jaksa. Mihinkään ei meinaa enää olla kiinnostusta. Toivon että tää loppuisi pian.. En ole tyytyväinen elämääni.. En jaksa yksin tätä raskasta elämää.
Ei enää
kyllästynyt.
670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin. Mikä mättää?
Ookkona yksinäinen tai jotain?
Kaikilla ei vaan ole 10 hyvää ystävää, paljon rahaa, onnellinen parisuhde jne...
Hyvin harvalla on asiat tosi hyvin.
Se on ihan normaalia elämää.
Lähde ulos ja tee jotain.
Sanoo joka ei ole masentunut. Tietäisitpä millaista helvettiä masennus on. Itse olen kärsinyt masennuksesta 17-vuotiaasta asti, välillä on ollut hyviä aikoja ja välillä taas pas*aa.
Ei masennukseen tarvita syytä. Itselläni on asiat nykyään päällisin puolin hyvin, mutta en jaksa elää pahan olon takia.
Olisin mieluummin vaikka tyhmä, köyhä ja yksinäinen jos olisin terve ja kykenisin tekemään asioita.
Masennuksella on aina syy. Useat ihmiset eivät vain tiedosta tai osaa sanoa mistä paha olo johtuu. Jos sinusta tuntuu, että et onnistu itse analysoimaan syytä voit hakea apua ammattiauttajalta, esimerkiksi joltain psykoterapeutilta. Yhdessä saatatte onnistua keksimään miksi voit huonosti.
Tietenkin on järkevää tutkimuksilla sulkea pois kaikki sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja muut veriarvot. Jos olet joskus käyttänyt jotain psyykenlääkkeitä tai huumeita niillä voi olla iso merkitys huonossa voinnissa.
Olen käynyt psykoterapeutilla juttelemassa, mutta en kokenut siitä olevan hyötyä. Minulle määrättiin lääkkeitäkin, mutten niitä hakenut koska oli pelko että oireet pahenisivat ja lisäksi lääkkeen resepti umpeutui. Minulle on sattunut elämäni aikana monta negatiivista asiaa, kiusaamista, syrjittynä olemista, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, epäonnistumisia, itsetunto nollissa ym. Vaikka nykyään tuo kiusaaminen on jäänyt kokonaan pois, niin se on jättänyt pysyvät arvet minuun. Itsetunto kun on huono niin olen ujo tutustumaan esim. vastakkaiseen sukupuoleen, koska pelkään että mokaan jotain tai että minulle naurettaisiin, jotain tällaista.. Muutama kaveri löytyy, mutta en ole niille puhunut ongelmistani koska heidät tuntien he eivät ottaisi minun ongelmia vakavasti. Perheelleni olen puhunut näistä, mutta ei he todellisuudessa tiedä miten suuria minun ongelmani ovat.
Korjaan: masennuksella ei tarvitse olla näkyvää syytä tässä hetkessä.
Omat syyni olen selvittänyt, käynyt terapiassa vuosia ja syönyt lääkkeitä. Eipä ole auttanut.