pitää muistista huolta?
Taannoin kävi tutulle pariskuunnalle, että omaishoitajana puolisolleen toiiminut kuoli yllättäen ja muistisairas joutui samantien laitoshoitoon, taas kerran sitä saa todeta kuinka hauraita me lopulta olemme.
Muistisairaudet ovat jotenkin kavalia ja ne voivat edetä yllättävän pitkälle ennen kuin haetaan asiantuntijan apua. Ristisanojen teko ja kielten opiskelu niitä käytetyimpiä aivojen rassauskeinoja.
Ristisanoja en osaa tehdä, mutta joudun lukemaan englanninkielissiä tekstejä harrastukseni vuoksi, en tiedä auttaako, mutta ainakin teen jotain..........
Taannoin kävi tutulle pariskuunnalle, että omaishoitajana puolisolleen toiiminut kuoli yllättäen ja muistisairas joutui samantien laitoshoitoon, taas kerran sitä saa todeta kuinka hauraita me lopulta olemme.
Muistisairaudet ovat jotenkin kavalia ja ne voivat edetä yllättävän pitkälle ennen kuin haetaan asiantuntijan apua. Ristisanojen teko ja kielten opiskelu niitä käytetyimpiä aivojen rassauskeinoja.
Ristisanoja en osaa tehdä, mutta joudun lukemaan englanninkielissiä tekstejä harrastukseni vuoksi, en tiedä auttaako, mutta ainakin teen jotain..........
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kaikki missä aivot joutuvat työskentelemään, on muistille hyväksi.Ihminen on toimillanen olento.
Jos lakkaa käyttämästä, käsiä, jalkoja, aivoja, kaikki rappeutuu.
Ristisanoja suositellaan yhtenä aivojumppana.
Miksei vaikka mielenkiintoisen kirjan lukeminen ole toinen konsti, saada mielikuvitus = aivot laukkaan.
Käyttää aivoja, tavalla tai toisella, se kai lienee villakoiran ydinluu.
Toisaalta, jos on muistisairaus tullakseen, tuleehan se, mutta hyvä yrittää myöhäistää tuloa.
Ristisanoja tein hurjasti ennen tämän masiinan hankkimista.
Tiedä häntä, miten tullaan tietsikan käyttö aivotoiminnan suhteen tulevassa tuomitsemaan.
Kawelle
Luettelit itse monia tunnettuja,omalta kohdalta kokemus.
Suurimpana suruaikana huomasin et tietokone kaatui ,en oppinut uutta ja en muistanut vanhoja.
Nyt muistan ja jopa opin uusia säätöjärjestelmiä ,uskon että tressitön mieli on yksi vaikuttava tekijä.
Olet kyllä oikeassa. Muistaakseni sitä tressiasiaa on tutkittukin.
Kun pää on täynnä huolta ja muistamista, aivot kuormittuvat liikaa.
Unenpuute, sekin häiritsee muistitoimintaa.
Jonkin verran aivojen monipuolinen käyttö estää dementoitumista. Sanovat että lukeneilla Alzheimerin taudin puhkeaminen viivästyy viidellä vuodella. Perinnöllisillä tekijöillä on suuri vaikutus. Liikkua pitää, syödä terveelisesti, nukkua riittävästi ja huolehtiä B12-vitamiinin riittävyydestä ja imeytymisestä. Ja Alzheimer-dementia hidastuu jos lääkitys aloitetaan riittävän ajoissa.
Loput jätän Luojalleni.
Aktiivisuus aktivoi ja passiivisuus passivoi.
Yksinäisyys on myrkkyä kaikelle toiminnalle, ...........
Pikkuiset lapset ovat mainioita veitikoita pitämään mummelit ja papperot aivojumpassa, nyt ostin tänne kotiin Suomen luonto kirjan, on valittu kauneimmaksi kirjaaksi - hieno oppikirja oikeastaan - suosittelen jo kuvien takia....
Vielä muistisairaudesta - pahinta lienee se että kaikki katoaa - jää vain jotain varhaisia asioita loppupuolelle........
Minä olen ajatellut tuota, kun sanotaan että muistisairas ei lopulta osaa enää muuta kieltä kuin sitä, minkä on ensimmäisenä oppinut. Monet muuttavat ulkomaille ja perustavat perheen vierasmaalaisen kanssa ja kotikielenä on joku muukuin suomi. Sittenhän käy niin, että perhe ei ymmärrä ilman tulkkia (jos sellaista on saatavissa) mitään mitä vanhus sanoo.
Mä pelaan word feud-sanapeliä mun älypuhelimella ja tabletilla. Nytkin neljä peliä menossa, kome englanniksi ja yksi ruotsiksi. Onko ketään joka pelaa suomeksi?
Suuri suru ja post-traumaattinen stressireaktio vei muistin ja keskittymiskyvyn
aika totaalisesti. En pystynyt lukemaan kirjaa ollenkaan, se meni vaan sana sanalta
ohi. Terapia oli välttämätön, pitkä prosessi, olen alkanut toipumaan.
Tämä kirjoittelu on ollut hyvää jumppaa monella tavalla.
Etsin täältäkin tekstejä joissa on elämäniloa, ja hyvää arjen realismia.
Eipä taida olla muita keinoja - täällä jo mainittujen lisäksi...
Lähimuistin heikkenemiseen on ollut pakko tottua, mutta siinäkin mielestäni ratkaisee se, haluaako muistaa jonkin asian, vai onko se yhdentekevä. Kaikkea ei kovalevylle tarvitse tallentaa..))
Ai niin. Miten unohdinkin tanssin Liikuntalajeista kuulemma tanssi ehkäisee parhaiten dementiaa. Tutkimustietoakin on...
Nimimuistin huononenminen on aika tavallista, ei huolestuttavaa.
Sellaisen määritelmän olen lukenut jostain, että, jos vuorokauden sisään, ei muista arkisia asioita, jotka pitäisi (esim. minne laitoin avaimeni? kuka aamulla soitti? tms,) sitten voi jo hieman huolestua.
Ei oikein ole vielä tullut mieleen ajatella muistiani. Minusta tuntuu, että se pelaa aika hyvin.
Ristikkoja täyttelen aika usein. Äiteemuorin luona. Täytän niitä kohtia, joihin äitini ei ole keksinyt sanoja.
Muistipeli on kans kehittävää puuhaa. Usein pelaan sitä töissä pienten lasten kanssa. Pelaan myös lapsenlapsen kans. Pää savuten saa yrittää painaa mieleen, että ahaa toi kortti on tos kohtaa, toi tos, toi tos ja toi tos :)
Luen paljon. Siis hyvin paljon. Tykkään historiallisista kirjoista ja vuosilukuja yritän pänttäillä päähäni, että jotenkin tietäis jostakin jotakin. Monet vuosiluvut ripajaa päästä veks, mutta osa onneks jää takaraivoon.
Soittamishomma on kans kehittävää, jos yrittää epätoivon vimmalla muistella esim. jonkun kappaleen vasemman käden säveliä. Ainakin pienten oppilaiden kappaleita yritän soittaa ulkoa, siis kun soitamme yhtäaikaa ja itselläni ei ole nuotteja, kun useinkaan viitsi lähteä ottamaan kopiota nuotista.
Teen aika usein taikatemppuja pelikorteilla pojan perheelle (ei nyt joka viikko, mut melkein). Keksiskelen niitä ex tempore päästäni ja keskittyneesti pitää yrittää muistaa monesko kortti on joku tietty kortti ja sitten se, mihin paikkaan sen kortin laitan muiden korttien sekaan, niin siinä joskus hiki nousoo ottalle, ku ei oo enää varma oliko se tuossa kohtaa.:)
Muistin kehittämisen takia en tommosia tee, mutta ne vaan on mielenkiintoisia. Kuten esim. kaikenmoiset älykkyysarvoitukset.
Äiteemuori on jo pitkästi yli 90 vuotta. Hiton hyvä muisti. Oikeastaan parempi kun mulla. Ainakin mitä tulee maantietoon. Maiden liput tietää ihan älyttömän hyvin, myös eri maiden joet ja tietysti kaupungit.
Tosiaan (heikku) soittaminen on varmasti mitä parasta aivojen aktivointia kuten muukin käsillä tekeminen.
Sisko tekee käsitöitä, kaikenlaisia kuvioneuleita ja pitsejäkin, enkä ole koskaan kuullut häneltä kahdesti samaa juttua..))
Heikulle piti vielä vastata asian vierestä. Et taida löytää hotellia länsi-Vantaalta - Louhela/Myyrmäki-suunnalta. Kylpylähotelli Flamingo on kuitenkin bussimatkan päässä ja sieltä löydät vaikka minkälaista äksonia...
"demeter1"
Hotelleja oli kyllä pilvin pimein (kovasti eilen niitä etsiskelin ja vertailin), mutta aika kaukana tai sitten muuten epäsopivia mulle.
Vähän ihastuin Hämeenkylän Kartanosta. Kuvista katsoin, että on tosi hienolla paikalla puistoalueen keskellä, Pitkäjärven vieressä. Se vois olla mukava paikka. Pyörän saa maksutta käyttöön ja sillähän mä voisin viuhahtaa vaikka mihinkä.
Oikeastaan en paljon siellä hotellissa olisi. Aamulla aamupalan jälkeen jo lähtisin pojan luo ja varmaan olisin siellä myöhään iltaan.
Esitteessä sanottiin, että lähistöllä voi kalastaa ja patikoida. En nyt kalastamaan lähtisi (heh heeee), mutta kaipa sieltä voi jonkun soutuveneen vuokrata ja lähteä pojan kans soutelemaan, muka kalastamaan :)
En ole vielä päättänyt mitään, koska en ole voinut puhua mun pojan kans, kun on koko ajan töissä. Viime yönä oli aamuun asti kuvaukset. Ehkä tänään saan puhuttua hänen kanssaan.
En kaipaa varsinaisesti mitään äksöniä. Ulkona oleskelua pojan kans, grillausta hänen pihassaan, saunomista pihasaunassa. Shakinpeluuta ainakin muutamat erät ja vähän kortinpeluutakin pihalla. Eli tämmöstä rattoisaa meille sopivaa puuhaa. Hänen takapihaltaan alkaa metsä, että kyllä me taidetaan sinnekin lähteä termospullon kera.
Lupasin kans istuttaa muutamat taimet johonkin penkkiin tai ruukkuun. Kesäkurpitsanplanttu kenties, kymmenen perunaa (heh) ja yrttejä. Kasvissyöjä on, niin vois ruokaansa jotakin heinää silputa ja kesäkurptsasta tehdä herkkuveneitä.
Vähän minun olikin vaikeata kuvitella sinua (heikku) löhöilemään kylpylään tai soppailemaan siihen "Suomen suurimpaan ostoskeskukseen" (meidän kotikielellä "ostoshelvetti"). jota kaikki nämä muutaman hehtaarin kokoiset kauppakeskukset ilmoittavat olevansa.
Flamingo tuli vain mieleeni, kun sitä niin kovasti aina hehkutetaan.,,
Hämeenkylän Kartano on varmasti hieno paikka ja lähellä luontoa. Espooseen päin mentäessä löytyy järviä ja lampia kovastikin. Pääsin itse keväällä tutustumaan uuteen luontokeskukseen Haltiaan, joka sijaitsee Espoon Nuuksiossa.
Kerrassaan upea paikka, vetää vain väkeä niin runsaasti, että kannattaa mieluiten mennä arkena
Pistä vain viljelyksiä vireille pojallesi. Nythän on kaikenlainen "pirttiviljely" = asunnossa ja parveillakin kasvattaminen yleistynyt kovasti. Tuostapa muistinkin, että nokkossatokin on minulla vielä korjaamatta...
Mukavaa vierailua sinulle, milloin sitten tänne päin tuletkin. Voisin kutsua kyläänkin, mutta olen niin harvoin kotona..)) Eli joudun sanomaan kuin laihialainen: "jos täällä päin liikut, aja ohi"..)).
Joo, älä muuta visertele demeter, että kauhistus olisi, jos minut pakotettaisiin johonkin suureen ostoskeskukseen kiertelemään väenpaljoudessa.
Ihan ajatuskin tekee häijjyä :)
Aamulla varmaankin mun poika haluaa nukkua pidempään ja koska minä nousen aika aikaisin, niin aamupalan jälkeen voisin käppäillä pitkin puistoa ja mennä vaikka johonkin kivennokalle istumaan ja möllöttää ajatusteni kanssa (kenties kirja joukos) ja sitten pikkuhiljaa mennä pojan luo, kun on herännyt.
Kyllä mä vaan enemmän ja enemmän kallistun siihen suuntaan, että sinne hotelliin menisin.
Sanoin jo aikoja sitten, kun poika ilmoitti muuttavansa, että minä tulen sitten istuttamaan ainakin muutaman perunan pihan perälle, niin on sitten mukava syssymmällä kaivella omia uusiaperunoita kattilaan. Ei yhtään pistänyt hanttiin.
"jos täällä päin liikut, aja ohi"...
Johan nauratti tuo lause.
Mikäli suot, niin opettelen sen ulkoa, arvelen tuommoselle lauseelle olevan käyttöä:) Just passaa mun huumorille.
Minä en oikein tiedä.
Ehkäpä on onneksi että ei ole ketään jonka unohtaisi.
Ja jos tässä iässä olisi, unohtaisin mielelläni.
Ikä painaa hartioita jo tarpeeksi.
Mielestäni jokaisen pitää muistaa vastuunsa, jos on luvannut hoitaa vastamäkensä.
Ei ne minulle enää kuulu, koska minulla on omani.
Mistä minä voisin tietää mikä minulla toimisi?
Minä kirjoittelen kaikenlaista, paperillekin.
Ja aina sanotaan, mitähän tuo taas höpöttää.
Aika kiva kun ketju polveilee sisällöltään ihan Nuuksioon asti - on hienoa, että sellainen alue on pääkaupunkiseudun ihmisten ulottuvilla.
Aloituksen aiheeseen vielä palaan, äitini kuoli dementiaan ja se oli aikamoista ennen vuodeosasto vaihetta.
Kaiketi lapsuudenaiika nousee mieleen loppupuolella, hän muisti leikkejä, loruja ja lauluja, sekä ihmisiä joita ei ollut nähnytkkään vuosikymmeniin.
Ehkä sairaus on armollinen kun unohtaa lopulta kaiken, se välivaihe on omaisille vaikein.
Pelko omasta sairastumisesta - kuolemasta , saa monet karttamaan kohtaamista vakavammin sairastunutta ihmistä, eikö..........