ahdistaa kotona, töissä, pimeällä..

Ei jaksais enää tätä.

Mulla on kai todettu jonkinsortin masennus, johon nappailen semmoista lääkettä kuin Citalopram ratiopharm tms.. Mutta mielestäni olo on enemmän ahdistunut, kuin masentunut. Lapsuudesta tulee flash-backejä esim miehen kanssa läheisessä kontaktissa (olen 26-v. nainen), jolloin halut menee kun ajattelee sitten vaan niitä muistoja, varsinkin pimeässä jos ei nää kumppania (taustalla insestiä, mutta olen käynyt sen takia aikanaan terapiassa). Ja esim jos yritän tyydyttää itseäni, niin ei melkeen onnistu kun muistot häiritsee ja taas halut menee.

Olen saanut muutamia paniikkikohtauksia, toinen yksin suihkussa ja toinen junassa. Siitä oloni pahentui vielä entisestään. Antibioottikuurit aina pahentaa oloa, nytkin olen kuurilla. Kalaöljytabeleista olen kyllä saanut vireyttä ja parempaa oloa! Mutta kun ei riitä! :(

Töihin lähtö potuttaa jo edellisenä iltana, joskus niin ettei uni tule ja heräilen monta kertaa yössä, ja olen tietysti sitten aina suht väsynyt.

Yksin kotona oleminen on pahinta. Tuijotan kelloa ja telkkua saamatta aikaa mitään ja kun ulkona hämärtyy alkaa ahistamaan vielä enemmän. Jos telkusta ei koko ajan tule jotain hyvää, ahdistun ihan kauheasti enkä keksi miten saisin sen olon purettua. Viikonloppu ei ole yhtään erilainen. Joskus tuohon oloon ei auta yhtään mikään, ehkä hetkellisesti liikunta tai jos tapaan kaveria. Mutta kaikki ihmiset ei saa ahdistusta väistymään.

Yritän tässä seurustella, mutta välillä se toisen läsnäolo ja pelkkä naama ahdistaa ja ärsyttää. Vihaan huonekalujani ja sisustustani, mutta kun mietin mitä muuttaisin, niin uudet huonekalut ahdistaa vielä enemmän.

Minua ahdistaa pimeässä, ahtaissa paikoissa, kaupassa, töissä, kotona... joka paikassa. Joskus kohdistan pahan oloni esim siihen, että en pidä jostain asiasta, esim. inhoan muka autoni väriä tai verhojen väriä. Värit ovat minulle nykyään jotenkin joku ihme pakkomielle. Joskus vihaan punaista, joskus pystyn jopa käyttämään sitä päälläni. En tajua kertakaikkiaan enää yhtään, missä mennään.

En tiedä yhtään mitä haluan. Olen unelmoinut muuttavani lähemmäs työpaikkaa, mutta sitten muistan taas että työnteko on ihan syvältä. Jos on yksikin hetki ettei ole tekemistä, ahdistun ihan kauheasti ja rupean tuijottamaan kelloa, että pääsisikö jo kotiin. Ja kun olen kotona, katson kelloa, että eikö tarvii/ saako jo mennä nukkumaan? Eihän tämä ole enää mistään kotoisin! Ja kotona ahdistun siitä, jos yhtään koriste-esinettä tai huonekalua siirretään. Televisionkin pitää aina olla ihan samassa asennossa tai ahdistun.

Häiritsevintä on se, että minulla ei saisi olla hetkeäkään jouto-aikaa, minun on pakko edes "vispata" tuolia ees taas tai heilutella jalkojani, että aika menisi ja minua ei rupeaisi niin kauheasti ahdistamaan! Sitten tulen aggressiiviseksi kun minua ahdistaa ja jos esim joku soittaa kun olen ahdistunut, niin helposti menee vaan tiuskimiseksi tai huutamiseksi.

Jos kellään on mitään tämmöisiä oireita, niin pliis auttakaa!!!!!!! :(( Olen jo miettinyt itsariakin, ja olen myös kirjoitellut tuonne vissiin masennus-palstalle, mutta mielestäni oireet ovat enemmän ahdistusta. MIKÄ HEMMETTI TÄHÄN AUTTAA :´(