En oikein tiennyt, että minkä otsikon alle/keskustelun jatkoksi olisin liittänyt, joten
aloitin puhtaalta paperilta. Muutamat täällä käynnit ovat saaneet minut viimeaikoina,
pitkästä aikaa, ajattelemaan tuota rakkaus-aihetta pintaa syvemmältä tälläkin kertaa.
Siis todellisessa elämässä, tietenkin.
Se on ollut haaste. Aina. Kaivautua sisimpään. Ja sitten onkin nopeasti seurannut
aina se sama tunne, tai ennemminkin tilanne, nimittäin: TYHJYYS.
Rakkauden tuntemusten selvittäminen, aivan, juurikin selvittäminen, se on päättynyt
nopeasti siihen, kun on tullut peräseinä vastaan. En mielestäni ole suhtautunut
rakkauteen vastahakoisesti. Ja kuinka muuten voisikaan, jos se ei ole ikinä
koskettanut? Totean, se on ollut itselleni vain yksi aihe muiden joukossa, ja ne
muut aiheet, mitä sitten konkreettisesti kulloisessakin arjen tilanteessa ovat olleet,
Niin ne ovat menneet edelle.
En näe tätä tärkeysjärjestyksenä, koska eteen tulevat hoidettavat asiat/tilanteet
ovat mielestäni kaikki yhtä tärkeitä. Ja sitten pääsenkin aiheeseen nimeltä rakkaus.
Ja se on ollut haaste. Mitä voin siitä omalta kohdaltani kertoa, kun en sitä tunne.
Se on heti edessä, nimittäin tyhjä tila ilman ääriviivoja, ilman ääntä.
Ja samalla hetkellä oloni on olematon. Tiedän, mietin todella pitkään sopivaa sanaa,
mutta en enää keksinyt muutakaan, millä kuvata sen hetkistä "tunnetta".
Niin. Olen tässä pitkään miettinyt, että mitä tietäisin vielä kertoa r-tuntemuksista(ni),
mutta, en. vain. tunne. mitään.
Ihmis-suhteistani tuolla livessä, niistä en kommentoi mitään, mutta voin vain todeta,
En tunne rakkautta ketään kohtaan, ja tämä menee kronologisesti elämässäni
Hyvin kauas taaksepäin. En edes välitä muistella, että kuinka pitkälle.
Loppujen lopuksi, tulen edelleen jatkamaan henkilökohtaista elämääni kuten
tähänkin asti, eli pidättyväisesti ja vähäeleisesti edeten.
Tämäkin vuodatus toki katoaa tuonne bittiavaruuden äärettömyyteen, mutta tämä
on minun tilinpäätökseni aiheesta rakkaus, minulle itselleni. Yritin todellakin saada
enemmän syvyyttä, mutta edessäni on vain tyhjyys. Tulee aina olemaan.
Nuo pisteet nimmarini alkuosassa kuvaavat sammutettua liekkiä.
Vain kylmenevä hiillos.
aloitin puhtaalta paperilta. Muutamat täällä käynnit ovat saaneet minut viimeaikoina,
pitkästä aikaa, ajattelemaan tuota rakkaus-aihetta pintaa syvemmältä tälläkin kertaa.
Siis todellisessa elämässä, tietenkin.
Se on ollut haaste. Aina. Kaivautua sisimpään. Ja sitten onkin nopeasti seurannut
aina se sama tunne, tai ennemminkin tilanne, nimittäin: TYHJYYS.
Rakkauden tuntemusten selvittäminen, aivan, juurikin selvittäminen, se on päättynyt
nopeasti siihen, kun on tullut peräseinä vastaan. En mielestäni ole suhtautunut
rakkauteen vastahakoisesti. Ja kuinka muuten voisikaan, jos se ei ole ikinä
koskettanut? Totean, se on ollut itselleni vain yksi aihe muiden joukossa, ja ne
muut aiheet, mitä sitten konkreettisesti kulloisessakin arjen tilanteessa ovat olleet,
Niin ne ovat menneet edelle.
En näe tätä tärkeysjärjestyksenä, koska eteen tulevat hoidettavat asiat/tilanteet
ovat mielestäni kaikki yhtä tärkeitä. Ja sitten pääsenkin aiheeseen nimeltä rakkaus.
Ja se on ollut haaste. Mitä voin siitä omalta kohdaltani kertoa, kun en sitä tunne.
Se on heti edessä, nimittäin tyhjä tila ilman ääriviivoja, ilman ääntä.
Ja samalla hetkellä oloni on olematon. Tiedän, mietin todella pitkään sopivaa sanaa,
mutta en enää keksinyt muutakaan, millä kuvata sen hetkistä "tunnetta".
Niin. Olen tässä pitkään miettinyt, että mitä tietäisin vielä kertoa r-tuntemuksista(ni),
mutta, en. vain. tunne. mitään.
Ihmis-suhteistani tuolla livessä, niistä en kommentoi mitään, mutta voin vain todeta,
En tunne rakkautta ketään kohtaan, ja tämä menee kronologisesti elämässäni
Hyvin kauas taaksepäin. En edes välitä muistella, että kuinka pitkälle.
Loppujen lopuksi, tulen edelleen jatkamaan henkilökohtaista elämääni kuten
tähänkin asti, eli pidättyväisesti ja vähäeleisesti edeten.
Tämäkin vuodatus toki katoaa tuonne bittiavaruuden äärettömyyteen, mutta tämä
on minun tilinpäätökseni aiheesta rakkaus, minulle itselleni. Yritin todellakin saada
enemmän syvyyttä, mutta edessäni on vain tyhjyys. Tulee aina olemaan.
Nuo pisteet nimmarini alkuosassa kuvaavat sammutettua liekkiä.
Vain kylmenevä hiillos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Nuo pisteet nimmarini alkuosassa kuvaavat sammutettua liekkiä.
Vain kylmenevä hiillos. "
No onhan sulla tunteita, jostainhan se hiillos jää...
Kuulostaa oikeesti kauheelta, en todellakaan kadehdi olet sitten mies tai nainen.
Jos voisin antaisin sinulle 50% omista voimakkaista tunteistani, ne kun kärsivät jatkuvasti. Saisin varmaan paremman katteen jäljellä olevilla kun en jäisi suremaan niin suurilla tunteilla.
Ottaisitko 50%?