Lyhyesti kerrottuna. Masennus diagnoosi, seronil 20mg/vuorokaudessa. Yritin viime tiistaina itsemurhaa lääkkeillä, huonoin tuloksin. Eli kysymys on joudunko osastolle jos kerron psykologille itsemurha yrityksestä ja siitä, että aion yrittää uudelleen kunhan saan asiat siihen tilaan että lähdöstä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja harmia. Ikää minulla on 16 vuotta. En kaipaa neuvoa itsemurhaan enkä saarnaa kuinka lääkkeillä ei onnistu jne.
Osastolleko?
huokausvain
14176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En usko, ett' joudut osastolle. Ei kai hän saarnaa. Kannattaa sinun asiasta puhua. Sitä varten kai siellä kulet, että niistä ongelmsita puhutaan: ei vain höpistä tuulta taivasta.
Kuulostaa todella ikävältä. Osaatko sanoa minkä vuoksi haluat lopettaa elämäsi? Mitä elämässäsi on tapahtunut? Miten sinua on kohdeltu?
"Joudunko osastolle jos kerron psykologille itsemurha yrityksestä ja siitä, että aion yrittää uudelleen kunhan saan asiat siihen tilaan että lähdöstä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja harmia."
Valitettavasti on suuri riski, että joudut. Jos et halua pakotettavaksi ja pakko'lääkittäväksi' suosittelisin olemaan kertomatta suunnitelmistasi. Jos kaipaat oikeaa apua hakeudu vaikkapa yksityiselle psykoterapeutille tai vastaavalle, jolla ei ole valtaa sinua kohtaa (ei voi pakottaa "hoitoon" tai "lääkkeisiin"). Saat olla rehellinen ja hakea aitoa ratkaisua yhteispelillä elämän huoliisi. Itsensä ehtii surmata myöhemminkin, joten kannattaa tämäkin kortti katsoa. Ties vaikka kohtaisit aidosti välittävän terapeutin, jonka kanssa saisitte mietittyä asioista vielä uudelleen.
Tiedosta myös, että käyttämäsi fluoksetiiinin yleisimpiä haittavaikutuksia ovat ahdistuksen ja masennuksen pahentuminen ja kroonistuminen sekä suorat ja epäsuorat itsetuhoiset ajatukset. Sillä onko diagnoosisi masennus tai mitä vaan ei ole merkitystä näissä asioissa. Huume on huume jokaiselle ihmiselle "sairaalle" tai ei, masentuneelle tai ei, vanhalle tai nuorelle.
Toivottavasti tästä oli sinulle jotakin apua. Älä vielä jätä maailmaa. Seuraan ketjua pari päivää, siltä varalta, että haluat kysyä jotakin. Saanet muiltakin näkemyksiä miten psykiatria kohtelee ihmisiä vastaavissa tilanteissa.
Tarkennus vielä: Psykologeilla ei ole valtuuksia määrätä henkilöitä pakkoon vaan ainoastaan psykiatreilla. Psykologi voi tietenkin hakea paikalle, sinulta kysymättä, psykiatrin ja, jos hänelle lipsautat aikeistasi saattaa häkki heilua. Toisaalta en ole varma riittääkö ihan sekin, että psykologi vain kertoo psykiatrille mitä olet sanonut tai juoksee viereisessä huoneessa (psykiatrin luona) hakemassa valtuutuksen ja sitten henkilöä viedään ennen kuin ehtii mitään sanoa. Tästä toivoisin joltain kokeneemmalta tarkempaa tietoa.
Psykiatrinen Gestapo on todella arvaamaton. Järjestelmä ja protokollat on parasta tuntea etukäteen, jotta tietää mitä uskaltaa kenellekin missäkin tilanteessa sanoa. Psykiatreilla on ymmärtääkseni Suomessakin ihan lain (!) velvoitus toimia tietyillä tavalla, jos keskustelussa vilahtaa sana itsemurha, joten todella ennalta-arvaamattomasti ja pelottavasti käytännöstä on kyse.
Haluan päättää päiväni koska olen liian herkkä elämään. Minusta tuntuu ettei minua ole luotu elämään. Olen vain väsynyt siihen että päivästä toiseen sama rutiini toistuu. Opiskelemme vuosia päästäksemme töihin jonka jälkeen eläke kutsuu. Sitten odotellaankin enää kuolemaa. Miksen ottaisi etumatkaa kun ei tämä elämäkään maita? Minua on kohdeltu hyvin. Rakastava perhe, ystäviä ja kaikki. Tässä maailmassa on vain liikaa pahaa kestettäväksi..
Kuulostaa siltä, että sinulta puuttuisi elämästäsi suunta tai et tiedä mitä elämältäsi haluaisit, mutta tietenkään en osaa sanoa, voin olla ihan väärässä.
Yksi asia ihmetyttää. Minkä vuoksi syöt fluoksetiinia? Tuli mieleen, ettei ongelmasi olisi käyttämässäsi psyykenlääkkeessä. Psyykenaineet saavat usein elämän maistumaan puulta häiritsemällä aivojen dopamiinijärjestelmää, joka vastaa innostuksesta, tunteista, mielihyvästä, motivaatiosta ja sitä kautta elämänilosta ja -palosta. Käytön myötä katoavat unelmat ja elämäntavoitteet.
Ketään ei kai voi pakottaa elämään.
Olen 19v olen kovin masentunut itsekkin. Tiedän olevani herkkä ja olen liian heikko kykenemään vastaamaan itsestäni. Pystyisimpä vakuuttamaan että tuo johtuu masennuksesta ja vaikka et vielä tiedä sinä kykenet moneen, mistä vain haaveilet.
Jos kykenet pystyväsi itsemurhaan, pystyt myös joku päivä rikkaaseen monipuoliseen arkeen mikä ei tunnu pakkopullalta/ kuoleman odottelulta. Olet masentunut, tällähetkellä elämä rehellisesti tuntuu ja on kovin päätöntä. Masennusta on kuitenkin ollut kautta aikojen ja sen yläpuolelle pystyy kiipeämään herkkänahkaisetkin, eikä siinä ole mitään pahaa. Tämä vaihe elämässä vain vie oman ajan
Minulla on muuten myös ollut tuo seronil lääkitys eikä se toiminut minulla alkuunkaan, päinvastoin. Minulla on nyt käytössä siitä se uudempi versio eikä sekään toimi minulla. Elämän päättämis kuviot on itselläkin ollut mielessä kun lääkitys ei toimi. Otan tällähetkellä selvää olisiko minulla kilpirauhasenvajaatoiminta.
Ystävällisin terveisin
Luethan viestini huokausavain kirjoitin sen sinulle.
Ystävällisin terveisin
ps. sääli on sairaus erikseen tämä ei ole sääliä :P
Hei, vielä hoidosta small talkkia :)
Kaikkein tärkeintä on pysyä kunnan hoitoplaveluissa, jossa ilmeisesti olet. Avun hakeminen saattaa kestää sekä saatat kohdata mitä omituisempia henkilöitä. Ykstyispuolella avun saaminen ei valitettavasti ole yhtään helpompaa. Kunnilla on vastuu alueen nuorista, kun taas yksityisellä puolella lompakosta. hakemisprosessi on yksityiselläkin puolella hankala ja kalliinmpaa.
Uskon että keskustelemalla hoitohenkilökunnan kanssa löytyy sopivaa kuntoutusta.
Osastohoidossa ei ole mitään pahaa, pidän sitä kainalossa mukanani. Minulla ei vielä ole kokemusta osastohoidosta. Mutta suosittelen ehdottomasti kun oma kontorolli alkaa pettää ja itsemurha alkaa tuntua valolta pimeässä.
Ystävällisin terveisin
Kiitos Masentunut nuori ajastasi, mietteistäsi ja neuvoistasi. Tiedostan että tämä johtuu ainakin osin masennuksesta. Tiedän että jokainen ihminen pystyy saavuttamaan unelmansa, aivan jokainen, jos sitä tarkoitit. Mutta tämä elämä on ollut niin synkkää niin pitkään että en enää jaksa nousta jaloilleni. Ja pitkällä tarkoitan lähes kymmentä vuotta. (Terapiaa, neuvolaa ja puhumista yli 5 vuotta, ei yhtäjaksoisesti).
Ei minun elämältäni suunta puutu. Unelmani on/oli päästä lääkäriksi tai kemistiksi mutta tuskin elän siihen asti. Eikä se unelma enää tunnu juurikaan miltään.. syön fluoksetiinia koska sitä suositeltiin minulle ja mitäpä häviän jos kokeilen auttaako se. Ei nämä itsemurha-ajatukset ja puiseva elämä lääkkeestä johdu. Niitä on ollut jo pitkään ja elämä on enemmän ja vähemmän aina maistunut puulta.
Masentunut nuori, mitä mieltä sinä olet kannattaisiko minun kertoa itsemurha yrityksestäni ja aikeistani psykologilleni?
Kyllä ja toivottavasti sinulla on myös vanhemmat, jotka kuuntelevat! Voimia!
On minulla kuuntelevat ja rakastavat vanhemmat. Kiitos..
Kuinka te 19-vuotiaat kutsutte itseänne nuoreksi? Nuori=teini
En tiedä onko tämä vain pääni sisällä, mutta itse olen 19v female ja tunnen itseni vanhaksi sekä kulutetuksi. Like I was here before. Maby I've been here before, don't know.
These thoughts are killing me too.. En ole valmis ottamaan vastuuta, hell no.
''Elämässä on vain pakko hypättävä yksin kaikkien näiden ihmisten kyseenalaistettavaksi niin että kadotat ID:si kun menet psykoosin rajamaille.''
That's fucking nice thing to hear, like buller in my ear.
Fighting,fighting,fighting, when this world's beating me down so hardly.
Dreaming,dreaming and dreaming about the better day, the beautiful soul that I want to find with my heart of darkness.