Elämäni on säälittävää, surkeaa, mitätöntä ja vailla mieltä. Haluaisin tappaa itseni aina välillä. Olen surkea mies joka asuu yhä yli parikymppisenä vanhempiensa katon alla. Naista en ole saanut varmaan kolmeen vuoteen, eikä tilanne vaikuta muuttuvan (tuli taas viime viikolla rukkaset). Minulla ei rahaa eikä duuniakaan vaikuta löytyvän.
Haluaisin heittää hyvästit nykyiselle elämälleni ja lähteä kauas pois. Mutta ilman rahaa tai laajoja suhteita ei se taida olla mahdollista. Taidan joutua vaan jäämään tänne homehtumaan, kirjoittelemaan tälläisille idiootteja kuhiseville nettipalstoille ja katsomaan vanhojen tv-sarjojen jaksoja... Säälittävää eikö totta?
Jos koko elämäni tulee olemaan tälläistä, niin mitä mieltä siinä on? Mutta en pysty tekemään itsemurhaakaan, koska kipu ja mahdollinen elämä vakavasti vammautuneena epäonnistuneen yrityksen jälkeen ahdistaa liikaa. Jos voisin kuolla nopeasti ja ilman kipua, niin sitten varmaan tappaisin itseni.
En tajua miksi oikein edes kirjoitin tämän tekstin.
Haluaisin heittää hyvästit nykyiselle elämälleni ja lähteä kauas pois. Mutta ilman rahaa tai laajoja suhteita ei se taida olla mahdollista. Taidan joutua vaan jäämään tänne homehtumaan, kirjoittelemaan tälläisille idiootteja kuhiseville nettipalstoille ja katsomaan vanhojen tv-sarjojen jaksoja... Säälittävää eikö totta?
Jos koko elämäni tulee olemaan tälläistä, niin mitä mieltä siinä on? Mutta en pysty tekemään itsemurhaakaan, koska kipu ja mahdollinen elämä vakavasti vammautuneena epäonnistuneen yrityksen jälkeen ahdistaa liikaa. Jos voisin kuolla nopeasti ja ilman kipua, niin sitten varmaan tappaisin itseni.
En tajua miksi oikein edes kirjoitin tämän tekstin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onhan sinulla duuni mt-hoitsuna.Eli elämäsi on varmasti ankeaa.
Sieltä laitoksen lääkekaapista löytyyy varmasti vanhoja kunnon barbituraatteja,niillä lähtee henki varmasti ja kivuttomasti.
Pitää pahasta olosta kitjoittaa ja puhua, mutta itseääliin ei kannata tarttua: se on kasvualusta masennukselle... kyllä sinunkin päiviisi voi hyvää olla tulossa.
Heippa aloittaja, sinähän olet vielä nuori joten älä turhaan vaivu synkkyyteen, ehdit vielä tekemään vaikka mitä :). Tämän kevään yhteishaut opiskelupaikkoihin taitaa olla jo ohi mutta syksyllä voisit hakea johonkin kivaan opiskelupaikkaan, saisit mielekästä tekemistä päiviin ja vaikka opiskelijan tulot eivät päätä huimaa niin kyllä niillä jonkinlaisen oman opiskelijaluukun opiskelupaikkakunnalta saa. Opiskelemalla myös parannat mahdollisuuksia työnsaantiin, ja jos vielä "kehtaat" hakea vaikkapa hoitoalalle jolla taitaa olla enemmistö opiskelijoista naisia myös mahdollisuudet kivan tytön tapaamiseen lisääntyvät huimasti, uskoisin että heteromiehelle olisi tällaisella luokalla paljonkin vientiä :).
Muutenkin kannattaa hakeutua harrastuksiin jossa on paljon naisia, esim. jos perheessänne on koira niin lähde sen kanssa johonkin koiraharrastuksiin tai koirapuistoon, sinkku heteromies on kuumaa kamaa myös naisvaltaisissa harrastuksissa.
No opiskelupaikan hakua olen yrittänyt jo vuosia, tuloksetta. En ole kyvyiltäni sellaista työllistyvää tyyppiä. En osaa matikkaa ja koulutkin meni miten meni, hyvä kun edes valkolakin onnistuin saamaan. Ja työnhaku on yhtä tuskaa, etenkin kun ei ole mitään varsinaista kokemusta. Tänäkin keväänä lähetin varmaan noin 20-30 työhakemusta eikä yksikään tärpännyt.
Ja hoitoala ei ole mun juttu, en osaa edes hoitaa itseäni niin kuinka voisin sitten hoitaa jotakuta muuta? Sairaaloita en kestä, menen niihin vaan jalat edellä...
Ja naiset... Niiden kanssa mulla ei ole koskaan asiat sujunut. Taitaa syy olla mussa itsessäni. En ole sellainen sinkku heteromies joka olisi mitenkään kuumaa kamaa naisten keskuudessa; mulla ei ole rahaa, statusta tai ylipäätään mitään tarjottavaa. Ymmärrän kyllä hyvin jos naiset lähtee mielummin jonkun toisen matkaan. Ihan luonnollista. En ole alfa.
Vittu mikä SPEDE!!
Meitä on muitakin, kärsitään yhdessä.
Aloittaja on MULKKULASSA työskentelevä vasikoiva mt-hoitsu eikä hän ole nuori mies vaan keski-ikäinen katkeroitunut narttu.
Vastailevat omiin aloituksiin vaikka ovat jo paljastuneet.
Born to lose, mielenterveys-alalla ei tarvitse olla minkäänlaista lahjakkuutta,siksi sinne menevätkin kaikki luuserit jotka ei edes saisi oikeita töitä.Sinä sovit hyvin joukkoon.
Eikä siellä todellakaan tarvitse tehdä mitään jos ei halua.Esim. yövuorossa voit surfailla netissä tuplapalkalla tai voit vaikka nukkua jos väsyttää.Sinne vaan reippaasti kaltaistesi joukkoon.Kiero mieli ja taipumus sadismiin plussaa!
Sä olet vielä syvemmällä pohjalla kuin mä kun kirjoittelet tänne usealla nimimerkillä...
Mutta ihan mielenkiinnosta; miksi mt-hoitsu? Onko ne satuttaneet sua jotenkin? Vai onko sulla vaan jokin muu pakkomielle?
Heh, en tiedä miksi kirjoitin tänne. Tiedän kai miltä tuntuu ja koen joskus itsekkin olevani Born to lose. Mutta unohda tuo (niin minäkin)
Kortithan on jaettu huijattavaksi. :P (niin minä ainakin teen)
Pidät musiikista, kuuntele musiikkia joka herättää sinussa muuta kuin surua. Halua kääntää asiat päälaelleen. Haaveile ihan kaikesta, pian tartut johonkin mitä huomaat olevasi halunnutkin tehdä, muttet ole osannut etsiä. Muistathan olla kärsivällinen, (elä ole elämäntilanteistasi katkera se syö ihmistä)
Olosi tulee helpottumaan kun löydät keinon itsestäsi näyttää itsellesi. Jäät siihen koukkuun ja tulet tekemään sitä uudelleen.
Omissa kengissä viihtyminen on on puoleensa vetävää ;)
t. Nainen
Mutta missä viipyy se teinipissiäis miestissijuttujen suoltaja, johan on kumma
jos ei tähänkin ketjuun ala tulla sen psykopaatin mantraa.
Hän aloitti tämän ketjun,sitä olen yrittänyt selittää.
Keksi harrastuksia tai mitä tahansa tekemistä... Opiskelua? Musiikkia? Urheilua?
Näillä asioilla on mieltä kohentava vaikutus. Löydä se mistä tykkäät. Ja kyllä naisiakin tulee ajan myötä.
Eikä kannata sääliä itseään, kyllä ajat vielä muuttuvat ja itsesääli on turhaa. Onnea elämääsi!