Eli mitkä asiat saavat narsistin vetäytymään poies, mitkä pelottavat tai saavat hänen tuntemaan olonsa epämukavaksi?
Mikä saa hänen tuntemaan olonsa epämukavaksi?
Toimiiko vastakommentti narsistiseen hyökkäykseen: '' Miksi sanoit noin? '' koska ihmiset kertovat sen saavan narsistin hämilleen.
Mitä te itse olette sanoneet hänelle jos hän on mennyt liian pitkälle? Onko se auttanut? Mikä on parhain taktiikka saada hänet lopettamaan henkinen väkivalta? Mitä ajatuksia/tunteita heidän päähänsä tulisi saada jotta pääsisit irti tästä hänen psykotiansa purkamisen kohteena olosta jos hänellä ei ole tunteita? Pitäisikö vedota ainoastaan niihin tunteisiin mitä he tuntevat uhaksi siis?
Mikä saa hänen tuntemaan olonsa epämukavaksi?
Toimiiko vastakommentti narsistiseen hyökkäykseen: '' Miksi sanoit noin? '' koska ihmiset kertovat sen saavan narsistin hämilleen.
Mitä te itse olette sanoneet hänelle jos hän on mennyt liian pitkälle? Onko se auttanut? Mikä on parhain taktiikka saada hänet lopettamaan henkinen väkivalta? Mitä ajatuksia/tunteita heidän päähänsä tulisi saada jotta pääsisit irti tästä hänen psykotiansa purkamisen kohteena olosta jos hänellä ei ole tunteita? Pitäisikö vedota ainoastaan niihin tunteisiin mitä he tuntevat uhaksi siis?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Millä eroitusdiagnostiikalla selvitetään ihmiskunnan ulkopuolelle ns narsistit?
Ajattele omakohtaisesti, ole niin hyvä.
Mieti kun sosiaalisessa tilanteessa et olekaan enää mukavuusalueella. Mieti mitä defenssejä sellainen sinussa aiheuttaa. Miten kohtelet silloin muita ihmisiä?
Mieti itsesäälin ja katkeruuden vaikutusta. Mieti miten erilaiset huolet saavat ihmisen käpristymään oman navan ympärille. Miten oma hammassärky tuntuu paljon tärkeämmältä kuin naapurin hammassärky.
Onko ilkeä itsekkyys ja vallanhalu vain joidenkin osa, vai onko meissä kaikissa sitä ripaus?
Oma mielipide kannattaa ilmaista selkeästi, esim -en pidä käytöksestäsi-
Henkisen väkivallan saa loppumaan kun lähtee pois valtaa yrittävän vaikutuspiiristä.
En ole yleisesti erottanut narsisteja, viestini pohjautuu omakohtaiseen kokemukseen eräästä ihmisestä ketä on narsisti.
Minulla on ollut koko ikäni ongelmia selvitä henkisestä sekä fyysisestä väkivallasta. Minulta puuttuu filtteri ja nyt olen vielä enemmän aukinainen kun tämä narsisti astui elämääni. Haluaisin estää häntä tekemästä asioita minulle ja oppia taktiikan -Hold your ground.-
Asia ei ole niin yksinkertainen. Loppupeleissä se loppuisi lähtemällä, tälläkertaa tilanne on se että hän on näyttänyt todelliset värinsä muutamalle ihmiselle, minä olen ollut se ketä tietää hänet, hän on samalla luokalla kanssani ja teeskentelee erinomaisesti. En halua mennä puhumaan henkilökunnalle, koska hänen sukunsa on narsisteja täynnä ja hän kostaisi sen. En myöskään halua tämän kärjistyvän minkäänsortin oikeusprosesseihin, vaikka minulla olisi syyni vaatia itselleni oikeutta.
Ajattelen myös kuitenkin häntäkin, entinen uhri vaikka olenkin. Koska haluan tietää miten hän ajattelee, miten nks. normaalin ihmisen sekä narsistin ajatusmaailmat eroavat toisistaan. Aihe kiinnostaa minua etenkin, kun hänellä on todettu keskittymishäiriö tai epäilty muita psyykkisiä juttuja, ei kuitenkaan diagnosoitu narsismia.
Voit ja saat erottaa narsistin ihan vapaasti ihmiskunnasta omalta osaltasi, myös muiden osalta, jos vain pystyt siihen.
Gregson on trollimainen kirjoittaja, joka kuvittelee itse olevansa Jeesuksesta seuraava. Hänen ainoa ihmetyksenaiheensa on, miksi lauma ei lähde seuraamaan häntä, vaikka hän yrittää paasata ainoaa oikeaa tietoa suureen ääneen... : }
Gregson lyhyesti: Hän tietää, että narsisteja ei ole olemassakaan. Narsistit ovat vain pettyneiden ihmisten oman ajattelun tuote. Pahat ihmiset ovat kiusanneet ihmisparkaa niin, että lopulta hänellä on vain suojamuureja, ja siksi toiset kuvittelevat hänen olevan narsisti.
Loogista jatkoa Gregsoniin: Hyi hävetkää te syntiset uhreiksi itseänne nimittävät. On oma vikanne, että ette osanneet olla täydellisiä ja "narsistin" on ollut pakko jatkaa muurien lujittamista.
Gregsonin palstahistoria: Ei ole tarvinnut lukea palstan kirjoituksia, on niin viisas muutenkin.
Gregsonin pointti: on tosiaan ylivoimaimaisen viisas, ihan automaattisesti ilman vaivannäköä.
Gregsonin elämä: Gregson on parisuhteessa. Hän on matkalla kohti todellista avioliittoa.
Gregson yllättää!
Nimim. Pepsodent-hymy : {=}
Ikinä ei ole mikään vaikuttanu narsistisiin ihmisiin kun lohduton itkupurahdus, lupaavat ihan mitä vaan että et itke mutta tämä onkin siitä jännä homma että se ei saa kohdistua juuri tähän henkilöön vaan johonkin muuhun esim. matkalaukku hukku jossa oli kaikki vaatteet... ompelukone hajos ja siitä sitten huutoitku...
eivät yksinkertaisesti kestä sitä että joku itkee jonku toisen ihmisen tai asian tähden... saattavat vastata vihaisestikin siihen vaikka se on kuinka typerää
Näin on käynyt, hän raivostui ja käski lopettamaan. Sanoi että on hänelläkin ongelmia mutta ei koskaan itke.
Hän on kyllä ''itkenyt'' edessäni vuolaasti, henkeään haukkoen niin että kyyneleet vierivät kovaa lattialle ja esittänyt uhria hänen miehensä ja hänen riidan aikana. Reaktioni oli kylmä koska olin lukenut juuri narsisteista. Usko tai älä, hän lopetti tekoitkunsa vakavaan naamaan kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, alle minuutti sen jälkeen kun näytöksensä aikana katsoi minun reaktiotani ja huomasi ettei sitä tullut.
Narsistia alkaa pelottaa siinä vaiheessa kun hän tajuaa että on rääkännyt uhriaan liikaa.Mielipuoleksi rääkätty uhri ei ole enää narskun hallinnassa ja on myös hengenvaarallinen!!
Minusta tuntuu, että olen tulossa hulluksi. Kaikki se voima joka minussa on ollut, joka meni piiloon hänen tekojensa ja sanojensa myötä sekä kaiken sen nöyryytyksen ja tuhon, henkisten viiltojen sekä henkisen taponyrityksen myötä, on tulossa takaisin ja se on niin vahva että minun tarvitsee kontrolloida sitä ettei mopo lähtisi käsistä. Onneksi tuhoan itseni enkä ketään muuta, koska en voisi koskaan tehdä toiselle ihmiselle pahaa riippumatta siitä mitä hän tekee minulle. Jos koskee lähimmäiseeni joka on hänen leivissään jo ja hän on aloittanut pelinsä hänen kanssaan, olen valmis toimimaan automaattisesti henkeni uhalla.
Kannatan Gregsonia, vaikutuspiiristä pois on paras ja ainoa tehokas keino.
Nyt kun olet vahvasti vaikutuspiirissä, mitä se sinulle tekee - olet täynnä negatiivista energiaa, mietit mitä ihmettä pitäisi sanoa, miksi se taas sanoi niin tai teki noin, mitä se tänään juonii, kenelle se menee huomenna puhumaan p-askaa, mitä p-askaa tällä kertaa, se ja se sanoi sanoneensa jne. :)
Ymmärrettävää, tiedän, että juuri tuohon se menee, että olet sieluasi myöten syvällä siinä p-askassa niin ettet huomaakaan. Mutta kun sen ulkopuolella, jossain kaukana jo vihertää ja on sellaisia asioita, mitä juuri sinä oikeasti haluat omassa elämässäsi kokea ja tehdä, ilman tuollaista jatkuvaa, puuduttavaa, muuttumatonta sosiaalista painolastia. Pohtimalla häntä eteen ja taakse, pääsemättä mihinkään tai vihaamalla häntä kaikista ymmärrettävistä syistä annat vain omaa aikaasi ja elämänvoimaasi narsistille.
Tämä on tietysti helpompaa sanoa ulkopuolelta, mutta kokemus tässä myös puhuu. ;)
ex anoppini oli koko ajan nälvimässä joka asiasta.
Kerrottakoon että hänen lapsensakkin totesivat hänen olevan narsisti.
Kuten narsisti tekee, haluaa hallita niin myös minun tapauksessa vaimoni kuoleman (hänen lapsensa) jälkeen.
Tätä vääntöä jatkui vuosi tolkulla kun olin ikäänkuin kiinni hänessä lasten kautta ja varsinkin ex appiukon kuoleman jälkeen (halusi hallita lapsia perinnön voimalla).
Sain vaimovainajan potilaskertomuksen käsiini ja äkkäsin anopin juottaneen vaimolleni (ollessaan 2,5 vuotias) keskushermostoon vaikuttavaa yskänlääkettä jotta pääsisi ryyppäämään.
Yhteydenotot loppuivat kuin seinään kun uhkasin kutsua hänen sukulaiset kylään ja näyttää paperit heille.
Kasvojen menetyksen pelko oli sen verran vahva etten ole kuullut hänestä mitään 5 kuukauteen, ja hyvä niin.
Tuossa vasta täydellinen tapa saada verenimijä pois loistoasi runtelemasta. Propsit siitä!
sana poliisi,saa pelkuri narskut hissukseen,koska tietävät olevansa p.päitä itse
Sinä joka sanoit kannattavasi gregsonia, en jostakin syystä nähnyt viestiäsi joka oli kirjoitettu ennen tuota erästä viestiä.
:Aloin miettimään asiaa tosissani ja luulen ensimmäistä kertaa tajunneeni sen.. En ole enään se enkeli kenenkä siivet ovat revitty, kasvatan ne takaisin valkoisimpana kuin koskaan ehkä vielä jonakin päivänä, minä nousen tästä.
Mikä pidättelee minua vielä? Kaikki se manipulaatio joka on tehnyt päähäni veritulpan tätä myötä.. Aivan sama, olen vaatinut joltakin ihmiseltä lupaa lähteä.. Nyt tajusin etten koskaan pääse lähtemään sillä tavoin, koska kukaan ei koskaan ymmärtäisi mitä olen tuntenut.
"Mitä narsisti pelkää uhrinsa käytöksessä?"
Itsenäisyyttä. Piste. Narsisti pelkää ihmisiä, joita ei onnistu millään konstilla hallitsemaan.
Kiitos kommentista. Tuohan on totta! Haluan elämäni kontrollin takaisin ja toivon olevani vahva. Alan saamaan tunteitani takaisin, ne olivat kaiken demonisuuden peitossa.
Olet oikealla tiellä. Sinä selviät kyllä!
Olet väärällä palstalla, et selviydy täällä.
Kiitos. Toivon niin.
Kyllä sinä selviät. Vaikka se olisi mikä narsisti, se on vain yksi ihminen. Joskus koulusi loppuu, eikä sun tarvitse sen jälkeen nähdä ketään sellaista, jota et haluakaan nähdä. Nyt, ennen kuin tulevaisuuden fyysinen lopullinen etäisyys on mahdollinen, voit alkaa jo ottaa henkistä etäisyyttä niin paljon kuin voit.
Hyvin monilla ihmisillä on loppujen lopuksi aina joku tai joitakin, joita ei nyt ihan joka päivä välittäisi omasta tahdostaan nähdä. Se on luonnollista, se on elämää. Eivätkä ne ole aina narsistejakaan, eivätkä edes muita pysyvästi häiriöisiä - vaikka tällaisilla on tavallista enemmän välttelijöitä. Joskus on myös vain huonompaa henkilökemiaa - tai Gregsonin ekassa vastauksessa lueteltuja ihmisten tilapäisiä tai kroonistuneita stressireaktioita, joita puretaan muihin ja joiden seurauksena muut rasittuvat noiden henkilöiden läsnäolosta.
Pari vuotta huonossa seurassa voi tuntua pitkältä, mutta loppujen lopuksi ihmisen elämässä se on hujaus vaan. Opit siinä samalla kaikenlaista paitsi puolustautumisesta, myös ennaltaehkäisystä, suojautumisesta, itsestäsi, omista tunteistasi, asioiden jakamisesta kenties joidenkin kolmansien kanssa, joilla on samoista henkilöistä huonoja kokemuksia (usein näin on, varsinkin milloin vaikea henkilö on ns. patologinen, et vain tiedä aina niistä kaikista muista, jotka joutuvat heistä kärsimään!).
Joskus myöhemmin voit ehkä jopa hyötyä tästä kokemuksestasi, kun elämä taas popsauttaa eteesi yhden noista pariin prosentin marginaaliin kuuluvista, vähän erikoisemman oikeustajun henkilöistä. Hetken se uusinta saattaa herättää ahdistusta, mutta sitten osaat nopeammin toimia niin, mikä sinun tapauksessasi kannattaa.
Muista nytkin nauttia asioista, jotka ovat tuon henkilön diktatuurin ulkopuolella! Sillä siellä on myös sinun elämäsi. :)
henkistä vahvuutta! sitä että toinen ei alennu enää saatavaksi,komenneltavaksi! ole kuin saippuapala,näin murennat ja muserrat narskun oman huonon ja nolla itsetunnon täysin mitättömäksi,älkää ruokkiko narsistia vastaamalla,yleensä reagoimalla,he raukat tuntevat kiukkua ja maan matosiksi itsensä,mitä he ovatkin sisimmissäänsä.älkää mitenkään noteeratko,huomioiko,totelko,antamalla anteeski täysin aina ja aina,seis ja stop,narskut musertuu täysin,reagoimalla raivoten,älkää silti noteeratko,jos häiritsee,poliisit !
Ei ole olemassa mitään yleispäteviä taikasanoja, joilla voisi häätää häiriintyneen ihmisen pois kimpustaan. Hän ei koe tekevänsä, eikä tehneensä mitään väärää, vaikka olisi saanut oikeusistuimesta tuomion. Nämä perusasiat pitäisi jokaisen uhrin ymmärtää. Ainoa toimiva keino on fyysisen etäisyyden ottaminen ja pitäminen. Jos tämä ei ole mahdollista, on kontaktit pidettävä minimissä. Esimerkiksi työpaikalla tervehtiminen ja työn hoitamisen kannalta välttämättömien asioiden selvittäminen neutraalisti. Narsistille ei pidä tarjota tietoa ajatuksistaan tai elämästään, eikä häneen missä nimessä pidä vedota. Se antaa hänelle vallan tunnetta, mitä hän janoaa. Narsistin uhkaaminen on erittäin riskialtista puuhaa, koska se laukaisee hänen välittömän raivonsa sekä koston.
Olet oikeassa. Etäisyyden ottaminen paras keino.
Jouduin työpaikan juhlien päätteeksi eräiden narsistien mielivaltaisen henkisen, fyysisen ja kemiallisen (LSD tyyppinen) väkivallan uhriksi. Mikään ei auttanut kun he olivat päättäneet tehdä sen kaiken minulle. He kokivat toimivansa oikein koska halusivat minut pois työyhteisöstä ja tiesivät (tai luulivat) etteivät voi jäädä kiinni teoistaan koskaan, olinhan yksin heidän kidutettavanaan ja olihan heillä laajempikin yhteisön tuki takanaan. Vallan tunne nousi heidän päässään kun kukaan ei ollut näkemässä ja he olivat jonkinlaisessa joukkopsykoosissa. He olivat yhtä kylmiä kuin vaikkapa natsit ja sen verran voin paljastaa, että tänä päivänäkin he valvovat lakia Suomessa.
Semmoinenkin pitää huomioida, että jos työyhteisössä haiskahtaa narsismille, ei pidä lähteä vapaa-ajan viettoon työkavereiden kanssa. Vaikka mukana olisi neutraalin ja järkevän oloisia ihmisiä, heidänkin mielensä voi muuttua narsistin ja viinan yhteisvaikutuksesta. Porukka juopuu, innostuu narisistin jutuista ja narsisti villiintyy paitsi viinasta, myös saamastaan huomiosta. Humalassa hän haluaa ylittää itsensä ja rajat, jotka häntä selvinpäin kahlitsevat. Narsisti on raakalainen ja hänen julmuutensa muuttuu helposti fyysiseksi, kun tilaisuus tarjoutuu.
Tuo yllä mainittu joukkopsykoosi on tosiaankin oikea nimitys lähes euforiselle tilalle, johon narsisti voi ihmiset saada. Eli ei pidä lähteä mukaan porukkaan, jota narsu kontrolloi ja yllyttää. Jos mukana vielä on viinaa tai muita päihteitä, niin tilanne voi päättyä murheellisesti.
Ongelmahan se on aina, jos nousee kusi päähän koska et voi tehdä mitään muuta kuin joko toimia ja laittaa asian eteenpäin jos on pakko olla samassa yhteisössä tai kestää paskaa, jokainen puolustus on häntä kohtaan kyseenalaistus/hyökkäys. Samoin jokainen ehdotus.
Jos hänellä on takanaan joukko sairaita ihmisiä tai poikkeavia, kylmempiä niin jos narsisti ''huomaa'' hänen itsetuntoaan horjutettavan, vaikka näin ei olisi niin hän menee puhumaan heille siitä, he ovat valmiiksi hänen käytöstä sietäviä ja käyttäytyvät samalla tavalla kuin narsisti. Sitten nämä ihmiset tulevat kimppuusi vaikka olisitte olleet ihan väleissä, kaikki ilman syytä pelkästään narsistin päävian vuoksi.
Tuossa kuviossa kun elää, joutuu aina uudelleen ja uudelleen äimistelemään, mihin kaikkeen hymistelijät suostuvat miellyttääkseen narsistia. Sinänsä fiksut ihmiset toteavat välillä, että narsisti on arvaamaton mielipuoli. Hetken päästä he jo keskustelevat tämän kanssa luontevasti perheensä kuulumisista ja lomasuunnitelmistaan. Kun narsisti ehdottaa yhteistä rientoa vapaa-ajalla, siihen suostutaan oitis. Haluaisinkin syventyä hymistelijäihmisten ajatusmaailmaan ja motiiveihin. Miksi he toimivat niin kuin toimivat? Pelostako?
Itse en vietä narsistin toimintasäteen ulottuvilla yhtään hetkeä vapaaehtoisesti. Kokisin äärimmäisen uuvuttavana ja myös pelottavana lähteä narsistin seurassa mihinkään.
eräs narstinainen kakkasi erään miehen kotiin,kyseessä täytyy olla paljon muutakin kuin narstistia,hullu ja täys seko muija,eikä mikään nuorikaan enää,plus 40
Oliko muilla vielä kenties älyllistä elämää tähän ketjuun, olisi mukava kuulla kokeneiden mielipiteet.
Älyllistä elämää täällä? - Mahdotonta
Tuohon aikaan nämä teini-ikäiset olivat jo nukkumassa, tänään kun on vielä koulupäivä.
Hauskaa luettavaa täällä tosin on,
Teinit provoaa ja "aikuiset" lähtevät joka kerta mukaan.
Narsisteja täällä ei montaa ole, muttei myöskään terveitä.
Valittajia, vainoharhaisia sekä kaikkitietäviä kyllä riittää.
No, sinä olet täällä kommenttisi paikkansapitävyyden todisteena.
Hauskinta on se, etten ole lähtenyt mihinkään mukaan vaan kirjoitin viestini koska ilmaisin että tänne saa kirjoittaa vielä aihepiiristä koska itseäni kiinnostaa ja se voi minua ja muita ihmisiä auttaa.
Viestiketju oli niin kulutettu jo, mutta ajattelin kirjoittaa jotakin koska silloin tämä tulee aktiiviseksi.
Koomista kuitenkin se on, että täällä ihmiset tavoittelevat jotakin viljelemällä vitutuksia, itse en sitä kuitenkaan aikonut vaikka minut tähän leimasitkin jo.
Olisiko tässä jo kehäpäätelmän tulos eli vitutuksen viljelijät ovat piilonarsuja?
Pääsit asian ytimeen.... O__o
Hän ei kestänyt mitään rakkauden tunnustuksia tai -osoituksia. Kun puolen vuoden seurustelun jälkeen erehdyin sanomaan hänelle rakastavani häntä, hän vastasi siihen "Suuria sanoja". Ja minä idiootti jatkoin suhdetta. Hän ei kestänyt lomia mitään juhlapäiviä. Toiveeni saada jonkinlaista erityishuomiota esim. seurustelun vuosipäivänä saivat hänet raivoihinsa ja kun annoin hänelle lahjan sellaisena "kissanristiäispäivänä" olikin se sitten se viimeinen pisara, joka sai hänet lopullisesti sekoamaan ja laukomaan ilmoille koko patoutuneen halveksuntansa, inhonsa, rakkaudettomuutensa, raivonsa ja kylmyytensä. Olkoonkin, että kaikki oli ollut hyvin vielä edellisenä päivänä. Joka kerran, kun kritisoin häntä järkyttävästä käytöksestä (yleensä humalassa), hän julisti, ettei suhde toiminut ja uhkaili erolla. Selvinpäin hän oli yleensä umpimielinen ja masentunut tai mökötti. Yleensä löysin aina vikaa itsestäni, vähintäänkin tavastani kommunikoida, joten minä, jota oli loukattu, laiminlyöty ja kohdeltu huonosti päädyin aina sovittelemaan ja pyytelemään anteeksi. Hän ei pyytänyt anteeksi koskaan. Kun siis vuosipäivänä olin antanut hänelle kalliin lahjan, avannut viinin (jonka laatua hän kritisoi) ja valitin siitä, ettei hän itse noteerannut minua mitenkään, vaikka olin selkeästi kertonut, kuinka tärkeänä pidin vuosipäiväämme, hän sai valtavan raivokohtauksen ja ilmoitti, ettei suhde "toimi", "kemiat eivät toimi". Silloin vaan jotenkin heräsin, koska tiesin, ettei siinä tilanteessa vika voinut olla minussa. Totesin vaan olevani samaa mieltä ja hän raivostui vielä enemmän, kun huomasi, etten rukoillutkaan häntä takaisin. Kaadettuaan niskaani rekallisen verbaalista kakkaa, hän häipyi elämästäni (mutta otti tietysti lahjan mukaansa). Sen jälkeen en nähnyt häntä enää. Varsinainen ilopilleri siis. Hänen lähtönsä jälkeen olin täysin murskana. Olin panostanut suhteeseen kaikkeni ja todella yrittänyt saada sen toimimaan. Kuulostaa varmasti hullulta, mutta tältä tämä suhde näyttää näin jälkikäteen. Jatkuva draama, ahdistus ja jännitys veivät kaiken energian niin, etten jotenkin ehtinyt näkemään tilanteesta kokonaiskuvaa. Tilanteet ja niistä toipuminen veivät kaiken aikani. Kun hän lähti, yllättäen ja lopullisesti, olin shokissa ja traumatisoitunut, enkä nähnyt missään mitään logiikkaa. Tiesin, etten ollut pyytänyt mitään kohtuutonta.Traumankäsittely kesti kauan aikaa, kun yritin ymmärtää suhdetta, jossa olin ollut ja sen omituista loppua. Yritin tajuta hänen käsittämätöntä käytöstään ja persoonaansa. Hän oli sanonut minulle monta kertaa, ettei häntä kukaan pysty ymmärtämään, mutta minä olin päättänyt ratkaista hänet. Kun annoin hänen vihdoin oikeasti jättää minut, tulin sanoneeksi, että hän on aivan kuin isäni. Koska olin lapsesta saakka tottunut samanlaiseen ilmapiiriin, arvosteluun, laiminlyöntiin ja tunnekylmyyteen, pidin sitä jotenkin normaalina ja rakkauteen kuuluvana. Hah. Totuushan on tietysti, että kaikki tuo on tismalleen rakkauden vastakohta. Varsinainen kouluesimerkki siis. Tällä hetkellä olen varmaankin päässyt ylös kaivostani, koska kirjoittamani lähinnä naurattaa minua. Se tuntuu nyt niin käsittämättömältä. Kuinka ihmeessä olen tahtonut olla niin kammottavassa suhteessa? Itse en ole edes tajunnut koskaan, ettei minulla ole omanarvontuntoa. Olen aivan varma, että omanarvontunto on tärkein asia toipumiseen ja näkökyvyn palautumiseen. Varmasti minussa on pakko olla myös jonkinlainen masokistinen tendenssi ja tietysti se vahva empaatikko, joka toivoi voivansa parantaa ihmisen, jonka elämä oli selvästi silkkaa kärsimystä. Meitä yhdisti vain hyvä seksi ja se omanarvontunnottomuus. Toipumiseni kesti kauan ja oli tuskallista. Trauma toistui nauhana kuukausia ja hänen läsnäolonsa tuntui joka paikassa. Kävin läpi kaikki tunnetilat tuhansia kertoja ja jouduin myös käymään syvällä, syvällä itsessäni, tutkiessani omia narsistisia piirteitäni. Sekin oli kamalaa. Onneksi ystäväni jaksoivat kuunnella. Muistoksi elämäni rakkaudelta sain postista woodoonuken. Se oli ilmeisesti hänen jäähyväislahjansa. Aika sairasta. Itse päätin valita defensseikseni vain ne terveimmät ja tasapainoisimmat, kaikista niistä, joita mieleeni juolahtelee, palatessani siltä synkältä matkalta. Kokoan vieläkin itseäni pala palalta. Tahdon olla lämmin ja rakastava ihminen, edelleen, mutta vielä olen rikki ja peloissani. En pelkää neuloja tai nukkeja. Pelkään arvostelukyvyttömyyttäni. Kaipa hänkin pelkäsi samaa asiaa itsessään, eikä siksi uskaltanut tuntea mitään. Kaikki rakkauden tunteet saivat hänet ihan paniikkiin. Minä en tahdo, että itselleni käy niin, mutta tunnen nyt itsessäni sen saman pelon mekanismin. Olen siis ratkaissut sen hänenkin arvoituksensa, ainakin johonkin pisteeseen.