Palstalla kyllä höperehditään ilman minuakin, mutta minun mielestä lisää höperehtimisiä ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Heittäytyminen aiheeseen on helppo sillä Alkuhöperö on ihmisessä valmiina, monilla vain kevyesti naamioituna.
Höperehtisinkö?
höperöitymättömyyttä
566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannatetaan liika asiallisuus vie ilon.
Hyvällä mielin voi kirjoitella mitä ajatukset tuottaa, unelmia, matkoja, elokuvia, teatteria ja miksei tanssiaisia.
Minä haluaisin vielä mennä Lappiin, tunturin kupeelle josta voisi päivittäin rekeillä lähiympäristöön, peseytyä raikkaalla purovedellä ja valmistaa ruokaa mihin löytyy aineet.
Perunoita ja kahvia pitää olla ainakin, loput sitten tarpeen mukaan.
Mato-onki jossa teleskooppivapa voi narrata joitain evällisiä, ja vaikka ei niitä saisikaan voisi muistella lapsuuden kalasaaliita.
Jätskillä kävin en tajunnut annosten nimistä ja Sirkuksen tilasin. Annos oli koristeellinen, karamellien peitossa ja makea. Varmasti lapsille mieleen. Hymy oli kuitenkin kaunis tarjoilijalla. Kiitos siitä, vaikka höperöhän tietenki olin kun en osannut toivomusta esittää enhän sentään ummikkona ulkomailla ollut kun 300m matkaa kotoa, mutta uuvuin siinäkin tässä helteessä.
Höperehtiminen on elämän mauste ja suola. Käyttiköhän Kairojen kirjoittaja Kalle Päätalo sitä sanaa. Tai Veikko Huovinen Konsta Pylkkäsen suulla.
Lauri Leino esitti sitä ensimmäistä Konstaa, Havukkahon ajattelijaa, muistaakseni.
Höperehtiminen on tosi mukavaa, silloin kun itsekin sitä tietää tekevänsä.
Mutta entäs,kun itse ei tiedä höperehtivänsä. Olen lukenut , että vanhusten sitä yleistä muistitautia sairastava itse ei harmittele,kun ei tiedä olevansa sairas.
Taudilla on nimikin A -alkuinen