mutta uupui joka toisen viereltä yksi, se vei katseen alas monelta.
myöhemmin huomasin, miten aikoja noita kaipaa sittenkin.
myöhemmin huomasin, miten aikoja noita kaipaa sittenkin.
Oman ikäiset ovat aikuistuneet ;)
kuiskaan hiljaa
16181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuuntelen hiljaa ja painan sydämeeni nuo viisaat sanasi.
Säkin aikuistuisit
Minäkin olen huomannut kuinka ex tyttöystävät tulee nykyään rollaattorin kanssa vastaan ja moikkaavat,ihan kun silloin ennen :)
Joka toisen viereltä yksi. En oikein ymmärrä, voitko tarkentaa?
Tai oikeastaan, ei tuo taida mitenkään minua koskettaa, mutta jäin vaan miettimään noiden sanojen tarkoitusta.
Jätin sen lukijan vastuulle. Kukin löytää sanoista itseään koskettavan asian. Sen asian, joka panee miettimään jokapäiväistä ajankäyttöä ja laajentaa ikäänkuin asiayhteyksiä teeman ympärillä.
Ei tuolla viestillä mihin vinkkasi tuon selvennyspyynnön, avaudu mikään asia. Kenties ei hänellekkään kenelle se on takoitettu.
Jos tuossa on joku teema kyseessä, niin kai valaisee sitä joka sen bointin tajuaa, mutta se en todellakaan ole minä ;).
Sinäpä sen sanoit, ettei kaikki kirjoitetut viesti kosketa kaikkia ja kukaam, joihin kirjottamani johdanto viittaa, ei ymmärrä viestiä tai ymmärtää vittuiluksi, ehkä.
Kuka kaipaa mitäkin aikoja, kuka taas ei kaipaa niitä aikoja yhtään :-D
Yksoikoista pariutumisajattelua tuossa ilmeisesti tarkoitetaan.
anteeksi kuinka sanoit?
Lue edeltä.
Olisivat pitäneet kiinni rakkaistaan.
Mäkin oon aikuistunut jo aikoja sitten. Osaan sovitella, tehdä kompromisseja, olen empaattinen ja toiset huomioon ottava enkä tietoisesti halua toiselle pahaa. Mutta lähellekään kaikki miehet eivät aikuistu muuta kuin ulkoisesti.
Mielestäni hulluttelun ja huumorintajun puuttuminen ei ole ainoa merkki aikuistumisesta.
Aikuinen voi hullutella ja aikuisella voi olla huumorintajua. Niiden puuttuminen on ehkä merkki pikkuvanhuudesta tai sen yrittämisestä, se ei ole yksin aikuisuutta tosiaan nähnytkään.
Vasta aikuisena tajusin, että olen samanlainen mieleltäni kuin nuorena, en kuitenkaan yhtä haavoittuvainen ja ehdoton ja ajan kanssa on oppinut suhtautumaan asioihin eri tavalla. Armoa itselle ja ymmärrystä muille, kaikkihan täällä yritetään pysyä hengissä, kukin omalla tyylillään :)
Eli jos olinkin hieman hullu ja hulvaton silloin, totean että eipä tuo juuri miksikään ole muuttunut, ulkoinen olemus rapisee, mutta mieli ei.
On meistä moneksi, jotkut kattos, etten mä kasva aikuiseksi koskaan, ja sehän pitää paikkansa, ei tässä iässä enää ole toivoa sellaisesta...
Sittenhän sitä vasta aikuisia ollaankin, kun hulvattomuus jäätyy hyisen olemuksen alle.
Näinpä. Kiitos.
Enemmistön äänet ratkaisevat tai sen joka huutaa eniten ;)