei ole rikkauksia nin aina on päivissä oma sisältönsä. Oikeastaan elämä on suuri seikkailu ja tehtävät vaihtelevat.Olen vielä työelämässä mukana, mutta pian se jää taakse. On kiva odottaa uusia haasteita ja tehtäviä, mitä Luoja tuo eteeni. Ja on oikeastaan kiva, kun tulevaa ei voi ennakoida vaan saa kulkea eteenpäin luottaen että kaikki on Suuren toimeksiantajan käsissä.
Elämällä ei ole mitään tarkoitusta kun en kykene edes nauttimaan kesästä tai mistään muustakaan asiasta elämässä. Kaikki päivät on vain samaa harmaata mössöä vuodesta toiseen vuodenajasta riippumatta. Kesällä vain tulee vieläkin masentuneemmaksi kun ajattelee kuinka hauskaa normaaleilla ihmisillä on. Taas on sellainen fiilis päällä että en jaksa enää päivääkään mutta eikai tässä muutakaan voi kuin elää pakon edessä.
Joillain on vaan yksi tai kaksi mielekästä asiaa. Esim musiikki ja porno tai rumpujen paukutus ja kannabis. Löydä omasi. Matkustus, uudet harrasutkset, uusien musiikkigenrejen kuuntelu jos musiikki kiinnostaa? Kannattaa edes kokeilla mahdollisimman monia edes vähän kiinnostavia asioita. Esim uusi seksuaalinen kokeilu voi monille tuottaa tarkoitusta.
Anyway elämässä kaikki on vaan kaikkea, tee mitä pystyt sillä. Jostain me ollaan tänne tultu kuitenkin, niin kai meillä on jotain tehtävääkin? experiment, even if life sucks
Himon koukkuun jos sää, niin elämä on vain yhtä helvettiä. Ei seksi ja porno riitä elämäntarkoitukseksi. Se kyllä jo kokeilemattakin tietää.
tottakai, tuossa porno on mainittu vaan yhdessä kohtaa mutta se on totta että porno ja seksi on iso osa monen ihmisen mielihyvää
Näinpä. Mielihyvän kokeminen riittää monille elossa olemisen tarkoitukseksi.
Onko mitään arvokkaampaa kuin mielihyvä? Ei ole. Tai no jos uskoo Jumalaan tai johonkin muuhun satuolentoon, niin ehkäpä sitten. Mutta minulle ainakin mielihyvän kokeminen on keskeinen tarkoitus elämässä. Ei se vaadi sen ihmeempää filosofointia!
Ihminen tavoittelee mielihyvää ja iloa, se on osa biologiaamme. Ei siitä pääse mihinkään.
Muiden auttaminen ja Jumalaan uskominen tuottavat nekin mielihyvää.
En minä mitään seksiä koskaan keneltäkään saa ja homoksi en taatusti ryhdy saadakseni seksiä. Seksin saamattomuus on yksi todella suuri syy miksi en nauti elämästä missään määrin. Tietty seksin saamattomuus on vain seuraus kaikista ongelmistani mutta se tekee minut vieläkin onnettomammaksi ja saa itsetuhon partaalle. Jostain pornosta nyt ei nykyään enää oikein saa mitään iloa elämäänsä.
Omiin mielenkiinnonkohteisiin uppoutuminen.
Luonnon kauneus, vuodenaikojen vaihtelun seuraaminen.
Lapset, puoliso, rakkaus.
Työni tulokset.
Masennuksen syvimmässä kuopassa mikään näistä ei saa elämää tuntumaan mielekkäältä, sieltä nousemiseen tarvitsen lääkkeitä.