Se mikä meillä on ollut hyväksi havaittu keino vauvan hoidossa on että,tehdään yhdessä.
Toinen hoitaa esim.vauvan vaipan vaihdon ja toinen syöttää,tai toinen hoitaa sillä aikaa eläimet ym,ym,
Näin kummatkaan ei rasitu liikaa ja päästään ajoissa eteenpäin,esim.nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä ja silloin hän saa hetken huoahtaa kotiin tultuaan,viikonloppuisin ja vapaapäivisin hän hoitaa sitten enemmän.
Toinen hoitaa esim.vauvan vaipan vaihdon ja toinen syöttää,tai toinen hoitaa sillä aikaa eläimet ym,ym,
Näin kummatkaan ei rasitu liikaa ja päästään ajoissa eteenpäin,esim.nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä ja silloin hän saa hetken huoahtaa kotiin tultuaan,viikonloppuisin ja vapaapäivisin hän hoitaa sitten enemmän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näin myös meillä. Ja isä hoitaa siinä missä äitikin. Ainoa mikä jää äidille on imetys. Ja yhtenä iltana viikossa kun tulee äidin lempi-ohjelma telkkarista, isä on vauvan kanssa ja antaa mun katsoa sen. Yksi tunti. Ei vaadi kun pienen järjestelyn 2kk vauvan kanssa. Ja äiti on tyytyväinen. Hetki omaa aikaa..
Ihan oikeasti, juu...
Idea on varmaan ihan hyvä, ja "ihana". Mutta tulee sellainen olo niinkuin perheessä olisi se vauva sen kaiken napa, ja kaikki pyörisi vaan hänen ympärillään.
Entäs jos lapsia on useampi, asioiden on silti pakko rullata ja tasapuolinen jakaminen ei tule onnistumaan?
Usko huviksesi, sitä jaksaa siltikin. Ja kyllä joku sen koirankin joka päivä ruokkii ja ulkoiluttaa siltikin, vaikka perheessä on vauva.
Ai muuten, tuli mieleen yksi tapahtuma ajalta kun meillä oli vain yksi lapsi, esikoinen joka oli silloin vajaan vuoden. Joka paikassa toitotettiin että äidin pitää pitää huolta itsestään, ja olisi vaan ihanaa olla joskus ihan rauhassa. Mies sitten yksi kaunis kerta otti lapsen mukaansa parin tunnin kyläreissulle. Ja mulla oli täysin höntti olo tyhjässä kämpässä. Että tästäkö pitäisi nauttia?!? Eipä ole sen jälkeen toistunut sama moka.
noo meitä on moneen lähtöön ja veikkaisin että aika moni äiti osaisi nauttia hetken yksinolosta,toisin kuin sinä.ei sekään ole ihan normaalia jos ei osaa/halua olla hetkeekään ilman lapsiansa.pitäis muistaa olla elämättä lastensa kautta,niin sanotusti