Aika taas vain tyhjentää mieltä sillä päästäni kohisee jo paineella ulos ajatuksia.
Luottamukseni on rikottu elämässäni niin useasti pahoin että en enää edes tiedä mitä se sana tarkoittaa.
Monesti seison kavereiden keskellä. Katsellen heitä, kuunnellen. Puhun heille asioistani mutta olen irrallaan. Ulkopuolella vaikka olenkin sisällä. Seison kuin kallionkielekkeellä horjuen. Jokainen pettymys luottamisen alueella lisää horjumisen voimakkuutta. En voi estää läheisiäni rikkomasta luottamusta ja siksi huomaankin vain vetäytyvän kuoreeni suojaan.
Tunnesidettä en pysty luomaan moneenkaan. Välissä on muuri. Pystyn siihen ajan kanssa tiedän sen koska olen siihen pystynyt jo muutaman kanssa, mutta onko heillä aikaa ja ymmärrystä odottaa..
monesti vain mietin.. Voiko ihminen joka ei kykene edes luottamuksellisia ystävyyssuhteita solmiin nopeasti harkita edes ottavansa yhteyttä siihen jota kaipaa ja ajattelee?
Voiko ihminen joka pitää sydämensä ympärillä betoni muurin rakastaa koskaan enää aidosti?
Ikuisesti suojakuoressani olisi turvallinen vaihtoehto.. en ainakaan satuttaisi tai tulisi satutetuksi..Mutta kuinka köyhää ja yksinäistä elämäni sitten olisi.. katuisinko sitä joskus vanhana...Tulisko minusta katkera yksinäinen vanha nainen.. ?
Luottamukseni on rikottu elämässäni niin useasti pahoin että en enää edes tiedä mitä se sana tarkoittaa.
Monesti seison kavereiden keskellä. Katsellen heitä, kuunnellen. Puhun heille asioistani mutta olen irrallaan. Ulkopuolella vaikka olenkin sisällä. Seison kuin kallionkielekkeellä horjuen. Jokainen pettymys luottamisen alueella lisää horjumisen voimakkuutta. En voi estää läheisiäni rikkomasta luottamusta ja siksi huomaankin vain vetäytyvän kuoreeni suojaan.
Tunnesidettä en pysty luomaan moneenkaan. Välissä on muuri. Pystyn siihen ajan kanssa tiedän sen koska olen siihen pystynyt jo muutaman kanssa, mutta onko heillä aikaa ja ymmärrystä odottaa..
monesti vain mietin.. Voiko ihminen joka ei kykene edes luottamuksellisia ystävyyssuhteita solmiin nopeasti harkita edes ottavansa yhteyttä siihen jota kaipaa ja ajattelee?
Voiko ihminen joka pitää sydämensä ympärillä betoni muurin rakastaa koskaan enää aidosti?
Ikuisesti suojakuoressani olisi turvallinen vaihtoehto.. en ainakaan satuttaisi tai tulisi satutetuksi..Mutta kuinka köyhää ja yksinäistä elämäni sitten olisi.. katuisinko sitä joskus vanhana...Tulisko minusta katkera yksinäinen vanha nainen.. ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo kuoren rakentaminen.
Hajota se jollakin keinolla, ja ala elää.
Mutta miten...? Siinä on se ongelma..
Olemalla rehellinen,itselle ja muille,näin pääsee elämässä aika pitkälle.
Missä asiassa? Sielun syvimpien haavojen kertomiseen ainakin tarvitaan luottamusta ja jos ei osaa luoda luottamussidettä niin ei pysty kertomaan.
Ne joihin olen tapahtumien jälkeen lopulta pystynyt luomaan luottamussuhteen ja tunnesiteen heidän kanssaan tie oli pitkä.
Ensimmäinen puoli vuotta heistä jokaisen kanssa oli sellaista varpaillaan oloa. etäistä. pysyin kaukana. Varoin. säikähtelin helposti kauemmaksi. vetäydyin. Tulin takaisin. Pidin sekä fyysisen että henkisen etäisyyden.
Vuosi vierähti ja yksi tai kaksi kovempaa riitaa sen sisällä ja sitten eräs kaunis päivä ymmärsin sen. "hei minähän luotan tuohon ihmiseen!!!"
Pystyn siis luottamaan. Se vain vaatii aikaa ja ehkä kovemmankin riidan jossa opin tuntemaan toisen ihmisen sitä toistakin puolta ja näkemään mitä se puoli pitää sisällään. Riidat säikäytti ja vetäydyin mutta tulin myös takaisin.
Ne joihin nyt pitkän tien jälkeen luottaan olen oppinut. Heidän kanssaan on lämpimät ja hyvin läheiset välit. Se niiden ihmissuhteiden lämpöisyys on uskomatonta huomata sillä tie siihen on ollut vaikea ja pitkä. Kun luottamus on syntynyt en enää riitoja säikähtele enkä vetäydy pois.Luottamukseni ei sen jälkeen horju vähällä enkä pienistä pelästy. Edessä on aivan toinen ihminen..