Jos joku nyt viitsii lukea tarinani, niin olen hyvin kiitollinen. Olen ollut koko koulu ikäni ajan kiusattuna. Olen hyvin masentunut ja olen yrittänyt itsemurhaa kolmesti. Hyppäsin sillalta alas, lievä aivotärähdys ja käsi murtui. Kerran yliannostuksen, minut palautettiin takaisin sairaalasa. Odotin junaradalla, poliisi pidätti. Sittemmin rupesin juomaan ja käyttämään huumeita, ja leikin hengelläni. Esim: kävelen katon harjalla silmät kiinni, viiltelen.
Olen aloittamassa ammattikoulun, ja minua pelottaa jos kiusaaminen jatkuu. Mitä tekisin, kun tuntuu että on turha yrittää pois. Apua saan kyllä, mutta en kestä puhua vaikeista asioista. Jos tulee vastoinkäymisiä, niin syytän kaikesta itseäni. Elämässäni olen epäonnistunut totaalisesti. Isä kuoli, isä puoli jätti, olen huonoissa väleissä äitini kanssa ja olen yhä elossa. Miten paljon pitää oikeasti yrittää, ennen kuin pääsee pois? En jaksa enää!
Olen aloittamassa ammattikoulun, ja minua pelottaa jos kiusaaminen jatkuu. Mitä tekisin, kun tuntuu että on turha yrittää pois. Apua saan kyllä, mutta en kestä puhua vaikeista asioista. Jos tulee vastoinkäymisiä, niin syytän kaikesta itseäni. Elämässäni olen epäonnistunut totaalisesti. Isä kuoli, isä puoli jätti, olen huonoissa väleissä äitini kanssa ja olen yhä elossa. Miten paljon pitää oikeasti yrittää, ennen kuin pääsee pois? En jaksa enää!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei... Voi hyvinkin olla, että saat amiksesta hyviäkin kavereita. Älä tee itsemurhaa. Sinulla voi olla edessä vielä monta valoisaa vuotta (tai vuosikymmentä). Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Koulussa on pienet piirit ja tuntuu, kuin jotkut oppilaat olisivat siellä (ei opiskelemassa) vaan kiusaamassa toisia.
sama juttu minulla kuin aloittajalla.
viiltää kurkkuni auki, hukuttautua ämpäriin ja hypätä tornista. mutten pysty voittamaan itsesuojelu vaistoa -__- viiltelen välillä mutten saa edes itseäni hengiltä on se vaan väärin.
amiksesta kylläkin sain kavereita se on totta, älä mene väärälle linjalle kuitenkaan. mutta tähän asti vaikka kavereita onkin ei ole elämä ollut elämisen arvoista... nyt kun olen 18 laitoin jo tilaukseen kunnon ilma aseen ja toivottavasti onnistun sen kanssa.
Saanko kysyä millaista apua saat? Oletko puhunut/tahtoisitko puhua tuosta kiusaamisesta - oletan että ton pahoinvointisi syynä on siis nimenomaan tuo kiusaaminen - vai oletko puhunut vain tuosta viiltelystä ja muusta itsetuhoisuudesta? Onko tohon sun kiusaamiseen yritetty puuttua mitenkään (tiedän kyllä ettei puuttumisesta ole yleensä mitään apua, tosin poikkeuksiakin on).
Joka tapauksessa toivon ettet tekiis itelles yhtään mitään! Sullahan voi olla vaikka miten onnellinen elämä vielä edessä, vaikka nyt olisikin kuinka paskaa hyvänsä.
Olen ollut kahdesti osastolla, ja nyt minulle on tulossa aikoja avopuolelle ja saan kai tukihenkilön. En vain haluaisi ottaa apua vastaan, kun itseään on niin helppo syyttää kaikesta.
Hei! Älä tapa itteäs oot arvokas ihminen! Et oo tehny mitään väärää. Ootko tyttö vai poika?
Turha itseään on tappaa. Tunnen ihmisiä jotka ovat olleet osastolla tuhoisan käytöksen takia ja selvinneet ihan normaaliin elämään kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Jätä huumeet, alkoholi ja tupakka. Älä tuhlaa ainutkertaista elämääsi ja jos joku kiusaa, niin sen sijaan että sanoisin että älä välitä, niin puhu kiusaajista opettajien tai koulun terveydenhuoltohenkilöstölle. AUTTAVIA IHMISIÄ ON AINA OLEMASSA, VAIKKA EI SIIHEN JAKSAISI USKOA SYNKKINÄ HETKINÄ. Poliisillekin voi puhua tai tehdä rikosilmoituksen jos ei kiusaaminen lopu. Takaan että kiusaaminen loppuu viimeistään silloin.
On turhaa syyttää itseään kaikesta, ota nyt sitä apua vastaan kun sitä sinulle tarjotaan. Minusta vain tässä kiusattujen auttamisessa keskitytään liikaa kiusaamisen seurauksiin (masentuneisuus yms.) kuin siihen, että pyrittäisiin puuttumaan siihen itse kiusaamiseen. Onko siihen yritetty puuttua??
Muista että Jumala, auttaa aina kun apua tarvitsee. Sinä et saa luovuttaa, olet ollut vahva ja tulet aina olemaan. Kiusaajat ovat kateellisia... Sinun pitää elää oma elämäsi, eikä antaa kiusaajien elää elämääsi. Älä luovuta jaksa. Elämääsi tulee vielä valoa. Älä syytä itseäsi. Sinä et voi tehdä joillekin asioille mitään.
Kuka kiusaaja on kateellinen ihmiselle joka yrittää itsemurhaa? Kysynpähän vaan.
Nousi ihan tunteet pintaan kun luin tekstisi. Älä kuiten hyvä ihminen itteäs tapa! Sinulla on vielä elämää edessä ja vanhana kuolet ihanaan lämpimään petiin ja onnellisena! Kiusaamisesta jää ikuiset arvet sydämeen, mutta koita kestää. Ajattele niin, että kiusaajat ovat vain kateellisia. Jos ne jatkavat vielä, keksi jotain sanoa vastaan ja servaa ne. :)
Pärjäile :)
Älä tapa ittees. Ei elämä voi olla pelkkää masennusta. Jos vielä ei oo tapahtu mitää hyvää nii kyllä tapahtuu, ja sillon susta tuntuu tyhmältä että melkee tapoit ittes.
Älä tapa itseäsi! :( Ja tässä sinulle vähän vertaistukea. Olin viime vuoden keväällä tosi masentunut ja ajattelin melkein joka päivä itsemurhaa. En kuitenkaan koskaan sitä koittanut, mutta suunnittelin, miten voisin sen tehdä.
Nyt olen edelleen masentunut, mutten yhtä pahasti. En enää ajattele itsemurhaa, mutta en tunne iloa yms. melkien koskaan. Nyt kuitenkin olen miettinyt, että olisi ollut hirveää, jos olisin vuosi sitten itseni tappanut. Elämä jatkuu. Ja olen niin onnellinen, että olen elossa ja saan kokea elämääni.
Mutta hanki joku kiva harrastus? :) Itse tykkään mm. valokuvata ja valokuvaaminen saa aina paremmalle tuulelle, jos olen esim. surullinen. Koita erilaisia asioita ja tee sitä mistä tykkäät. Koita kirjoittaa murheet ylös, revi vaikka sen jälkeen se paperi ja ei ole väliä, saako käsialasta mitään selvää - tärkeintä on purkaa pois paha olo.
Mutta tsemppiä oikeasti! Olet arvokas ihminen. Ennen sateenkaarta tulee aina sadetta ja ilman huonoja aikoja ei voi olla hyviä. Mieti nyt jos koko ajan olisi onnellinen olo, tuntuisko se enää silloin onnelliselta?
Toivottavasti tämä teksti auttoi edes vähän.
Toivottavasti et ole vielä tehnyt mitään ratkaisevaa... Eti netistä joku kaveri, jolle voit kirjoitella. Esim. joku bloggaaja jolla on samanalinen tilanne. Siinä voi tavallaan valita milloin puhuu ja mistä, jos ei ole valmis vielä kasvokkain kertomaan asioitaan. Olet vasta 16v, silloin kaikki tuntuu aina niin mustavalkoiselta, "joko eletään täysii tai kuollaan heti pois". Ajattele itsesi 2kymppisenä, 3kymppisenä... Mitä kaikkea sitä voi kokea ja tehdä.
Itsekin olin peruskoulussa kiusattu, lukiokin meni aika nopeasti ohi, kun en edes yrittänyt tutustua ihmisiin, vaikka oli monia hyviä tyyppejä. Eristäydyin, kun olisin yhtä hyvin voinut mennä luokkalaisteni kanssa keskustelemaan koekysymyksistä tms. Tiedän, että se oli raskasta silloin kun aatteli vaan, että "ei noita kiinnosta mun jutut, tai mitä väliä", mutta nyt kun aattelee, niin olis kannattanut. No joo, joukkoon vaan ja ajattele tulevaisuutta, kun sulla on ammatti, työpaikka ja kaikki tommoset yläaste jutut on mennyttä aikaa :)
Itekin aloin "elämään" joskus 21v, sitä ennen oli vaan joku möykky joka vaelteli tuolla yksinään murheissaan...
älä tapa itteäs D:!! tuu vaikka puhumaaan mullle
Älä tapa itteäs, mullaki on tollasia ajatuksia, mutten pysty tappamaan itteäni. Ja itaemurha ei ole ratkaisu.
Uunot ettekö te tajua että aloittaja on trolli ja te Lotte ihan vakavissaan -_-
Tilanteesi on valitettava, mutta maailmalla täytyy olla joku luoja.. ja miksi se luoja antais jonkun yhden kärsiä täällä maapallolla. Sano kiusaajille suorat sanat: te kiusaatte mua koska mä Oon erilainen, mä kiusaan teitä, koska TE kaikki ootte samanlaisia. Erilaisuus on vaan hyvstä. Sitä paitsi, kiusaatte mua, koska ette halua et teitä kiusataan! Myöntäkää!
Hommaa ase ja mene kouluun tappaa ne