Ei vieläkään sitä

unelma naapuria kirjoitti:

No niin,nyt sitä ollaan asusteltu jo yli puolivuotta tässä itäisessä kaupunginosassa. Vieläkään ei ole sattunut kohdalle sitä unelma naapuria. KYLLÄ! Tällä puolen kaupunkia asuvissa ihmisissä on hieman eroja, verraten läntiseen kapunginosaan. Joku varmaan muistaa kun kirjoitin tänne, joskus edellisistä naapureista. Oli sen verran kummaa sakkia että, alkoi ahdistaa ja oli pakko muuttaa pois. En tiedä onko vika sitten minussa, vaiko muissa. No eniweissön, täällä nämä teini-ikäiset tuntuvat olevat himpunverran fiksumpia, ei mitään huutelevia lökäpöksy räkänokkia. Täällä ei örvelletä pussikaljojen ja, viinaksien kera pitkin kaupan edustoja, metsän, ja lepikkojen laitamia. Täällä osataan kävellä nokka pystyssä, prkl...vaikka ei olisi aihettakaan. Ja nämä, minun rakkaat naapurini, voi elämän kevät ja, tuleva syksy. Jokohan minun raukan pitää taas alkaa etsimään uutta kaupunginosaa, jonne muuttaa, jos siellä olisi SE unelma naapuri. Viime viikolla eräänä aamuna heräsin siihen, kun seinänaapurin mummo puisteli parvekkeellaan hartiahuiviaan. Eipä siinä sinällään mitään mutta kun kello oli vasta 04.37 että kiitosta vaan mummo. Yhtenä iltana olin lähdössä viemään roskia ulos. Eteisessäni kuulin kun käytävässä jotkut kilisyttivät jonkun ovikelloa, nauraa tirskuivat ja, jalkojen töminää kiirreellä alas. Juuri kun pääsin käytävään, aukeni naapurin ovi. Oven väliin ilmestyi mikä lie, Serkei tai, iikori. Sitten se häijynnäköinen arpikasvoinen,
möhömahainen, mukamas joku bodari, alkoi puimaan nyrkkiä minulle ja posmotti sylki lentäen suusta, aivan kuin kuuma peruna olisi poltellut suussa-tyyliin, sitä venäjäänsä, liekö ymmärtänyt itsekään mitä puhui?. No minä tietysti hieman hätkähdin tilannetta ja, nopeasti loikkasin käytävän toiselle reunalle. Kuitenkin kohteliaasti kohautin olkiani ylöspäin, osoitin sormella hänen ovikelloaan ja, itseäni, sitten pudistin päätäni. Ikäänkuin viittomakielellä annoin ymmärtää että, se ovikellon rinkuttaja en ollut minä. Sanoin vielä hiljaa ohittaessani hänet: saisinko vielä tuon suomeksi da,harasoo,kiitos,njet,pasaalusta.priviet tavaritsi. Sitten pihamaalla lauma naapuritalon kauhukakaroita naureskeli ja, tirskui. No se heidän ovikello pilansa meni sitten minun piikkiini. Eilen iltapäivällä otin aurinkoa parvekkeellani tunnin ja, päätin lähteä nokosille sisätiloihin. Juuri kun olin vaipumassa uneen niin eikös alakerran poikamies sihauttanut kaljapullon korkin auki. Pakkoko se korkki on avata niin voimiensa takaa,että kuuluu koko talossa. Viikonlopulla oli taas yläkerran TenuVillellä kaksi päiväiset juomajuhlat. Kestävät yleensä Perjantai-aamusta, Sunnuntai-aamuun. Perjantai yönä siellä oli kuulemma pullot lennellyt pitkin seiniä, kuten myös tuolit. En minä vaan kuullut mitään,nukuin kuin tukki. Kerran tämä TenuVille pyysi hakemaan kaupasta hänelle kaljaa. Hainkin, mutta ensimmäisen, ja viimeisen kerran. TenuVille raivostui siitä kun olin vienyt hänelle YKKÖSTÄ. Mistä minä olisin voinu tietää mitä hän juo. Luulisi että YKKÖSOLUT on parempaa kuin KOLMOSOLUT. No hyvänenaika, onhan kilpailussakin ykkössija perempi kuin kolmassija. Eikö?
Ahaaa,nyt minulla välähti, nyt tiedän siis kuka on virtsannut minun postiluukustani sisälle. TenuVille, kukapa muu. Odottapa vaan, kunhan jollakin on kamala kankainen kylässä, tiedän mihin laitan ne viimevuotiset käyttämättä jääneet, sen seitsemän papattimattoa paukkumaan. Kostohan on suloista. Tässä Talossa on kohta vapautumassa kaksio, jään odottelemaan innolla josko SINÄ muutat tänne,ja saisin sinusta sen unelma naapurin. Niin ellen sitten minä muuta pois jo syksyllä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä