Lieksassa on ollut hurjat ukonilmat ja tuhoa on syntynyt monin paikoin. Haastateltava paikkakuntalainen tiotesi, että Jumala on puhutellut Lieksaa kiivasti.
Hymyhuulin voimme todeta, että eipä olla kaukana vieläkään luonnonuskonostamme. Aikoinaan Ukko Ylijumala ajoi rautavaunuillaan taivaan laella ja kipinät sinkoilivat rajusti.
Kristinuskon saavuttua ukonilman luojaksi uskottiin kirkon Jumala.
Ukko Ylijumala on vaihtunut vielä voimakkaampaan jumaluuteen.
Mutta ainahan vieläkin suomalainen haluaa olla metsän keskellä luonnon läheisyydessä ja osana. Meitä metsä suojelee eikä peloita. Metsän henget suojelevat meitä Ukon ilman tuhoilta.
Luonnonuskontomme
Makriina ek
35
148
Vastaukset
Tuollainen usko sopii minulle erikoisen hyvin.
Luojan rikkaus näkyy luonnon kauneudessa ja hyvissä, herkullisissa antimissa.
En tiedä, voiko puhua luonnon rumuudesta mutta noita rankaisujaan se antaa myrskyillä, sateille ja ukkosillakin.
Mitenkähän bosnialaiset Allahiaan kiittävät kun saivat "sadan vuoden sateet" päivässä.
Ei taideta Allahia kritisoida niin kuin me Jumalaamme.
Muistuu mieleeni vanha tätini, joka menetti ainoan poikansa onnettomuudessa, ollessaan itse lähes 80-vuotias. "Jumalaa ei ole olemassa", hän itkien totesi- usko ja piruntulet
Ruuneperi
Minulla ja sinulla taitaa olla eri käsitys Jumalasta ja Luojasta? Minulle ne ovat sama asia, mutta sinä tunnut käsittävän ne jotenkin erillisinä, vai kuinka?
Toisaalta minä en usko, että mikään Jumala/ Luoja tekee näitä sateita, tai kostaa ylipäätään mitään ihmisten mokailuja. Todella turhaa vierittää syy näille ennen mainituille, sillä jokaisen pitäisi tuntea vastuunsa, siis ihmisten itse osaltaan aikaansaannokset.
ps. mihin hävisi kirjoituksesi kraaterijärvistä? Minä Googlasin, että onko todellakin vain yksi, jonka senkin muistit väärin, mutta olihan niitä 11 ja erään sellaisen rannoilla olen lapsuuteni elänyt. Siinä menikin kauan, kun sorruin tutkimaan piruntulia, joita mukamas nähdään uskottavasti. Turussa niitä tuskin nähdään, eikä Raisiossa?
- eppu2
Kaikki elää, kaikessa on henki. Kaikki on alati liikkeessa, vain muotoaan muuttaen.
Kerran luin kirjastosta kirjan, jossa oli kiehtovasti kerrottu tarinoita Vellamosta, Ahdista, vuorenpeikosta, ym.
Itsellänikin on luonnonhengistä kertovaa kirjallisuutta. Minäkin uskon kaikella olevan henki ja oma tajunta. Onhan jokin venäläinen tutkimus osoittanut kasvienkin aistivan esim. musiikin. Solujen liike lisääntyi nopeatempoisen musiikin tahdissa, ja päivastoin.
Muuttaessani aikanaan maalle Helsingistä, koin tuon "hengen" hyvin voimakkaasti, jokaisella puulla ja kasvilla, jopa veden hengen aistin vesisuonen luona. ( Joka olikin valtava vesisuoni isäni mukaan)
Ihanaahan on kokea luonto eläväksi, niin ihmeellinen se on, kasvikunta kun on ensimmäinen "maan asukki" ennen eläimiä kaikissa muodoissaan.
Vanhat intiaanikansat kunnioittivat Suurta Henkeä luonnossa, eivätkä riistäneet sitä yli tarpeen. Steinbäck'in romaani "Tuntemattomalle Jumalalle" teki aikanaan vaikutuksen lukijaan, se kertoo miehestä, joka uhrasi itsensä tuolle Maan Hengelle.
Luonnon pyhyyttä on kokeneet esi-isämmekin, lepytellessään kaadettua karhua ja muita riistaeläimiä.
Vaikea olisi ymmärtää ihmistä, joka ei rakasta ja kunnioita luontoa!PS Vajaa vuosi kirjoitti "Kirjakko ruispellossa, Steinbeck'in teoksesta näin:
http://kirjakkoruispellossa.blogspot.fi/2013/07/tuntemattomalle-jumalalle.htmlSepä se, sanomme metsän henget...mutta mitä se metsän henki sitten on, vielä vaikeampi kysymys mitä ovat metsän henget.
Tottahan se ainakin on, luulisin, että kaikilla on hyvä olla metsässä tai yleensä luonnossa. Miksi metsä rauhoittaa, osaavatkohan suurkaupunkien ihmiset enää tuntea tätä meidän ´ metsäkansan´ tuntemiamme tunteita luonnossa.
Mutta se minusta on outoa kuvittelua, että " kaikki on alati liikkeessä, vain muotoaan muuttaen jne.", kuten joku tuolla viestissään sanoo.
Kyllä metsän energian voi aistia, puun halaaminen, pään painaminen sammaleelle tuntuvat hyvältä, jos avoimin mielin metsään menee.
Mutta kyllä muuten olen aika rationalisti, ei siellä mitään ´ henkiolentoja´ liiku.
Niinköhän ovat nämä tuntemuksemme luonnon jumaluudesta ammoisien aikojen perimätunteita, meillä on vielä yllinkyllin luontoa. Kaikilla ei enää ole.- Makriina ek
Vasta viime vuosikymmenet ovat alkaneet suojella meitä kuolemalta. Vielä lapsena ollessani ihmiset kuolivat kotonaan, omaiset pukivat vainajan, vanhaisäntä saattoi tehdä arkunkin, ja surusaatto lähti kotipihalta, jossa ensin oli kuvattu koko saattojoukko avoimen arkun äärellä.
Nyt kuolema on siirretty sairaalaan suojiin, emmekä enää huomaa sitä jokapäiväisessä elämässämme.
Muistan, että lapsuudessani erään hautausmaan portilla oli kaunis kivirakennus, jossa asui joitakin seurakunnan palveluksessa olevia. Minä kadehdin kovasti tyttöä, joka asui niin kauniissa talossa ja vielä niin kauniissa ympäristössä hautausmaan suurten puiden varjossa.
Toiset ihmettelivät, enkö pelkäisi kummituksia, ja ihmettelin, miksi joku kuoltuaan alkaisi pelotella jälkeenjääneitä, kun ei sitä ollut eläissäänkään tehnyt. Miten ihmisestä kuoltuaan niin ilkeä tulisi.
Toisten mielestä en ymmärtänyt mitään.
Ehkä en. :) - *Kukkahame*
Luonto kaikissa muodoissaan luonnon puistot, puistot, järvet ja järvien rannat, viljapellot ja heinäpellot, kauniimpaa sielunmaisemaa ei olekkaan.
Metsä on minulle kuin kirkko, siellä jos missä on hyvää ja arvokasta hiljentyä,
siellä voi kuunnella ikihonkien soittoa, lintujen laulua siellä voi ikävimmätkin asiat haihduttaa mielestään, vastaanottajia ovat kaikki.
Linnut, kärpäset, sitsontiaiset ja käärmeetkin voivat tulla esille ohikulkumatkallaan.
Olen ihmetellyt sellaista asiaa kun työhalut katoaa ja ajatuskin takkuaa mitä tekisi, nyt on aikaa, muttei keksi mitään.
Sanon tuohon, mene metsään tai puistoon ja seuraa miten muurahaiset, linnut ja kaikki elävä liikkuu ja sinuun 'itää' ahkeruuden taimi, olet valmis vaikka mihin reissun jälkeen.
Avarilla viljelysmailla on aivan sama vaikutus, heilimöivät vilja- ja heinäpellot lataavat lainehtiessaan mieleesi tarmoa ja jopa rohkeutta kokeilla jotain aivan uutta.
Kun vielä tiedostaa kuinka arvokasta kaikki onkaan ja jotkut viljelevät meitä kaikkia varten.
Elämä meillä on tässä ja nyt on vain 'haettava' rohkeus elää, luonto auttaa asiassa meitä kaikkia.
Tässä on ajatuksia joita mieleeni tulvii luontopoluilla ja metsämättäillä.
Ihmetellään elämän monimuotoisuutta, ihmettelyn aiheita löytyy aina uusiakin.- Makriina ek
Metsä on turvallinen paikka suomalaiselle, joka on puiden turvissa kasvanut.
Mutta mikä on suomalaiseen mieleen nyt pesiytynyt, kun pellot ja rantaniityt istutetaan täyteen koivua ja lehtikuusta. Kauniit metsämme ja avarat peltomme katoavat vähitellen tasapaksun kasvuston taakse ja sisään.
Vuosikymmenien ajan olen mökkimatkoilla saanut ihailla Suomen hienoa luontoa, järvimaisemia ja hyvin hoidettuja metsiä ja peltoja. Nyt viime aikoina samat tiet ovat yksitoikkoisia, pusikoiden keskellä kulkevia väyliä, joilta ei näe vilahdustakaan entisistä upeista maisemista.
Ovatko istutetut puupellot todellakin tuottava sijoitus? Makriina ek kirjoitti:
Metsä on turvallinen paikka suomalaiselle, joka on puiden turvissa kasvanut.
Mutta mikä on suomalaiseen mieleen nyt pesiytynyt, kun pellot ja rantaniityt istutetaan täyteen koivua ja lehtikuusta. Kauniit metsämme ja avarat peltomme katoavat vähitellen tasapaksun kasvuston taakse ja sisään.
Vuosikymmenien ajan olen mökkimatkoilla saanut ihailla Suomen hienoa luontoa, järvimaisemia ja hyvin hoidettuja metsiä ja peltoja. Nyt viime aikoina samat tiet ovat yksitoikkoisia, pusikoiden keskellä kulkevia väyliä, joilta ei näe vilahdustakaan entisistä upeista maisemista.
Ovatko istutetut puupellot todellakin tuottava sijoitus?Jotkut ulkomaalaiset kokevat metsän synkkänä ja ahdistavana, kun taas useimmille suomalaisille melkein pyhä paikka.
Länsi-Eurooppa oli aikoinaan hyvin metsistä rikasta aluetta. Kun ei ollut luonnonsuojelua, puut vain kaadettiin vähitellen pois.
Samaa tapahtuu nyt sademetsissä mutta bisnesmiesten toimesta. Niille harvoille luonnossa oleville heimoille, metsän henget ovat todellisia ja metsäkin pyhä.
Ihminenkin on kasvi virkeä alussa ja kasvitkin kuihtuu ja näivettyy.
Myös me ihmiset,uusiuduta enää kuoleman jälkeen,kuin Jehovan uskossa.
Sitäkään muuten en titäisi, mutta pappi siunasi hänet hautaan lausi nämä sanat.
Ei ole näkynyt, vaikka on jo 10vuotta kuolemasta...Kauheita uskonlahkoja.- Kolavan kotka
Fyysinen ruumis kuolee, ei henki, tietoisuus on elämän/kuoleman jälkeen tahdonkaltainen.
- Liisa S.
Lapsesta alkaen rakastin joen rantaa mansikkapaikkoineen, metsää, puutarhaamme, kaikkea mikä kukoisti ja tuoksui,
se kaikki oli hyvää sateellakin, tuoksut vain vahvistuivat.
Multakin tuoksui keväisin lumien sulettua ja auringon lämmittäessä aivan uudelta.
Metsän hengen koin aina hyvänä ja turvallisena, siellä oli hyvä olla. En ihmettele esi-isieni rakkautta metsän jumalaan Tapioon ja Mielikkiin sekä Tellervoon, metsän tyttäreen.
Ukko Ylijumala jyristeli joskus, mutta hän oli koko luonnon suuri hyvä Luoja, suuri henki, Isä, joka oli kaikessa elollisessa läsnä. Tuo uskonto oli oikea. - Se ei syyllistänyt ihmistä.
Ihminenhän oli Luojan luoma, Luojan hengen täyttämä.
Aikuisena mökkijärven ranta on saunoineen ollut mielipaikkani, rauhan ja rakkauden tyyssija. Saunan höyryävästä lämmöstä aaltoihin ja takaisin lämpimään.
.
- Kolavan kotka
Metsä on aina ystävällinen, pimeänä yönäkin:)
Tämä on myös hieno kuvaus luonnosta:)
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno:ateos_2310 Eeva-Liisa Mannerin runo kuvaa mökkijärveämme hyvin:)
"Kirkkaat aamut kohoavat
Jokainen kevät nostaa silmiini kyynelet ilosta,
koska tämä maa on niin kaunis.
Järvi on aina uusi ja erilainen,
rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas.
Se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.
Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,
sinertävä kuin aamumaito,
sateella sen silkki on harmaa.
Kirkkaat aamut kohoavat,
päivä ja yö vaihtelevat,
sade ja kuulas ilma.
Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänien häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.
"- Liisa S.
Runollisen hetken voi mökillä joskus kokea, muuten ihan maanläheistä puuhastelua, realistista ja mukavaa se mökilläolo enimmäkseen on.:)
- Luonnonrakkautta
Eilen juuri vietettiinkin
''Kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden päivää'',
YK:n teemapäivää. - Luonnonuskonto tun-
Luonnonrakkautta kirjoitti:
Eilen juuri vietettiinkin
''Kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden päivää'',
YK:n teemapäivää.tuukin niin luontevalta ja luonnolliselta, jotenkin oikealta.
Tunne jonkin Korkeamman Voiman läsnäolosta luonnossa
metsässäkin tai järven rannalla on meissä. - 22.05.
Luonnonrakkautta kirjoitti:
Eilen juuri vietettiinkin
''Kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden päivää'',
YK:n teemapäivää.Luonnon diversiteetin päivä onkin tärkeä teemapäivä.
Onhan meissäkin monta minää, ainakin itsessäni olen huomannut, jaksoittain kun elämäni kulkee. Tänään näin, huomenna ehkä toisin.
Nuokin allaolevat sanat, lähes viisi vuotta sitten. Luultavasti en osaisi enää samoin yht´äkkisesti ajatella ja kirjoittaa. Elämä on rikas. Noissa ajatuksissa näkyykin selvästi suhteeni luontoon, yhtä olemme.
Sitten kun minua
ei enää ole,
olen silti.
Itämeren hiekalla
istuessasi
olen seuraava aalto,
joka hellästi
varpaitasi suutelee.
Meren luodon mäntynä,
jonka ympärille
voit kätesi kietoa,
minä sinua lohdutan.
Kun metsässä kuljet,
siinähän minä
pehmeänä sammaleena,
jonka syliin voit
turvallisin mielin
heittäytyä lepäämään.
Viljapellossa olen.
Ota tähkä
ja paina se
hellästi sydäntäsi vasten,
siinäkin minä olen.
Mutta nyt
olen vielä tässä
lämpimänä ja vahvana.
Lapseni,
minä annan sinulle
uskoa elämään.- herskale
Jostain erikoisesta syystä dsembadikkaan hiukan rämiseviä patoja, en niinkään niitä puunattuja customoituja patoja, kattiloita.
Voi olla että se samaistaa itsensä niihin. Ei hälläkään niin iankaikkista välii.
- HÖH
Miten niin "vielä voimakkaampaan" ?
Ukko Ylijumala oli voimakkain.- Ja on voimakkain,
sillä Hän ei syyllistänyt ihmistä "perisyntisenä" mukamas.
- kri- lanna
Eiköpähän myös se ns. näkymätön maailma luojineen ja henkineen
liene voimakkuudeltaan aika mahtava myös..
bakteereineen, viruksineen, sienineen ja myrkkyineen yms. Ns. maan vihat olivat
myös niin kuin tänäkin päivänä olemassa.
Jos loukkasi pyhinä pidettyjä henkiä, niitä joutui myös lepyttelemään.
Taikausko eli myös vahvana, suloiset myrkynkeittäjät ja parantajat oli arvossaan,
kuni verenseisauttajatkin ja loitsijatkin.
Olihan pyhiä paikkojakin niin kuin nykyisinkin.- capt. cöpenick
Luonnonuskontojen aikaan.
Mies viritteli talvella hankikelin verkkojaan kuivalla kankaalle pouiden väleihin. Riitin kun piti tuoda hyvää kalaonnea tulevalle pyyntikaudelle.
Kylän mies näki tapahtuman ja jäi kiven taakse, pelleilläkseen hiukan.
Anna sie hyvä Ukko kalaa miun verkkohoin kun sulaan veteen ne keväällä laitan, höpisi taikojaan tekevä ääneen.
- annan annan
Älä sie hyvä Ukko ääneen sano kun ihan ruumista karahuttaa
- Elämä on ihmeiden
aikaa. Ihmiset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen helposti, koska toivovat hyvää ja pelkäävät pahaa.
Kun he uskovat IHMEESEEN, niin heitä on helppo vetää höplästä.
Sanan 'ihminen' etymologia lieneekin ihme-sanan johdos, karjalan kielen 'imehnine' esimerkiksi tuo mieleeni vanhan pohjalaisen sedän, joka käytti sanaa 'imehdellä' (= ihmetellä),
vepsan 'inehmoi', vatjan 'inehmiin' jne.
Vähän samaa kuin lottokupongin täyttäminen. - Ukko Ylim-
mäinen hiukan pelotteli venäläisiä lentokoneita pois rajoiltamme pari viikkoa sitten.
Tutkimukset tulivat siihen johtopäätökseen.
Kiitos, Ukko Ylijumala, Taivaan Isä, sinuun voi aina luottaa!
DDD - eppu2
Ihmisen käsityskyky on niin vajavainen, ettei se vielä ymmärrä, että ihmeitä ei ole kuin lainausmerkeissä.
Materian perässä juostessaan, ihminen on kadottanut tärkeimmän kykynsä aistia ja havaita olemassa olevan toisen maailman. - anlis3ek
Joku kirjoitti tässä ketjussa, että Jumalaan ja Jeesukseen(on muuten sama asia)
uskovia on helppo vetää höplästä. Entä sitten? Mitä "höplästä vedettävä" menettää?
Koska uskoville Jumaka on Tie, Totuus ja Elämä, niin mitähän se ihminen menettää joka ei usko näin olevan. - *Kukkahame*
Luonto on hyvä meille jos me ymmärrämme kunnioittaa luontoa.
Jo entisaikaiset ihmiset talon rakennettuaan istuttivat kotikuusen, -koivun tai sen 'pyhän'pihlajan, monet vanhat ihmiset ennusti pihlajan marjoista syksyllä talven sään.
Uskoa on monen laista hyvä että on valinnanvaraa.
Tuli mieleen eräs nuorimies vuosien takaa Lapsuuden pihapihlaja- *Kukkahame*
höh
https://www.youtube.com/watch?v=YV5Q1oHnF3A&list=PLy6PreWZ9Rh0C-aOaLP3MFy13nm8Thep-&index=10
oli unohtua! - Liisa S.
*Kukkahame* kirjoitti:
höh
https://www.youtube.com/watch?v=YV5Q1oHnF3A&list=PLy6PreWZ9Rh0C-aOaLP3MFy13nm8Thep-&index=10
oli unohtua!Monta muuta asiaa voikin unohtua, mut ne lapsuuden pihan puut ja puutarhan omenapuut, niiden korkeus ja malli kauempaakin nähtynä, ne eivät pois mielestä ole menneet.
Eipä ihme, että joku pikkuasia, jota lähdet ottamaan kaapista,
onkin unohtunut. "Mitäs minä tulinkaan täältä hakemaan?"
Sitten takaisin lähtöruutuun ja asia selviää. - Todellakin paljon
Liisa S. kirjoitti:
Monta muuta asiaa voikin unohtua, mut ne lapsuuden pihan puut ja puutarhan omenapuut, niiden korkeus ja malli kauempaakin nähtynä, ne eivät pois mielestä ole menneet.
Eipä ihme, että joku pikkuasia, jota lähdet ottamaan kaapista,
onkin unohtunut. "Mitäs minä tulinkaan täältä hakemaan?"
Sitten takaisin lähtöruutuun ja asia selviää.on muistissa tavaraa jo lapsuuden ajalta, kouluajoilta, nuoruusajalta, seurusteluajalta, kumppania kohtaan tunnetut voimakkaat tunteet, hänen kosintansa, kihlautuminen, häät, lasten syntymät ja heihin liittyvät kouluajat, ylioppilaaksipääsyt, opiskelut, heidän matkansa..jne... on aivan ihme, että vieläkin voimme tallentaa muistiimme jotain!
- Nlis3ek
Todellakin paljon kirjoitti:
on muistissa tavaraa jo lapsuuden ajalta, kouluajoilta, nuoruusajalta, seurusteluajalta, kumppania kohtaan tunnetut voimakkaat tunteet, hänen kosintansa, kihlautuminen, häät, lasten syntymät ja heihin liittyvät kouluajat, ylioppilaaksipääsyt, opiskelut, heidän matkansa..jne... on aivan ihme, että vieläkin voimme tallentaa muistiimme jotain!
En koskaan unohda lapsuuteni onnellisia päiviä.
Mielenkiintoista, että nyt muistan paremmin kuin muutama vuosikymmen sitten.
Muistot saattavat kultautua vuosien saatossa.
Mitään ei puuttunut, ei kuriakaan;) - L.S.
Nlis3ek kirjoitti:
En koskaan unohda lapsuuteni onnellisia päiviä.
Mielenkiintoista, että nyt muistan paremmin kuin muutama vuosikymmen sitten.
Muistot saattavat kultautua vuosien saatossa.
Mitään ei puuttunut, ei kuriakaan;)Samoin, lapsuuden kultaiset päivät läheisine ihmisineen ovat muistojen aarteita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 733350
- 463112
Oletko pitkävihainen ja onko sinulla " huono muisti muisti "?
Mitä asioita et unohda tai anna anteeksi ? Mitä asioita voit " unohtaa" tai unohtaa? Vastaa koskien kaivattuasi tai yle512351Kokoomus haluaa leikata vielä lisää sosiaaliturvasta
Kokoomuksen Sanni-Granhn Laasonen pyytänyt KELA:aa selvittämään mistä leikataan vähäosaisilta vielä lisää sosiaaliturvas3411999- 1401759
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161575Ikävöin sua
Sä vaan pyörit mun mielessä, en saa sua unohdettua. Tilanteesta tekee vaikean sen kun molemmat ollaan varattuja ja tilan121432Neljä kuukautta vankeutta, kenelle?
Kuka tuomittiin ehdottomaan neljän kuukauden vankeustuomioon ja korvauksiin?121269- 451204
Oho! Esko Eerikäinen joutuu palaamaan "kalakukkokaupunkiin" - Tämä syy ei jätä kylmäksi!
Esko Eerikäinen on kyllä monessa mukana ja uskaltaa heittäytyä. Hatun nosto siitä! Eerikäinen palasi “kalakukkokaupunkii671120