Tänään koulussa meni hermot yhteen tuttavaan, joka luulee minua hänen ystäväkseen. Haukuin hänet lyttyyn ja sanoin etten kestä häntä ollenkaan. Jotenkin näin sanoin: " Vitun nulikka! Aina pyytämässä helpotusta koulussa. Ja aina vain haluat tehdä paritöitä minun kanssani. Nyt meni hermot sun kaa! En kestä sua, en kestä! Nyt räjähdän! Olet suorastaan pelkkä PASKA! En ole koskaan pitänyt sinusta, en koskaan!"
Hän oli vain: "Onko xxxx :lla huono päivä?" Miksi ihmeessä tuollaisen kysymyksen pitää heittää??!! Loppupäivän koulussa molemmat oltiin mykkiä toisillemme ja en ollut hänen seurassaan.
Joo.. Minulla nykyään menee kaikkiin hermot, jopa itseeni. Itken ja olen vihainen. Vähäsenkin jos joku sanoo epämiellyttävästi, sanon hänelle vihaisesti takaisin.
Nykyään olen negatiivinen. En panosta enää kouluun kunnolla ja tarkoitukseni oli kuin olikin jättää kaikki kaverit, koska en kestä itseäni heidän kanssaan.
En halua kavereita, koska heistä on vain harmia. Oikeasti!! Tai sitten minä se tässä hullu olen, kun en halua kavereita.
Kun olen aikuinen, asun kämpässä yksin ja en välttämättä mene edes töihin. Ei riitä rohkeus ja yritteliäisyys siihen. Varmaan laitan itseni anoreksiaan ja tapan itseni. Eihän aikuisuuteen ole kuin n. 1½ vuotta.
Kuka ansaitsee tällaisen paskan henkilön, joka ajattelee kaikki asiat negatiivisesti ja ei enää halua yrittää. Luovuttaa helpolla.
Joskus olen iloinen, mutta vain silloin kun teen asioita yksin ja siihen ei liity tuttaviani tai muitakaan..
Onko minulla kaksisuuntainen mielialanhäiriö vai masennus? Kun kuulostaa vähän sinnepäin.
Hän oli vain: "Onko xxxx :lla huono päivä?" Miksi ihmeessä tuollaisen kysymyksen pitää heittää??!! Loppupäivän koulussa molemmat oltiin mykkiä toisillemme ja en ollut hänen seurassaan.
Joo.. Minulla nykyään menee kaikkiin hermot, jopa itseeni. Itken ja olen vihainen. Vähäsenkin jos joku sanoo epämiellyttävästi, sanon hänelle vihaisesti takaisin.
Nykyään olen negatiivinen. En panosta enää kouluun kunnolla ja tarkoitukseni oli kuin olikin jättää kaikki kaverit, koska en kestä itseäni heidän kanssaan.
En halua kavereita, koska heistä on vain harmia. Oikeasti!! Tai sitten minä se tässä hullu olen, kun en halua kavereita.
Kun olen aikuinen, asun kämpässä yksin ja en välttämättä mene edes töihin. Ei riitä rohkeus ja yritteliäisyys siihen. Varmaan laitan itseni anoreksiaan ja tapan itseni. Eihän aikuisuuteen ole kuin n. 1½ vuotta.
Kuka ansaitsee tällaisen paskan henkilön, joka ajattelee kaikki asiat negatiivisesti ja ei enää halua yrittää. Luovuttaa helpolla.
Joskus olen iloinen, mutta vain silloin kun teen asioita yksin ja siihen ei liity tuttaviani tai muitakaan..
Onko minulla kaksisuuntainen mielialanhäiriö vai masennus? Kun kuulostaa vähän sinnepäin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.