Tulipas Loukattu olo.

Viestin kirjoitin, panssariani raotin, herkän sisimpäni paljastin.
Lähetin viestin, vastausta jäin odottamaan, jännitin ja odotin.

Viikot kuluivat, luulin että vastausta en saa.
Väärässä olin, vastauksen sain, mielteinen se ei ollut,
mitä minä ajattelin, olinhan raottanut panssariani,
herkän itseni paljastin, sen mitä panssarini suojasi.

Loukattu olo on, niin tuttu on se tunne,
panssarini suojaan itseni taas vedän,
toista samanlaista edelleen etsin,
jonka kanssa toistemme panssarimme voisimme murtaa,
ettei tarvitsisi pelätä loukatuksi tulemista.

Näin taas välttelen, tuota jolle sisimpäni paljastin, tunteeni kerroin.
Emme varmaan kohtaa enää, ehkä näin on aina parempi,
aika parantaa haavani, korjaa panssarini, toista etsin edelleen.
Vai olenko yksin luotu kulkemaan.

Siinäpäs on pieni "runo". Älkää viitsikö kysellä, sattuu ajatella :(
3360
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

että elämäsi on nyt paljon helpompaa kun ei tarvitse enää täällä pyäriä ja arvailla toisen tunteita. mukavaa kesää sinulle ja sanon vielä että olit rohkea, meistä aika monenkin kannattaisi uskaltaa tehdä sama. mukavaa kesää.

Äänestä

Oi, tiedän tuskasi itsellä sama kokemus ihan lähimenneisyydessä.
No onneks eilen löysin ikävä palstalla kuvauksen ihanasta naisesta ja tajusin et hei tuohan olen minä. Voi miten ikävässäni olinkaan itseni kadottanut, nyt olen taas niin onnellinen ja se kyllä näkyy ja tuntuu.
Aloittaja, muista että elämä jatkuu ja älä jää suremaan liian pitkäksi aikaa, vielä tulet tuntemaan ja löytämään vasta tunteita:)!

Äänestä

Mulle on käynyt samoin, sillä erotuksella, että kuukaudet on kuluneet, en saanut lainkaan vastausta...joten tiedän tunteen :(

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Panssarini suljen kirjoitti:

Viestin kirjoitin, panssariani raotin, herkän sisimpäni paljastin.
Lähetin viestin, vastausta jäin odottamaan, jännitin ja odotin.

Viikot kuluivat, luulin että vastausta en saa.
Väärässä olin, vastauksen sain, mielteinen se ei ollut,
mitä minä ajattelin, olinhan raottanut panssariani,
herkän itseni paljastin, sen mitä panssarini suojasi.

Loukattu olo on, niin tuttu on se tunne,
panssarini suojaan itseni taas vedän,
toista samanlaista edelleen etsin,
jonka kanssa toistemme panssarimme voisimme murtaa,
ettei tarvitsisi pelätä loukatuksi tulemista.

Näin taas välttelen, tuota jolle sisimpäni paljastin, tunteeni kerroin.
Emme varmaan kohtaa enää, ehkä näin on aina parempi,
aika parantaa haavani, korjaa panssarini, toista etsin edelleen.
Vai olenko yksin luotu kulkemaan.

Siinäpäs on pieni "runo". Älkää viitsikö kysellä, sattuu ajatella :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu